Tänä päivänä puhutaan paljon lasten ja nuorten sekä ikäihmisten yksinäisyydestä. Julkisuudessa vähemmälle huomiolle on jäänyt keski-ikäisten kokema yksinäisyys.
Vaikka aihe ei julkisuudessa liiemmälti esiinny, se ei tarkoita sitä ettei yksinäisyyttä keski-ikäisten keskuudessa ole.
Olen aikuissosionomiopiskelija ja teen opinnäytetyötä keski-ikäisten (35–60-vuotiaiden) yksinäisyydestä. Etsin tutkimustani varten henkilöitä, jotka ovat halukkaita jakamaan kokemuksiaan yksinäisyydestä ja sen vaikutuksista omaan elämään.
Tutkimukseen voi osallistua kirjoittamalla vapaamuotoisen kertomuksen yksinäisyyden kokemuksistaan. Kirjoituksessa pyydän mainitsemaan taustatietoina iän, sukupuolen, perhesuhteet (yksinelävä, perheellinen) sekä tämänhetkisen elämäntilanteen (työelämässä, työtön, eläkkeellä, joku muu).
Toivon, että kirjoituksessasi tuot esiin ainakin seuraavat seikat:
1. Koetko yksinäisyyden positiivisena vai negatiivisena asiana elämässäsi?
2. Oletko ollut lapsuudessasi yksinäinen vai onko yksinäisyys tullut elämääsi jossain myöhemmässä vaiheessa?
3. Miten yksinäisyys on vaikuttanut elämääsi ja valintoihisi?
4. Oletko sosiaalihuollon asiakkaana ja jos olet, onko yksinäisyys mielestäsi edesauttanut asiakkuuden syntymistä?
5. Haluaisitko yhteiskunnalliselta taholta tukea yksinäisille? Mitä se voisi olla? Olisitko valmis maksamaan tällaisesta palvelusta ja kuinka paljon?
Muilta osin sana on vapaa.
Käsittelen vastaukset ehdottoman luottamuksellisesti. Aineistoa käytän siten, että yksittäistä vastaajaa on mahdoton tunnistaa. Työn valmistuttua aineisto hävitetään asianmukaisesti.
Lähetä kirjoituksesi sähköpostiosoitteeseen: [email protected]
Kiitos avustasi.
Tiina L. sosionomiopiskelija
Vaikka aihe ei julkisuudessa liiemmälti esiinny, se ei tarkoita sitä ettei yksinäisyyttä keski-ikäisten keskuudessa ole.
Olen aikuissosionomiopiskelija ja teen opinnäytetyötä keski-ikäisten (35–60-vuotiaiden) yksinäisyydestä. Etsin tutkimustani varten henkilöitä, jotka ovat halukkaita jakamaan kokemuksiaan yksinäisyydestä ja sen vaikutuksista omaan elämään.
Tutkimukseen voi osallistua kirjoittamalla vapaamuotoisen kertomuksen yksinäisyyden kokemuksistaan. Kirjoituksessa pyydän mainitsemaan taustatietoina iän, sukupuolen, perhesuhteet (yksinelävä, perheellinen) sekä tämänhetkisen elämäntilanteen (työelämässä, työtön, eläkkeellä, joku muu).
Toivon, että kirjoituksessasi tuot esiin ainakin seuraavat seikat:
1. Koetko yksinäisyyden positiivisena vai negatiivisena asiana elämässäsi?
2. Oletko ollut lapsuudessasi yksinäinen vai onko yksinäisyys tullut elämääsi jossain myöhemmässä vaiheessa?
3. Miten yksinäisyys on vaikuttanut elämääsi ja valintoihisi?
4. Oletko sosiaalihuollon asiakkaana ja jos olet, onko yksinäisyys mielestäsi edesauttanut asiakkuuden syntymistä?
5. Haluaisitko yhteiskunnalliselta taholta tukea yksinäisille? Mitä se voisi olla? Olisitko valmis maksamaan tällaisesta palvelusta ja kuinka paljon?
Muilta osin sana on vapaa.
Käsittelen vastaukset ehdottoman luottamuksellisesti. Aineistoa käytän siten, että yksittäistä vastaajaa on mahdoton tunnistaa. Työn valmistuttua aineisto hävitetään asianmukaisesti.
Lähetä kirjoituksesi sähköpostiosoitteeseen: [email protected]
Kiitos avustasi.
Tiina L. sosionomiopiskelija
Vastaukset 2
Vanhimmat
1. Koen kroonisen yksinäisyyteni negatiivisena. Tokihan joskus on hyvä hetkittäin olla itsekseenkin, mut se ei ole kroonista. Mut ei näin!!!!
2. Yksinäisyyteni on tullut aikojen kuluessa ihan kuin ilman mitään aihetta. Lapsena, nuorena ja nuorena-aikuisena en ole kokenut yksinäisyyttä. Päinvastoin.
