Hävetä/ei hävetä kokemus

Olin AINA järkyttävän epävarma kaikesta itseeni liittyvästä. Aina kun sain kakistettua jotain ulos, hävetti aivan poskettomasti; kuinka voin sanoa mitään noin supertyperää!!!
Henki kuitenkin pihisi, viikot vaihtuivat kuukausiksi, ne vuosiksi ja minä vain häpesin itseäni.

Tuli aika jolloin oli aivan pakko saada työpaikka. Harjoittelin peilin edessä haastattelua varten vastauksia mahdollisiin kysymyksiin, kunnes kuulostin lähes " normaalilta".

Sain työpaikan. Jouduin heti tekemisiin ihmisten kanssa. Pakosta. Ensimmäisessä esiintymisessä( jonka huolellisesti kirjoitin paperille : " Hyvä huomenta/ päivää/ iltaa arvoisat ..... jne) olin niin jännittynyt etten pystynyt valitsemaan oliko aamu, päivä vai ilta joten paukutin ne kaikki yhteen pötköön. Naurun remahdus yleisöstä!
Nyt tuli kuolema!!!!!!!!

Mutta se ei tullutkaan, korjasin virheen sanomalla etta aina jossain päin maapalloa on joku noista.

Sitten vain jatkoin huolellisesti harjoiteltua paperista lukemista.

Tuon jälkeen aloin tajuamaan ettei kukaan todella välitä niin kauan kuin olet ystävällinen ja kiinnostunut muista ja ( työpaikallasi ammattiisi liittyvästä haluten koko ajan oppien siitää lisää; pitäen itsesi ei vain ajan tasalla vaan ajan edellä!) et itsestäsi.

Tajusin myös että jokainen on Luojan luoma arvokas ihminen ominaisuuksineen. Näitä on tarkoitus kehittää koko ajan parempaan oppimalla koko ajan uutta.
Omaan napaan tuijottamisesta ei kukaan hyödy. Siitä tosin ei myöskään ole kenelle kään haittaa , paitsi omaan napaansa tuijottajalle.