miten pian ihastumisentunne katoaa jos ei näe "kohdetta" tai kuule hänestä mitään aikoihin?
arvioita.
arvioita.
Kuin kauan jaksatte ajatella
kuuta omaksenne
303793
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Se vähän riippuu, kuinka kauan on jo ollut ihastunut. Mä olin ihastunut yhteen baarimikkoon ja ravasin samassa kuppilassa joka pe-la. Sitten se baarimikko oli tosi pitkään poissa, muutaman kuukauden, ja mä unohdin sen. Sain kyllä tietää sen olevan varattu, että varmaan vaikutti asiaan. Nyt mulla oli 3 viikon joululoma ja olen ihastunut yhteen kundiin joka on samassa koulussa. Tuli vähän sellainen "poissa silmistä, poissa mielestä"-fiilis, mutta kun koulu taas alkoi niin mielessä ei muuta pyörikään... :)
se mollottaa tuolla korkeuksissa.vaikka se on pilven takana,tiedän että se on siellä!
näin kaun jaksan odottaa että yhden kerran saan hänet omakseni.sitten vasta annan hänen mennä.piste.
Juhannuksena 2000 oltiin porukalla eräällä pienellä paikkakunnalla Itä-Suomessa.
Ihastuin silloin tähän tyttöön, vaikka se oli sillon ainakin varattu.
Sen jälkeen ei olla enää nähty, mutta silti aina välillä tulee mieleen se hetki, kun laulettiin automankan soidessa Waldos Peoplea.
Muistan vieläkin sen enkelinkasvoisen tytön ja sen hypnoottisen kauniin äänen mikä hänellä on.
Jotkut asiat on vaan sellaisia ettei ne unohdu koskaan.
"Kusessa" yhteen tyttöön jo pidempään, enkä näe häntä kuin silloin tällöin, mutta ei ne tunteet siitä mihinkään häviä, pirun sitkeästi ne siellä jossakin on
Täälläkin on yksi tyttö mielessä, eikä sieltä varmaan ikinä lähde ennenkuin kuulen ratkaisevat sanat suuntaan tai toiseen..
Koulut kun alkoivat niin ekana päivä ihastuin jo yhteen tyttöön ja hän on samalla luokalla.. no en tietenkään uskalla edelleenkään tehdä mitään :/ Oli joululomat ja kaikki noin 1kk en nähnyt häntä ja ajattelin että no, eikai tässä sitten mitään ja kunnes taas koulut alkoivat tammikuussa niin kylläpä on voimakas tunne taas :)
..että muillakin on samanlaisia ajatuksia! Mäkin olen NIIN ihastunut yhteen kundiin meidän koulusta. Ollaan oltu melkein koko syksy samoilla tunneilla. Ihastuin häneen oikeastaan vasta syksyn lopussa. Mutta mitään en ole saanut aikaiseksi... Se raastaa! Mutta en ole yksin! :)
nähny neljään ja puoleen vuoteen.. Mutta jokapäivä mielessä.. Niinkai sitä sanotaan, et jos on aitoa, niin ei mihinkään häviä.
että meinaatko tehdä jotain? :) Koska ite menen ihan lukkoon jos ajattelenkin että yritän kahville tai yms. pyytää. Koska ajattelen sitä siltä kannalta että tässä on kuitenkin parivuotta vielä samalla luokalla että jos nyt itsensä nolaa oikein kunnolla... niin.. =) Hjelppa mei!
Jaa, meinaanko tehdä jotain? Halu olisi kovin suuri, mutta ei oikein tiedä miten lähestyisi. Tulisi vaikka aamulla koulumatkalla vastaan, voisi sanoa huomenta tai moi. Edes. Kun ei kuitenkaan samassa ryhmässä olla. Tässä mietin, kun meillä alkaa viikon päästä työharjoittelu, että jos vaikka ensi viikolla saisi jotain tehtyä aloitteen suhteen. Sitten jos tulisi torjutuksi, ei tarvitsisi neljään viikkoon nähdä. Ehkä siinä ajassa häpeä ja suru katoaisi.
olet saanu jotain aikaseksi? rohkeesti vaan.lähetä s-postia tms. vai tiiätkö osotteen?
Hiljaista on joo... Meen vaan enemmän lukkoon, jos ajattelen, että nyt pitäis tehdä jotain. Viikonloppuna ajattelin, että tällä viikolla toimin, mutta PAH! Jännittää vaan kahta kauheammin, tuntuu, ettei edes uskalla toista katsoa.
Ja nyt taisi vielä käydä niin, että en näe ihastustani 4 viikkoon.. Surkeus! Menee tunnit koulussa ihan eri lailla ja maanantaina alkaa työharjoittelu... Snif!
Sähköpostiosoitetta en tiedä, puhelinnumeron kai, mutta tuntuis tyhmältä laittaa mitään, kun ei olla edes juteltu.
no tekstiviestin voit ihan hyvin laittaa..onko periaatteessa mitään menetettävää tässä vaiheessa? anti mennä vaan!!kerrot kuka oot ja kyllähän se tietää jos jotain silmäilyäkin on ollut=)
Ei ole rohkeutta. Ja kun se silmäilykin voi olla vaan ihastuneen mielikuvitusta...
ajattele positiivisesti.jos teijän katseet on kohdannu niin onhan se väkisin sut huomannut..ja jos ootte samas jossain ryhmäs niin tietää ainakin sut.onko sekin harjottelussa ja kuinka lähellä sinua? onko mahdollista nähdä matkalla tai jossain? älä nyt luovuta=)
Ollaan eri paikoissa harjottelussa, asutaan eri suunnissa, ettei varmasti törmätä harjottelun aikana.
