Onko normaalia, että et koskaan tiedä oletko tänään huora vai maailman ihanin ihminen? Onko normaalia, että kaikki mitä teetkin on väärin.
Luulen, että tämä ei ole normaalia, mutta mistäs sen tiedän, sillä olen elänyt kahden narsistin kanssa lähes koko elämäni. Äitini ja myös tuleva exäni ovat narsisteja.
Parisuhteeni alkoi muutama vuotta sitten juuri sellaiseen elämäntilanteeseen, jossa koin valtavia muutoksia. Normaaliin tapaan suhde alkoi, sillä että kaikki tuntui ihanalta ja kiehtovalta, ainutlaatuiselta. Ei mennyt pitkään kunnes alkoi rajottaminen ja mustasukkaisuus. En saanut enään käyttää somepalveluita. En saanut enään mennä ulos kavereitteni kanssa. Olin lutka ja huora koska olin viestitelly ENNEN kun olimme alkaneet seurustelemaan muille miehille (eli olin tapaillut monia samanaikaisesti, eli käynyt kahvilla.) Syytin itteäni kuinka hirveä olin ollut.
Minulla oli edessäni matka jonka olin varannut ystäväni kanssa ENNEN kuin olin alkanut seurustelemaan ja tähänhän mies sanoi etten voisi lähteä sinne mikäli hänen kanssaan haluisin olla. Kovasta katumuksesta peruin matkani ja menetin ystäväni.
Ajattelin, että saisin unelmieni rakkauden. Minun pitäisi vain parantaa. Elämässäni tätä ennen ei ollut mitään aitoa parisuhdetta. En ole koskaan luottanu kehenkään ja siksi olin niin rakastunut.
Tietenkin tämän jälkeen asiat oli hetken hyvin kunnes sattui taas jotain josta hän syytti minua ja minä uskoin ja tottelin. Aloin pikku hiljaa menettää oman identitettini, oman arvostukseni ja uskon siihen että voisin olla yksin. Tein mitä käskettiin, annoin kaiken anteeksi, haukut ja vapauden riistämisen. Hän ei siis koskaan lyönyt minua, mutta saattoi lukita minut asuntoon ja pitää käsistäni kiinni samalla kuin istui päälläni etten lähtisi asunnosta mihinkään.
Kuvioihin astui pettäminen. Löysin hänen koneeltaan kuvia keskusteluista jossa oli joidenkin naisten nimiä. Päätinpähän soittaa yhelle heistä. Tämä nainen kertoi että oli harrastanut seksiä mieheni kanssa silloin kun olisin ollut lähdössä ulkomaille. Mies selitti itsensä tästäkin ulos. Se kuvakaappaus kuului hänen kaverilleen. Hän oli lähettänyt sen. Hän ei ole nähnyt koko ihmistä koskaan. Nyt kun mietin et todellakaan tiedä miksi uskoin tuon kaiken. ¨
Lukemattomia riitoja, ero yrityksiä, haukkuja, alistusta yms. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tällä hetkellä olen tilanteessa jossa minua uhkaillaan alastonkuvien levittämisellä, jonka mies on ottanut minusta salaa. Kertoi myös että on salaa kuvannut meidän sänky hommiamme. Pelko ja ahdistus on pitänyt minut kiinni. Yli vuoden olen joka päivä koittanut nousta tästä paska suosta mutta silti jumittunut.
Onko tämä normaalia vai olenko oikeessa tästä omasta diagnoosistani minkä olen hänelle antanut? Kaikki ovat kyllä sanoneet, että täys naristihan tuo on.
Vaikeaksi tekee se, että suhteen myötä olen huomannut äidistäni löytyvän myös todella paljon narsistisia piirteitä. Hän on aina oikeassa. Jos hänelle sanoo oman mielipiteen miten joku asia olisi kannattanut tehdä tai kannattais seuraa siitä vihoittelu ja riita. Olen joutunut pienestä pitäen heitteille. Koskaan en tiennyt lukitseeko äitini taka lukkoon ovet jos sattui olemaan sillä päällä. Kaiken hänellekkin olen antanut anteeksi. Ei ole ollut oikeen muita vaihtoehtojakaan.
Luulen, että tämä ei ole normaalia, mutta mistäs sen tiedän, sillä olen elänyt kahden narsistin kanssa lähes koko elämäni. Äitini ja myös tuleva exäni ovat narsisteja.
Parisuhteeni alkoi muutama vuotta sitten juuri sellaiseen elämäntilanteeseen, jossa koin valtavia muutoksia. Normaaliin tapaan suhde alkoi, sillä että kaikki tuntui ihanalta ja kiehtovalta, ainutlaatuiselta. Ei mennyt pitkään kunnes alkoi rajottaminen ja mustasukkaisuus. En saanut enään käyttää somepalveluita. En saanut enään mennä ulos kavereitteni kanssa. Olin lutka ja huora koska olin viestitelly ENNEN kun olimme alkaneet seurustelemaan muille miehille (eli olin tapaillut monia samanaikaisesti, eli käynyt kahvilla.) Syytin itteäni kuinka hirveä olin ollut.
