Anorektikkoko?

oot aika pitkä:) ite oon 166 cm ja 41,3 kg vaatteet pääl.oon 14 v. painoin 3 kk sitte jotai 51-52 kg ja mua pelottaa et mul ois kans joku syömis juttu. mä syön päiväs alle 200 kcal ja mäki aina koulus sotken vaa lautasen.
ei noil sun mitoil varma fyysistä anoreksiaa oo mut varmaa sul on ns sairas mieli..(?)

Kysy itseltäsi nämä kysymykset:

1. Ahdistaako ruuan syöminen?

2. Viekö ruuan ajattelu suuren osan ajastasi?

3. Pelkäätkö painonnousua?

4. Laitat suuhusi karkin. Tekeekö sinun mieli sylkäistä se ulos?

5. Lasketko syömäsi kalorit?

6. Vältätkö juhlia tai yritätkö syödä siellä mahdollisimman vähän herkkuja?

7. Ajatteletko olevasi lihava?

Jos vastasit suurimpaan osaan kysymyksistä kyllä, sinulla on hyvin todennäköisesti Anoreksia nervosa.

Jos syöt todellakin päivässä vain 300-400 kcal, kehosi joutuu säästöliekille ja rupeaa käyttämään lihaksien proteiinia kehon elintoimintojen ylläpitämiseen.

Tämän seurauksena:
1. Lihakset alkavat kadota

2. Väsymys

3. Kylmät raajat (liittyy verenkiertoon)

4. Sydämen lyöntien hidastuminen.

5. Ärtyneisyys

6. Painonlasku

7. Huimaus

8. Aineenvaihdunta hidastuu

9. Pituuskasvu hidastuu

10. Jos olet tyttö, kuukautiset jäävät pois.

Jos jatkat tuollalailla, joku ennen pitkää huomaa ja kertoo vaikka vanhemmillesi ja sitä kautta he kertovat lääkärille. Lääkäri ottaa sinut tarkastettavaksi ja punnitsee sinut.
Tässä vaiheessa, en haluaisi pelotella mutta se tekee aika varmasti lähetteen lähimpään sairaalan sisätautiosastolle, koska painosi on sairaalloisen alhainen.

Olet vielä siinä iässä, että kehosi alkaa vaatia energiaa kasvuun ja kehitykseen.
Tämä saattaa kuulostaa sinun korviisi suurelta määrältä, mutta sinun pitäisi syödä 1800-2600 kcal päivässä riippuen aktiivisuus tasostasi.

Oletko kuullut perusaineenvaihdunnasta?
Vaikka löhöilisit sohvalla koko päivän ja söisit silti vain sen 300 kcal, keholle se ei riitä alkuunkaan. Perusaineenvaihdunta on noin 70% sinun koko energiantarpeestasi, loput tulee liikunnasta yms.

Suosittelisin sinulle, että puutut itse ensin asiaan ennen kuin joku muu puuttuu siihen, näin kävi minullekkin ja en halua sinulle käyvän. Osastolla ei ollut ollenkaan hauskaa ja aikaa ei saanut kulumaan millään. Se oli kuin vankila. Minä jouduin sinne kun olin 13. Olin 155cm ja painoin 35kg. Mulla pulssi oli todella alhainen 38-43 lyöntiä minuutissa. Osastolla aloin syömään enemmän, koska muuta tietä paranemiseen ei ollut.

Lopulta parannuin, mutta se oli noin puolen vuoden projekti. Olen todella kiitollinen yhdelle silloiselle mun luokkalaiselle tytölle, joka meni sanomaan terveyden hoitajalle olevansa huolissaan minusta, sillä jos olisin jatkanut, olisin voinut milloin tahansa pyörtyä jonnekkin ja en olisi enää herännyt. Näin en halua sinulle käyvän, sillä olet mittaamattoman arvokas ihminen.

Suosittelen, että kävisit ravitsemusterapeutilla juttelemassa energiantarpeestasi ja ihan muutenkin. Niin minäkin tein ja se auttoi.
Ravitsemusterapeutti kyselee vähän kaikenlaista esim. "Miksi aloitit laihduttamaan?" "Oliko sinulla tiettyä painotavoitetta?". Ravitsemusterapeutti voi tehdä sinulle ateriasuunnitelman, jota sinun tulee noudattaa. Ei tietenkään täydellisesti, mutta kutakuinkin. Tietenkin, jos urheilet niin energiantarpeesi on suurempi.

Mutta, jos jatkat laihduttamista, vaikka olet jo nyt sairaalloisen alipainoinen, niin keho alkaa pistämään hanttiin ja tuloksena voi olla esim. Sydämen pysähdys.

Kannattaa sanoa vanhemmille tai jollekkin luotettavalle sukulaiselle, että olet huolissaan siitä onko sinulla anoreksia, sillä minähän en voi täältä käsin tarkkaa diagnoosia antaa.

Olen erittäin onnellinen, jos tämä motivoi sinua terveelliseen ja hyvinvoivaan elämään.

Kiitos.