Herättyäni eräänä aamuna olin aikonut jatkaa jo useampaa viikkoa jatkuvaa törpöttelyä, mutta aamu, aamu jota en koskaan enään uskonut tulevan oli kuin vain odottamassa minua. Edellisviikkojen viinankaato ja humalaisen nuoren miehen ylitseampuvat hullut ajatukset alkoivat ajaa minua kohti jotain uutta.
Ajatuksien pyöriessä, käsien täristessä ja ehkä hieman krapula pöhnässä sain ratkaistua kauan miettimäni päätöksen. Olin päättänyt tehdä itsemurhan. Mitä tarvitsen? "Apua"? Vai olenko vain hemmetin huomionhakuinen penska joka luulee yhden pois lähtevän sielun kiinnostavan ketään tässä "auvoisassa sivistysyhteiskunnassa"?
Ei, se ei ole sitä. Tiesin sen siinä kohtaa kun ajatusten juostessa päässäni löysin sisäisen rauhan. Tuon ajatuksen avulla pystyin hymyilemään, katsomaan perhettäni ja oikeita ystäviäni ilman että tunsin häpeää. Mietin " kohta se on ohi, pääsen lopulliseen lepoon". Asiat alkoivat mennä paremmin kuin koskaan, vielä muutama viikko elinaikaa ja sitten...
Sitten piti ratkaista lisää kysymyksiä. Mistä rahaa? Kuinka vetää täysillä? Mistä ase tai lääkkeet? Hetken pähkäiltyäni lähdin ottamaan pikalainoja ja otinkin. Monta kymmentätuhatta. Elin unelmaani. Rahaa on. Viinaa on. Kavereita on. Tätä hyvän tovin jatkettuani alkoi viimeinen päivä häämöttää. Olin tilannut ulkomaalaistaustaiselta tuttavalta lääkkeitä joilla saisi vaikka hevosen hengiltä. Kaikki oli hienosti sovittu mutta se viina. Olin niin pitkällä rännillä että ei ollut helppoa olla selvinpäin ja jossain kohtaahan se uni tulee. Jälkeenpäin mietittyäni en ole vieläkään täysin varma, mutta luulen että koskenkorva oli jotenkin tujumpaa jopa niin tujua että se sai minut sammumaan juuri ennen pilleristin tuloa. Sitten olikin vain sinipukuisia viemässä minua hoitoon.
Ajatuksien pyöriessä, käsien täristessä ja ehkä hieman krapula pöhnässä sain ratkaistua kauan miettimäni päätöksen. Olin päättänyt tehdä itsemurhan. Mitä tarvitsen? "Apua"? Vai olenko vain hemmetin huomionhakuinen penska joka luulee yhden pois lähtevän sielun kiinnostavan ketään tässä "auvoisassa sivistysyhteiskunnassa"?
Ei, se ei ole sitä. Tiesin sen siinä kohtaa kun ajatusten juostessa päässäni löysin sisäisen rauhan. Tuon ajatuksen avulla pystyin hymyilemään, katsomaan perhettäni ja oikeita ystäviäni ilman että tunsin häpeää. Mietin " kohta se on ohi, pääsen lopulliseen lepoon". Asiat alkoivat mennä paremmin kuin koskaan, vielä muutama viikko elinaikaa ja sitten...
Sitten piti ratkaista lisää kysymyksiä. Mistä rahaa? Kuinka vetää täysillä? Mistä ase tai lääkkeet? Hetken pähkäiltyäni lähdin ottamaan pikalainoja ja otinkin. Monta kymmentätuhatta. Elin unelmaani. Rahaa on. Viinaa on. Kavereita on. Tätä hyvän tovin jatkettuani alkoi viimeinen päivä häämöttää. Olin tilannut ulkomaalaistaustaiselta tuttavalta lääkkeitä joilla saisi vaikka hevosen hengiltä. Kaikki oli hienosti sovittu mutta se viina. Olin niin pitkällä rännillä että ei ollut helppoa olla selvinpäin ja jossain kohtaahan se uni tulee. Jälkeenpäin mietittyäni en ole vieläkään täysin varma, mutta luulen että koskenkorva oli jotenkin tujumpaa jopa niin tujua että se sai minut sammumaan juuri ennen pilleristin tuloa. Sitten olikin vain sinipukuisia viemässä minua hoitoon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.