3. Mitenkö yksinäisyys vaikuttaa elämään. Tuo kuulostaa melkein totaalisen tietämättömän kysymykseltä. Voihan tuntea itsensä vapaaksi ja riippumatomaksi, mutta siltikin yksinäisyys on turvatonta ja henkisesti taannuttavaa vaikka olisi kuinka valveutunut, älykäs, vireä... kun ei ole mielipiteen ja katsantokannan vaihtajaa voi jäädä junnaamaan. Valinnat: Aina pitää uuvuksiin asti miettiä... joo, nyt pitää keksiä joku hyvä esimerkki jonka ehkä vain yksinäiset saattavat ymmärtää, eikä hekään kaikki. Se on niin tilanne kohtaista ja jos ei muusta niin ainakin rahasta kiinni.... Olisin hankkinut kolmekymmentä vuotta haaveilemani lepotuolin... naurakaa vaan... kalustefirma ei tuo sitä kuin alaovelle. Muita vaihtoehtoja ei ollut, ei edes rahalla. Yksinäiseltä pikkupitäjän heikkopeikolta jäi ostamatta se nyt hyvässä tarjouksessa ollut kampe, kun ei ole ystävää sitä apuna kantamassa. Valintani asuinpaikkakuntani suhteen on myös pakko tehdä nyt hyvissä ajoin. En väitä että rinnallani vanheneva vois olla tukeni loputtomiin, mutta yksinäisyys ilman ainuttakaan tuttavaa on ainakin minulle vähävaraiselle kokonaisvaltaista turvattomuutta ja lopulta ehkä heitteillä oloa vaikka nyt vielä muka vanhuksista huolehditaan. Me keski-ikäiset ja nuoremmatkin olemme tulevaisuuden vanhuksia. Miten niin kenstäkään huolehditaan??? Paskan marjat. Tuolla on pitkin maata yksinäisiä vanhuksia! Ei heistä kukaan huolehdi ja heidän yksinäisyydestään piittaa. Tuo on pelkkää valetta johon vain vaalikampanjoiden aikana joku uskoo.
4. En ole sosiaalihuollon tai minkään muunkaan asiakkaana. En ole koskaan ollut. Äiti ja isä saivat lapsilisät, normaalin terveydenhoidon piirissä olen. Joskus kirosin ja ihmettelin aamuaikaisella kymmeniä kilometrejä töihin ajaessani, että voisko mun verorahoillani vaikka tämän mutkaisen kapean tien aurata pikkusenkaan turvallisemmaksi, jotta pääsisin veromaksujani tienaamaan. Tässä yksi kysymys!!!! Onko nyt niin tämän "opiskelijan" mielestä, että olemme joko hyvin taloudellisesti toimeen tulevia tai sosiaaliavustuksilla.
5. Yhteiskunta, mikä se liekkään. Me kaikki olemme yhteiskuntaa!!! Jos minulla olisi varaa maksaa jotain, elämäni olisi ihan jees. Voisin ehkä tehdä jotain itseni hyväksi. Vaikka mennä johonkin tehdä jotain. Hengissä pysyn, veroni ja kuluni maksan. Siinä nykyinen "elämäni" ja mitä vanhemmaksi tulen sitä köyhempi olen... myös henkisesti. Älkää te hyvin pärjäävät yhtään pelätkö että teille taaksi olisin. Yritän vaan pärjätä!
En lähetä tätä tuohon aloittajan osoitteeseen. Tässä se on hänen luettavanaan.
Toivon, että kirjoituksessasi tuot esiin ainakin seuraavat seikat:
1. Koetko yksinäisyyden positiivisena vai negatiivisena asiana elämässäsi?
Musta-valkoisena asiat näkevät ovat mustavalkoisia.
2. Oletko ollut lapsuudessasi yksinäinen vai onko yksinäisyys tullut elämääsi jossain myöhemmässä vaiheessa?
Synnymme alasti ja yksin Synyttäjää avustetaan tuetaan ja hoivataan.
3. Miten yksinäisyys on vaikuttanut elämääsi ja valintoihisi?
Tietää omat rajansa ja mahdollisuutensa on helpompaa kieltäytyä hyväksikäytöstä sen huomatessaan.
4. Oletko sosiaalihuollon asiakkaana ja jos olet, onko yksinäisyys mielestäsi edesauttanut asiakkuuden syntymistä?
En ole ikinä nostanut tai saannut sosiaalihuolosta mitään.
5. Haluaisitko yhteiskunnalliselta taholta tukea yksinäisille? Mitä se voisi olla? Olisitko valmis maksamaan tällaisesta palvelusta ja kuinka paljon?
Eiköhän kaikeen toimintaa ole jo lyöty hintalappu jossa on alv voitto ja kulut.