vanhempien ikä

Mun tytär täyttää just 12v ja itse myöhemmin tänä vuonna 48v.
Toivottavasti hän ei pidä mua ikäloppuna, sillä sitähän en missään tapauksessa ole.

Parempi vanhat vanhemmat, kuin teinivanhemmat. Usko pois!

Ymmärrän kyllä, että vanhat vanhemmat voi hävettää. Itse muistan, että omia vanhempiani luultiin isovanhemmikseni ja velipuoltani isäkseni. (oma isäni oli jo 46 v, kun synnyin eli jo 59, kun täytin 13! Ja vanhempiakin isejä on). Ja vanhempani olivat tosi vanhanaikaisiakin (mutta ainahan teinejä tuntuu ne omat vanhemmat hävettävän syystä tai toisesta...). Voi käydä myös niin, että sitä yhteistä aikaa ei ole niin paljon ja he eivät jaksa leikkiä lapsenlastesi kanssa tai edes näe heitä. Mutta toisaalta on tärkeämpiä asioita kuin ikä. Esim. että vanhemmat välittää sinusta, eikä ole esim. mitään juoppoja tai hakkaa sinua? Mieti niitä hyviä puolia mitä vanhemmissasi on.

Ja voihan yli 50-vuotias olla paremmassa kunnossakin kun 10-20 vuotta nuorempi vanhempi. Jos pitää huolta kunnostaan. Nuorellakin voi olla esim. paljon ylipainoa tms. Ja kuten joku mainitsi, niin teinivanhemmuudessakin varmasti on huonot puolensa... Oma sukulaiseni sai lapsen 16-vuotiaana. Ja vanhemmillasi on elämänkokemusta ym. mistä on hyötyä vanhemmuudessa. Ja kaikilla ei ole samanlainen elämäntilanne saman ikäisenä ja ei voi hankkia lapsia saman ikäisenä. Tai saa. Toiset voi yrittää saada lasta vuosia.

Ja 13-vuotiaasta tietysti jo 40-vuotias tuntuu ikälopulta. Saatikka 50-vuotias! Ei 50-vuotias kuitenkaan ole mikään vanha. Huomaat sen sitten, kun vanhenet.

Juu ja itsekin siis olen "ikäloppu" äiti, sain lapsen 35-vuotiaana. Mutta rakastan lastani aivan valtavasti. Ja pidän huolta kunnostani kuntoilemalla. Toivon mukaan omaa lastani ei kauheasti harmita ikäni myöhemmin. Nyt on vasta 5 v ja on vielä kovin ylpeä äidistään...

Nuoret haluaa olla samanlaisia kuin muut. Ei haluat erota porukasta. On tärkeää tulla hyväksytyksiä ja pelätään kiusaamista. Mutta pitäisikö kieltää vanhemmuus "erilaisilta" vanhemmilta. Köyhiltä, jolla ei ole varaa ostaa lapsille muotivaatteita ja viimeisintä huutoa olevaa älypuhelinta tms.? Ylipainoisilta?Epämuodikkailta? Liian vanhoilta ja liian nuorilta? Rumilta? Joku muu voi kadehtia sua, kun sulla on tosi mukavat vanhemmat. Tai en tiedä onko ne, mutta ehkä niissä on jotain hyvääkin? Myöhemmin sua nolottaa, kun oot ajatellu tollasia vanhemmistasi. Ja voithan lohduttautua, että jonkun isä voi olla jo 60 v tai vaikka 70 v. Vaikka ei ehkä sinun kavereidesi.

Nykyisin ihmiset eivät korosta ikäänsä esim.vaatetuksella. Ikääntyneetkin vanhemmat ovat solakoita ja urheilullisia. Äidit hoitavat hiuksensa ja meikkaavat.
Ei ihmisten ikää tule edes ajatelleeksi.
Turhaan häpeät vanhempiasi, niin kuin tuhannet muutkin teini-ikäiset, jotka irrottautuvat lapsuudestaan. Siihen liittyy kaiken vanhan kauhistelu ja häpeäminen, kenellä vanhat vanhemmat, kenellä liian nuoret, kenellä uskovaiset, tai viinaan menevät, tai työttömät, tai invalidisoituneet, köyhtyneet, masentuneet, typerää harrastusta kannattavat, väärää musiikkia kuuntelevat... syitä riittää.
- Vanhat vanhempasi kuitenkin ovat tukenasi vielä kauan.

Eipäs yleistetä et nuori vanhempi=huono vanhempi. Ei ne kaikki yli 30v. vanhemmatkaan ole hyviä vanhempia. Itseasiassa jos miettii vaikka näitä surullisia lapsi/perhesurmia niin aikas harvoin nuoret/teinivanhemmat niitä on tehnyt. Itse olin 19 kun esikoinen syntyi ja kaksi viimeistä sain alle kolmekymppisenä. Olen onnellinen että olen lapseni saanut nuorena. Yöt jaksoin valvoa lasteni kanssa hyvin. Muistan kun oma äitini sanoi, että kyllä sen huomasi kun minä synnyin ja hän oli tuolloin 34 et rankkaa oli se yövalvominen ja siitä palautuminen. Kyllä se ikä alkaa yli kolmekymppisenä painaa. Pidän lapsistani ja ylipäänsä lapsista paljon. Sitten joskus kun omat lapseni saavat omia lapsia on mukava olla isovanhempana kun ei ole ikäloppu.
Enkä ole todellakaan mikään yhteiskunnan elätti. Minulla on kaksi ammattitutkinto ja töitäkin olen ehtinyt tehdä sekä olla kotiäitinä viimeiset kuusi vuotta ja asumme omistusasunnossa. Viimeisimmän ammattini myötä aloitan vuodenvaihteessa työt kotona (joten en jää edes mieheni siivelle elämään, jos sitä kuvittelette). Elämä on mallillaan olen saanut ihanimman miehen rinnalleni kuin ikinä osasin toivoa ja hänen kanssaan perheen ja oman kodin.

Moi. Itellä on aika nuoret vanhemmat, eli ite en mitenkään ”häpeä” niitä. Oon ite 12v (itse asiassa tänään synttärit🙃) ja mun molemmat vanhemmat on 38. Saivat mut siis ollessaan 26v. Mulla on isosisko joka on jo 14,5v ja pikkusisko joka on 6v :)

Mutta siis mun vanhemmat on alle 40-vuotiaita vaikka täytänkin jo 13vuotta. Oon 14-vuotias sillon kun ne on 40v.

Mun mielest vanhempien ikää ei pitäs hävetä, vaikka ei se nyt kivaakaan oo jos muilla esim kavereilla tosi nuoret ja itellä vähän vanhemmat :( mutta semmosta elämä on.

Omien kavereiden vanhemmat on kai 40-50v, elikkä siihen verrattuna mun vanhemmat on aika nuoret. Parilla mun kaverilla on saman ikäset kun mulla, mutta ei kellään sen nuorempia :)

Onhan se kiva kun on nuoret vanhemmat, ite tykkään siitä. Mutta vaikka ne ois vanhempia, en mä niitä silti häpeis. Olis ihan yhtä tärkeitä mulle❤️

Tuskin kukaan näitä enää lukee vuonna 2023, mutta laitoinpa silti kun ei muutakaan tekemistä :) toivon että kaikki pystyis rakastamaan vanhempiaan riippumatta niiden iästä. Jos sun vanhemmat on 60v, on ne ihan yhtä tärkeät kun niiden ollessa 35v :) oon nyt puhunut ja taidan nyt lopettaa tähän:)