Miksei lääketiede kehity?

Täällä keskustellaan vain lääketieteen läpimurroista jos et sattunut huomaamaan.

Media tietysti tarttuu syöttiin sen intressien ollessa samankaltaiset tarjoajan kanssa. Kohu ja julkisuus myy, mutta itse esimerkiksi en vieläkään aja lentävällä autolla, enkä ole nähnyt muidenkaan moisella jo 70 vuotta rummutetulla tekniikan ihmeellä ajelevan.

2 v. mahtaa olla aika lyhyt aika jonkin tieteenalan kehityksessä.
Mutta vertaapas vähän pitemmällä aikavälillä.
1970-l. esim. leukemia oli melkein aina kuolemantuomio. Nykyään pystytään leukemiapotilaita hoitamaan aivan terveiksikin, melko hyvällä prosentilla vieläpä.

Yleensä lääketieteessä uutisoidaan uudesta löydöstä siinä vaiheessa, kun joku uusi lääke tai hoitomuoto on todettu periaatteessa mahdolliseksi ja toimivaksi. Siitä eteenpäin on vielä paljon mutkia matkassa. Löytö pitää todeta sekä turvalliseksi että käytännössä toimivaksi, hoitoprotokollat pitää saada kuntoon (lääkkeellä esim. kuinka suuri annos, kuinka usein ja kuinka pitkään) ja pitkäaikaisvaikutuksia pitää selvittää. Uudella löydöllä menee helposti 5-10 vuotta teoriasta käytännön kliinisiin kokeisiin potilailla ja siitä vielä toinen mokoma, ennen kuin löytö saadaan päivittäiseen käyttöön. Jos vaikkapa uuden lääkkeen kehittäjillä käy hurjan hyvä tuuri, niin sen lääkkeen voi saada kauppaan kymmenessä vuodessa ja vain reilun miljardin kuluilla.

No höpöhöpö teidän tiedeuskisten kanssa! Syöpään on löydetty parannuksia jo monta kymmentä vuotta. Uskon, että aloittajakin on tästä tietoinen. Kyse ei ole kahdesta vuodesta kuten te pilkunnussija"tieteilijät" asiat tulkitsette.
Kyse on siitä, että kun tiede kehittyy, niin kenen palvelukseen se valjastetaan? Humanitaarisesti ihmiskunnan jolloin taloudellinen hyöty on minimaalinen? Vai sotateollisuuden, jolloin ainakin välillinen hyöty on PALJON.
Tai tietysti on olemassa minimaalinen mahdollisuus, että lääkefirmojen johtoportaissa istuskelee psykopaatteja joille ihmisen kärsimys ei merkkaa yhtään mitään. Mutta eihän se toki oikeesti ole mahdollista; jokainen lääketeollisuudessa päättävä henkilö on varmasti kaikkia ihmisiä tasapuolisesti rakastava lääkärissupersankari jonka moraalia on täysin turha laittaa kyseenalaiseksi.
Mainoksissakin puhuvat niin kannustavasti ja Äidillisesti.

Tiede uskontona on tullut tiensä päähän.

Lääketiede kehittyy kun saa rahoitusta tutkimuksiin. Miksi et ryhdy rahoittamaan lääketieteellistä tutkimusta.
Voisit jopa aloittaa rahoituksen siitä tutkimuskohteesta jota lähiomaisesi sairastaa.

Toiseksi lääketieteellinen tutkimus keskittyy niihin suuntiin joissa tutkijat ja lääkärit voivat saada arvostettuja palkintoja, kuten Nobel palkinnon.
Tutkimustyön pitää tuottaa tutkijalle ja lääkärille arvostusta, kunniaa ja mainetta.

Nämäkin ovat ihmisiä joita tietyt valitut osa-alueet kiinnostaa. Tutkimustyön suuntaa ei voida määrätä pakkotoimin.
Kaikki on kiinni tutkimustyön rahoituksesta ja tutkijat itse ovat riippuvaisia saamistaan apurahoista. Miten näitä rahoituspäätöksiä tehdään?

"Toiseksi lääketieteellinen tutkimus keskittyy niihin suuntiin joissa tutkijat ja lääkärit voivat saada arvostettuja palkintoja, kuten Nobel palkinnon.
Tutkimustyön pitää tuottaa tutkijalle ja lääkärille arvostusta, kunniaa ja mainetta."

Näin varmaankin nykytutkijoiden osalta.

Toista se oli joskus menneinä aikoina kun tutkijat tekivät hommaansa intohimosta, halusta selvittää mysteereitä.
Nykyään tiede ei selvitä mysteereitä vaan keskittyy tekemään poppia suurimman rahoittajan haluamaan suuntaan.

