Eli olin pitkään ihastunut kaveriin. Pääsin tunteiden yli mutta nyt en haluaisi nähdä koko ihmistä enää, tulee huono olo jo pelkästä ajatuksesta.
Hänessä ei ole mitään vikaa, oikeastaan tosi mukava kaveri. Onko jollain ollut vastaavaa tilannetta? Meneekö ajan kanssa ohi?
Hän ei ole tehnyt mitään väärää. En vaan jostain syystä siedä häntä ja pelkään että hän huomaa tilanteen.
Hänessä ei ole mitään vikaa, oikeastaan tosi mukava kaveri. Onko jollain ollut vastaavaa tilannetta? Meneekö ajan kanssa ohi?
Hän ei ole tehnyt mitään väärää. En vaan jostain syystä siedä häntä ja pelkään että hän huomaa tilanteen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin tuttua. Ja jos toinen ei suostu uskomaan,kun sanon,että ei tavata enää ja pyydän,ettei ottaisi enää yhteyttä, tämä sanoo:"Kyllä otan, kun niin tykkään susta! Pysytään ystävinä! Olet niiiin ihana!"
Pitääkö todellakin ruveta inhottavaksi ja sanoa, että minkäänlainen yhteydenotto ei enää ole sallittua ja vaihdan tarvittaessa puhelinnumeroni.. ja sitäpaitsi olen nyt niin onnellinen (kun sinä et enää ole lähettyvillä).
Anna sen huomata että sinua jopa inhottaa koska silloin se kykenee lopettamaan kuvittelunsa sinusta. Onko pakko olla kaveri jos takana ollut muuta. Ei tarvitse miettiä loukkaatko koska ei se kaverinakaan muuta kuin seläntakana katkerana keksii lisää juttuja sinusta. Olethan se joka oli ihastunut häneen.
Mene peilin eteen. Katso turpaasi ja myönnä, että olet idiootti.
No se ei ainakaan ollut rakkautta. Se oli pelkkää ohimenevää ihastumista. Aloittajalla ei ole siis syytä huoleen.
Menee ajan kanssa ohi. Sun täytyy vaan työstää tunteitas, jotakin ne kertoo sinulle.