Kärsin vuoden anoreksiasta ja nyt tunnen itseni terveeksi jälleen. Ongelmaksi puhkesi kuitenkin eräs ystävistäni, joka on aina ollut hoikka ja minua laihempi (ennen sairastumistani). Nyt hän nimittelee itseään läskiksi ja voivottelee jenkkakahvojaan. Olemme olleet pienestä pitäen parhaita kaveruksia, joten kilpailemme "paremmuudesta" myös aika paljon. Tunnen syyllisyyttä siitä, että oma laihuuteni sai hänet kateelliseksi minulle ja nyt hän vain voivottelee koko ajan. Hänellä ei ole kuitenkaan ongelmia syömisen kanssa - silti ikävä kyllä hänen valittelunsa vaikuttaa minuun sillä tavalla, että pelkään ehkä sortuvani, sillä en koskaan saanut varsinaista hoitoa anoreksiaani, eikä KUKAAN tiedä vuoden helvetistäni, vaikka laihduin reippaasti päälle kymmenen kiloa. En voi mainita hänelle, että asia häiritsee minua, koska silloin herää kysymys MIKSI? Mitä teen? En halua kokea sitä kaikkea uudestaan ja sorrun varmasti, jos hän vielä jatkaa. Ja mikäli sorrun, minun käy kalpaten, sillä aikoinaan menkatkin jäivät pois, eivätkä ole vieläkään palanneet. Kehunko häntä laihaksi aina, kun hän haukkuu itseän ja yritän sillä kohottaa hänen itsetuntoaan?
Uudelleen puhkeamisen riski
ex-ano
1335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ennemmin kuin kehuisit häntä laihaksi, voisit iskostaa hänen päähänsä että jokainen on hyvä sen näköisenä ja painoisena kuin juuri itse on, ja sillä tavalla nostaisit hänen itsetuntoaan. kehumalla laihaksi antaisit ikään kuin "luvan" laihuuden ihannointiin. pärjäile!