En osaa ajatella positiivisesti. On tullut takkiin joka kerta, kun olen jotain aloitteen tynkää yrittänyt aikaisempien ihastusten suhteen.
mitä ikäluokkaa olette? Haetko siis ihastustasi ihan tositarkoitukseen? ootko aiemmin seurustellut?
mutta eikö se niin ole että yrittänyttä ei laiteta. miten muuten voisit saada hänet kuin tekemällä itseäsi "tykö"? ellei hän sitten ole jo ottanut sinua kiikariinsa..tiedän tunteen kun pelkää saavansa pakit mutta ei auta sitten muu kuin ottaa ne vastaan.. elämä on julmaa mut niin se menee ettei ne prinssit taivaalta putoa valmiilla tarjottimella=)
Itse olen 24v ja se on 29v.
Olen seurustellut kerran, 6 vuoden suhde. Oon ollut kohta 3 vuotta sinkkuna. Mitään yhden yön juttuja ei tule harrasteltua.
Eihän ne putoa taivaalta, eikä tule kotiovelle kosimaan. Mulla vaan kestää ja kestää ennen kuin uskallan tehdän mitään ja sitten kun/jos uskallan, vastaus on ollut "ollaan vaan kavereita", "olen varattu" tai ei reagoida mitenkään (ehkei tarkoitustani ole ymmärretty?!). Jännittää tosiaan se, kun ollaan ainakin toistaiseksi samassa koulussa ja sitten jos saa pakit ja pitääkin nähdä toista joka päivä. Toisaalta luulis, ettei tän ikäiset enää rupea levittelemään typeriä juoruja ympäri koulua, mutta vaikka kuinka järkeilee tätä asiaa, niin ei silti uskalla.
siis jotain josta ois helppo puhua noin niinku muuten vaan.. ehjkä sun nyt täytyy oottaa siihen että koulussa taas näet et pääset flirttailemaan=)
Joo, ei kai se muukaan nyt auta, kun oon niin saamaton... Mun tarkoitus oli flirttailla tää viikko minkä kerkiän, mutta se päätös pisti ihan puihin.. Ja kun on ollut vajaa viikko, ei niitä tilaisuuksiakaan ole ollut. Tosiaan se 4 viikon harjottelu alkamassa. Snif!
Paha sanoa oisko mitään yhteistä, kun en oikeastaan tunne koko tyyppiä. Mutta ulkonäkö miellyttää ja kaikki se, mitä olen hänestä saanut selville!
ihastuksen näkemisestä, vaan selkeästä päätöksestä jättää, unohtaa.
Sen voi tehdä koska vaan.
voi jättää,jonka kanssa ei ole koskaan ollutkaan?meinaan että se rakkaus kun alkoi hiipiä sisimpään,oli jo loppumetrit käsillä..kirja pamahti kiinni.se oli lähdössä,mitäs teet?heittäydyt jalkoihin ja raahaudut mukana?en tehnyt niin,yhtäkkiä,ovi kävi hän oli poissa.nyt on kuin kokoajan tuntisen sen lähdön,jossain sisälläni.edelleen olen sitä mieltä,että sanoisin hyvästit mielellään,sylissään.se olis helpompaa..
ymmärrän. Olet oikeassa, helpompaa se on sylikkäin. Selkeät jäähyväiset helpottavat tulevaisuutta eteenpäin. Voi jatkaa eteenpäin ja aloittaa uusi sivu omassa elämässään ehkä jonkun toisen kanssa.
koska luulen ,että rakastamani mies haluaa jättää minut. Toivon, että hän sanoisi suoraan, repäisisi itsensä suorin sanoin irti, jos sitä haluaa. Rakastan häntä suunnattomasti ja elämä ilman häntä tuntuu mahdottomalta. Vaikka näin kerron syvimmistä tunteistani, en silti kerro tunteistani juurikaan, koska ne ovat luonnollisia ja "normaaleja" luonnossa, kirjoitettuna ne tuntuvat voimakkailta.
Hän on kaikkea sitä, mitä olen kaivannut miehen olevan. Ehkä hän sittenkin oli saavuttamaton minulle. Minun pitäisi vaan hyväksyä se. Kaikkea ei voi saada.
koska saan sanoa sinulle ne jäähyväiset... ihan varmasti ne on sitten jäähyväiset,etkö usko etten ylitä rajaa...ai,ai,ai!nyt on jäähyväiset mielessäni KOKO ajan!
Mulla oli sama juttu muutamia viikkoja sitten...
Minä olin se joka kävelin pois. Toivoin, että Hän mut pysäyttäisi, mut ei. Sillä hetkellä sattui sydämeen, oikeasti, mikä on outoa, kun mitään ei koskaan oikeasti ollutkaan...
sitä toivoo, että toinen kuitenkin pysäyttäisi.
että niitä tunteita vielä löytyisi.
Mutta jos ei ole, parempi selkeä peli.
Ikää on 42 ja joskus tulee ne peruskouluaikaiset
ihastukset vielä mieleen. Ei ne jää varmaan eläkkeelläkään...
itse jaksoin olla ihastunut ja rakastunut viisi vuotta. Revi siitä. Hyvää matkaa helvettiin, ihastuminen ja rakastuminen ovat ihmiselämän tuhoisimmat tunteet, vaikka näistä runoillaankin ties mitä hömppää ja herttaista. Ne joilla on kokemusta asiasta tietävät paremmin. Romeo ja Julia-tarina on kuitenkin hyvä esimerkki mistä OIKEASTI on kysymys, eli pahimmassa tapauksessa voi mennä henki mm. oman käden kautta.
Mitä aikaisemmin ihastunut mies tajuaa lopettaa fantasioissa elämisen, sen parempi. Tietyssä vaiheessa on jo myöhäistä ja kysymys on vain vahinkojen minimoinnista...
oletkohan se juuri sinä...?