- se johtuu lääkäreiden ylisuurista palkoista - suomen menestys Rion olympialaisissa johtuu urheilujohtajien gastereiden palkoista, jolloin urheilijat jäävät jalkoihin

Ymmärrän pointin. Sairastan itse primaaristi progressiivista ms-tautia. Siihen ei tunneta hidastavaa tai parantavaa lääkitystä. Aaltoilevaan ms-tautiin tarjolla olevat lääkkeet toimivat 30 % potilaista, mutta eivät kanadalaistutkimuksen mukaan hidasta tai estä invalidisoitumista. Ms-tauti määriteltiin muistaakseni 1868, joten aikaa lääkityksen kehitykseen on ollut. Muttamutta,.. niihin ikäviin faktoihin.

HGP eli Human Genome Project sai ihmisen koko genomin sekvenssoitua vuonna 2000. Ihmisen DNA:ssa on n. 3 miljardia emäsparia ja 25 000 proteiineja koodaavaa geeniä. Geeneistä on erilaisia muutoksia - alleeleita. Nyt tiedetään, että proteiineja koodaavan eksomin osuus DNA:sta on vain 1,5 %. Loput DNA:sta sisältävät geenien toimintaa sääteleviä introneita, vahvistajia ja promoottoreita - säätelyalueita, joihin vaikuttaa mm. ympäristötekijät. Tämä "epigeneettinen säätely" on tällä hetkellä genetiikan keskeisin tutkimusalue. Mikä saa geenit toimimaan niin kuin ne toimivat? Erilaisia muuttujia on miljoonia ja esimerkiksi ihmisen sisältämästä DNA-materiaalista n. 99 % on itseasiassa suolistomikrobien perimää. Se mutkistaa entisestään kuviota. Tiedetään nimittäin, että suoliston mikrobit säätelevät kemiallisilla aineenvaihduntatuotteilla geenien toimintaa - sitä mitkä geenit ja niiden alleelit aktivoituvat ja mitkä passivoituvat. Useimmille sairauksille on geneettinen alttius. Se ei tarkoita, että sairaus periytyy - vaan altistavat geenit periytyvät - ja voivat tietyissä olosuhteissa aktivoitua, jolloin seurauksena on jokin sairaus.

Jotta tämän kuvion - siis lääketieteen kehityksen hitauden - ymmärtää, on tarkasteltava kuinka isosta tutkimusalueesta on kyse. Yhden mikroskooppisen pienen solun sisältämä DNA-ketju on nauhaksi levitettynä pari metriä pitkä ja sisältää n 3 miljardia emäsparia, siis 6 miljardia emästä, jotka vaikuttavat tai ovat vaikuttamatta ihmisen geno- ja fenotyyppiin. Edelleen diploidissa kromosomistossa on 23 kromosomiparia, jotka voivat sukusolunjakautumisessa eli meioosissa järjestyä 2 potenssiin 23 tavalla haploidiksi kromomiksi (se on 8 388 608 erilaista variaatiota). Munasolun hedelmöittyessä kaksi haploidia kromosomistoa voi järjestyä 8 388 608 * 8 388608 tavalla. Useimmat järjestykset eivät tietenkään tuota elinkelpoisia jälkeläisiä, mutta jo yhden pariskunnan jakamien geenien variaatioiden määrä on järkyttävän suuri. Itse asiassa, jos etsit internetistä tietoa siitä, kuinka monella tavalla ihmisen geenit voivat ylipäätään järjestyä DNA:ssa, on eräs vastaus: ihmisen DNA:n erilaisten variaatioiden määrä on suurempi kuin näkyvän maailmankaikkeuden kaikkien atomien yhteenlaskettu määrä. On se totta tai tarua, se kertoo siitä, että paljon on tehtävää sen ymmärtämiseksi, miksi n. kolmannes suomalaisistakin sairastuu jossain elämänsä vaiheessa syöpään. Edelleen, kun yhtälöön ottaa mukaan nämä epigeneettiset geenien toimintaa säätelevät muuttujat, yhtälö on järkyttävän vaikea. Tiedetään tietenkin, että tietyt geenialleelit altistavat tietyille syöville - kuten tämä rintasyöpägeeni - joka on Angelina Joliella ja Heidi Sohlbergilla. Valitettavasti kaikkia syövälle altistavia geenimuutoksia ja niitä laukaisevia syitä ei tunneta. Lääkkeen kehittäminen sairauteen, jonka etiologia ja patogeneesi ovat arvailujen varassa on vähän kuin lottoamista. Yleensä sitten ammutaan tykillä hyttystä, kun ei parempaakaan keinoa ole. Ehkä se suomalaisten menetelmä koodata flunssageeniä hyökkäämään ja tuhoamaan syöpäsoluja voi muutaman vuoden päästä olla tehokast hoito. Toivotaan niin. Siihen asti tsemppiä ja jaksamista.