Minulla oli edessäni matka jonka olin varannut ystäväni kanssa ENNEN kuin olin alkanut seurustelemaan ja tähänhän mies sanoi etten voisi lähteä sinne mikäli hänen kanssaan haluisin olla. Kovasta katumuksesta peruin matkani ja menetin ystäväni.
Ajattelin, että saisin unelmieni rakkauden. Minun pitäisi vain parantaa. Elämässäni tätä ennen ei ollut mitään aitoa parisuhdetta. En ole koskaan luottanu kehenkään ja siksi olin niin rakastunut.
Tietenkin tämän jälkeen asiat oli hetken hyvin kunnes sattui taas jotain josta hän syytti minua ja minä uskoin ja tottelin. Aloin pikku hiljaa menettää oman identitettini, oman arvostukseni ja uskon siihen että voisin olla yksin. Tein mitä käskettiin, annoin kaiken anteeksi, haukut ja vapauden riistämisen. Hän ei siis koskaan lyönyt minua, mutta saattoi lukita minut asuntoon ja pitää käsistäni kiinni samalla kuin istui päälläni etten lähtisi asunnosta mihinkään.
Kuvioihin astui pettäminen. Löysin hänen koneeltaan kuvia keskusteluista jossa oli joidenkin naisten nimiä. Päätinpähän soittaa yhelle heistä. Tämä nainen kertoi että oli harrastanut seksiä mieheni kanssa silloin kun olisin ollut lähdössä ulkomaille. Mies selitti itsensä tästäkin ulos. Se kuvakaappaus kuului hänen kaverilleen. Hän oli lähettänyt sen. Hän ei ole nähnyt koko ihmistä koskaan. Nyt kun mietin et todellakaan tiedä miksi uskoin tuon kaiken. ¨
Lukemattomia riitoja, ero yrityksiä, haukkuja, alistusta yms. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tällä hetkellä olen tilanteessa jossa minua uhkaillaan alastonkuvien levittämisellä, jonka mies on ottanut minusta salaa. Kertoi myös että on salaa kuvannut meidän sänky hommiamme. Pelko ja ahdistus on pitänyt minut kiinni. Yli vuoden olen joka päivä koittanut nousta tästä paska suosta mutta silti jumittunut.
Onko tämä normaalia vai olenko oikeessa tästä omasta diagnoosistani minkä olen hänelle antanut? Kaikki ovat kyllä sanoneet, että täys naristihan tuo on.
Vaikeaksi tekee se, että suhteen myötä olen huomannut äidistäni löytyvän myös todella paljon narsistisia piirteitä. Hän on aina oikeassa. Jos hänelle sanoo oman mielipiteen miten joku asia olisi kannattanut tehdä tai kannattais seuraa siitä vihoittelu ja riita. Olen joutunut pienestä pitäen heitteille. Koskaan en tiennyt lukitseeko äitini taka lukkoon ovet jos sattui olemaan sillä päällä. Kaiken hänellekkin olen antanut anteeksi. Ei ole ollut oikeen muita vaihtoehtojakaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eihän tuo ole mitään elämää. Sinä elät omaa ainutkertaista elämää, ITSEÄSI varten.
Eroa miehestä ja tee tarvittaissa rikosilmoitus, salaa otetuista kuvista. Sillä narsisti ei koskaan muutu. Ja muista, että eron *uhatessa* saat miljoona lupausta paremmasta tulevaisuudesta, mutta näihin katteettomiin lupauksiin ei kannata koskaan luottaa.
Narsisti on sujuva valehtelija, jonka pettämiset ovat AINA sinun syytäsi, tai jonkun muun tekemiä tekosia. Tätäkö aijot katsoa loppuelämän?
Ei hän ole narsisti, sitä paitsi narsisti voi muuttua, riippuu siitä kumpaa tyyppiä hän oli.
Ammatti ihmiset sanovat, että narsisti ei muutu.
Narsisti ei koskaan muutu. On aivan ajanhukkaa olla niiden kanssa tekemisissä. Olet riittävän hyvä ja pärjäät yksin. Nyt äkkiä pois suhteesta. Salaa osoitteesi ja puhelinnumerosi äläkä koskaan enää tapaa heitä. Paitsi jos tulee vastaan, ovat kuin ilmaa.
Muista ettei kukaan muu määritä arvoasi.
Upea lauseenparsi: > Muista, ettei kukaan muu määritä arvoasi< Tämä tulisi jokaisen narsistinlapsen muistaa elämänohjeena, kun rämpii perhehelvetin koukeroissa :D