Kirjoitan tässä eräänlaista kronikkaa, aikajärjestyksessä kulkevaa tarinaa, jonka pituutta en vielä osaa arvioida. Riippuu mm. palautteesta. Tarina on puhdasta fiktiota, vaikka joku saattaa siinä tunnistaa yhtymäkohtia elävään elämään.
1. osa:
olipa kerran pieni poika. Hänen itsetuntonsa ilmeisesti tuhottiin lapsena, koska hänet kasvatettiin ankarin menetelmin. Isää hänellä ei ollut, isäpuoli vain. Lieneekö äitikin ollut valeäiti. Hän kasvoi pienessä yhdyskunnassa ja ihmiset olivat töissä suuren yhtiön leivissä. Poika haaveli milloin basistin, milloin taidemaalarin tahi politiikon urasta. Olipa hänellä haaveissa tulla isona vakuutusten supermyyjä, oikea markkinointi-mikko! Tai sitten aivan jotain muuta. Haaveet vaihtelivat mielen muutosten mukaan usein ja nopeasti erilaisiksi menestystarinoiksi. Mutta mistään kaivosmiehen tahi tavallisen kunnan työntekijän roolista hän ei haaveillut. Ei, hänestä tulisi jotain suuremmoista, jota ihmiset kunnioittaisivat ja nostaisivat hattua. Pojalla oli kovin vilkas mielikuvitus. Tosin itsetunto oli kärsinyt vaurion, oliko häntä sitten kiusattu koulussa isättömyydestä tai huonoista vaatteista. Vai oliko syynä pojan suulaus ja vilkas mielikuvitus. Hänellä oli vahva taipumus uskoa itsekin sepittämänsä tarinat. Jotkut kutsuisivat sitä nykyään tietynlaiseksi sairaudeksi, jolla on nimikin. Siihen aikaan se oli vain lapsen kasvukipujen ohimenevää omituisuutta. Sellaistahan sattuu. Näin poika kuitenkin varttui fyysisesti rotevaksi ja kohtuu pitkäksi mielen aluksi...
1. osa:
olipa kerran pieni poika. Hänen itsetuntonsa ilmeisesti tuhottiin lapsena, koska hänet kasvatettiin ankarin menetelmin. Isää hänellä ei ollut, isäpuoli vain. Lieneekö äitikin ollut valeäiti. Hän kasvoi pienessä yhdyskunnassa ja ihmiset olivat töissä suuren yhtiön leivissä. Poika haaveli milloin basistin, milloin taidemaalarin tahi politiikon urasta. Olipa hänellä haaveissa tulla isona vakuutusten supermyyjä, oikea markkinointi-mikko! Tai sitten aivan jotain muuta. Haaveet vaihtelivat mielen muutosten mukaan usein ja nopeasti erilaisiksi menestystarinoiksi. Mutta mistään kaivosmiehen tahi tavallisen kunnan työntekijän roolista hän ei haaveillut. Ei, hänestä tulisi jotain suuremmoista, jota ihmiset kunnioittaisivat ja nostaisivat hattua. Pojalla oli kovin vilkas mielikuvitus. Tosin itsetunto oli kärsinyt vaurion, oliko häntä sitten kiusattu koulussa isättömyydestä tai huonoista vaatteista. Vai oliko syynä pojan suulaus ja vilkas mielikuvitus. Hänellä oli vahva taipumus uskoa itsekin sepittämänsä tarinat. Jotkut kutsuisivat sitä nykyään tietynlaiseksi sairaudeksi, jolla on nimikin. Siihen aikaan se oli vain lapsen kasvukipujen ohimenevää omituisuutta. Sellaistahan sattuu. Näin poika kuitenkin varttui fyysisesti rotevaksi ja kohtuu pitkäksi mielen aluksi...
Vastaukset 21
Vanhimmat
kerro lisää.
Kunhan ehdin, niin lisää tulee ja paljastuksia myös. Loikkari-Lehikoinen voi myös kertoa. Hän tietää tarinan, vieläpä paremmin. Siis se demareista loikannut (karkoitettu) loikkaripersu. Eli traktoripave, se oikea😁.
Raninen hakeudu pian johonkin hoitopaikkaan, ennenkuin pällisi lopullisesti kajahtaa.
Jospa sinä hakeutuisit hoitoon.
Ja muka tää pösiö vielä kuntavaaleihin. Hiltuset kusee kintuille ja pyyhkii ohi muka insinöörin
Lukekaa ja ajatelkaa mihin tällä oikein pyritään.
Lukekaa.
Ketjun aloittaja äkillisen pakkohoidon tarpeessa
Aloittaja on tiedossa. Apu tulee melko pian. Rauha palaa viimeinkin Kaasilan asuinalueellekin.
Ottaako sydämestä?
Tästä se ei lopulta hyvä seuraa.
Kunhan tarpeeksi sorkitaan ja panetellaan sekä herjataan.
Miksi sinä keskustan kaupunginvaltuutettu Raninen teet tämänkaltaisia aloituksia. Mieti poliittista imagoasi. Ja mieti hyvin pian. Sillä kohtapuoliin on taas ne kuntavaalit.
Ei näin luoda kannatuspohjaa.
Aloittajalla on kovat paineet keskustapuolueen sisällä. Hän joutuu sortumaan jatkuvaan mielistelyyn säilyttääkseen säälittävät luottamuspaikkansa.
Todella säälittävää ja myöskin hyvin surullinen itseään ruokkiva kierre josta ei pääse pakenemaan pois.
Siispä jatkan.. Eräänä aamuna heräsin ja huomasin että ihmiset toivat minulle ruokaa ja päästivät sisälle. Heidän täytyy olla kuninkaita ja minä olen koira. Kun taas kissa sai saman kohtelun ja ajatteli että minun täytyy olla kunigas kun minua kohdellaan näin. Kumpi sinä olet.??
Ei se tämä Ranisen lutrakko usko hyvällä että pilluu ei sua nuilla puhheilla
Mene hyvä ihminen hoitoon!
Ottaako sydämestä?
Äärimmäisen typerä ketju.
Alan vähitellen uskoa Outokumpulaisten ainutkertaisen pahaan ilkeyteen.
Ollaan kaunaisia ja herjataan muita ihmisiä jos nämä eivät satu miellyttämään.
Kyllä Keskustan kaupunginvaltuutettu Raninen osaa nämä aloitukset. Kiitos taas kerran Raninen
Tällä ketjulla ei ole mitään tekemistä outokumpulaisten kanssa yleensä. Pari sairasta höyräkettä pitää kummallista lokakampanjaansa liikkeellä.
Outokumpulainen.tässä....... Itse kuulut näihin lukemattomiin" höyräkkeisiin", kun luet näitä peliksikin kutsuttuja sivuja. Eräät pelaavat " Sortaa ja nostaa" peliä hamaan loppuun saakka. Sinä et vaan ymmärrä pelin juonta. Pelaajia ovat kaikki jotka lukevat sekä kommentoivat Suomi 24 Outokumpu osiota. Osa pelaajista on jo varsin taitavia.
Kuusi-kolme