Haluaisin tietää mikä saa miehen lähtemään pettämään? Miksi mies ei halua enää vaimoaan lapsen synnyttyä? meillä lapsi n 1 v ja muuten elämä hymyilee,paitsi vällyjen välissä on hiljaiseloa. Ei auta houkuttelu,vihjailu eikä mikään muukaan. Mies käy töissä 8 h päivä ja kaikki vapaa-ajat ollaan yhdessä.ei käy edes baareissa.ei tule viestejä,eikä salasoittoja,enkä ole huomannut muutenkaan mitään poikkeavaa. Olenko liian sinisilmäinen vai olenko muuttunut mieheni silmissä äidiksi/kotikokiksi/siivoajaksi? Mistä tietää milloin mies pettää? Kun kysyn, vastaus on: älä aloita taas. on todella kurja olo....
Mistä tietää?
Äiti -73
173076
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oletteko liikaa yhdessä ? siitäkin voi seurata
ongelmia. Onko muuta elämää koti-työ-kauppa
ulkopuolella ?
Valitettavan moni pari ajautuu lapsen tultua
kuvioihin veli&sisko elämään.
Meillä ei tosiaankaan ole muuta elämää kuin koti elämä.Kavereita on tosi vähän ja lapselle hoitajia löytyy tasan yksi,jota ei aina viitsi vaivata. suku asuu kaukana meistä.alkaa todellakin tuntua että olemme enemmän sisko ja veli kuin aviopari. Mikä olisi avuksi? Vai pitäisikö suosiolla luovuttaa...? Pelkään koko ajan, että mies löytää paremman vaihtoehdon jostain, vaikka ei käykään missään. Mistä sitä tietää? Oma itsetunto tässä musertuu..
Miehet INHOAVAT,jos niille edes mainitaan pettämisestä(on sitten aihetta tai ei)
Olet ilmeisesti joskus kysynyt/epäillyt miehesi pettävän,kun mainitsit,että :Älä taas aloita....
Vai mitä?
Se käy aika paljon miehen itsetunnolle,jos et häneen luota ja jos jankkaat niin mitä se kertoo sinusta?
Missä välissä miehesi ehtisi sinua pettämään kun sanoit hänen viettävän vapaa-ajan sinun kanssasi?
Ajattelisin,että sinulla saattaa olla oma itsetunto aika alhaalla vielä kun ruokit ajatuksi että miehesi mahdollisesti pettää.
Ehdottaisin seuraavaa...vaikka heti huomenne kun lapsi on saatu nukkumaan, teet olohuoneeseen ns.lemmenpesän..levität peittoja ja tyynyjä lattialle,sytytät kynttilöitä ja voisit yllättää miehesi sheivaamalla KAIKKI(siis ihan kaikki).Pyydä hänet viereesi ja ala hieroa häntä hartioista...ja muualta..Ota su...n tai jotakin mistä miehesi pitää...
Ole räväkkä,"määrää" tahti,anna hänen olla ja nauttia.tee itse hommat.
Jos tuo ei saa mitään aikaan miehessäsi,niin joko hän ei ole enää kiinnostunut naisista taikka sitten voi olla mahdollisuus,että hänellä on toinen.
Mutta,ota itseäsi niskasta kiinni,ole taas sellainen kuin silloin kun aloitte olemaan yhdessä,ole "hurja",vaaniva kissa......
Ja toivotaan,että teet asian hyväksi jotain,älä luovuta,äläkä jankuta....
Itseasiassa en ole uskaltanut puhua miehelle pettämis ajatuksistani, vaan kun kysyn häneltä, miksi hän ei rakasta / halua minua enää hän vastaa: älä aloita taas... ennen kerrottiin kuinka paljon rakastetaan ym. hellyys osoituksia, nyt ei mitään. Alkaa tulla tunne, ettei enää jaksa yksin yrittää ja todellakin, entinen valovoimainen, energinen nainen on hävinnyt äitiyden keskelle. Ehkäpä onkin oma syy kun ei miestä enää kiinnosta.. =(
Lähde kodin piiristä pari kerta vkossa vaikka jumppaan, kuntosalille tms. Saat uusia virikkeitä ja miehesi huomaa taas että olet olemassa, kun olet välillä pari tuntia poissa!
Ne ukot pitää muijiaan välillä itsestäänselvyytenä...
Älä ainakaan itseäsi syytä. Sinussa ei vika ole ainakaan. Tuon voisi laskea äitiyden alkuajan masennuksen piikkiin, ainakin osin.
Itse olen jo useamman lapsen isä ja olen tehnyt tämän äitiysmasennushavainnon (sanahirviö), mutta se vaihtelee. Välillä on ollut enemmän ja välillä ei juuri lainkaan. Se on kyllä ohimenevää.
Muistan miehenä kun saimme ensimmäisen lapsen, niin kaikki muuttui. Siis entiseen kahdestaanoloon verrattuna. Oli se jonkinlainen "alkushokki" jos sitä nyt noinkaan voisi ilmaista, kun lapsi tuli. Kävi mielessä, että ei ole enää paluuta entiseen. Sehän tuo paljon velvoitteita ja vastuuta kun on lapsi hoidettavana. Pakko oli välillä mennä toiseen huoneeseen nukkumaan että jaksoi olla töissä (oli kaksivuorotyö). Kyllä se siitä lähti sitten rullaamaan.
Luulen että tuo käytös miehesi osalta on ohimenevää.
Kyllä sinussa on se valovoimainen ja energinen nainen piilevänä jäljellä. Se vaan nyt on fakta, että pienen lapsen hoito syö mehuja itsekultakin.
Toivotan sinulle oikein hyvää jatkoa ja jaksamista. Ethän lannistu.
P.S. Meillä on nuorin 3-vuotias tytönviikari. Välillä ei meinaa perässä pysyä.
Väittämäsi ja epäily muista on täyttä puppua! Itse 1v,8kk tytön isänä sanon, että työ naiset itse koette ittenne sellaisena, joita ei haluta. Muistakaa kuinka paljon ennen isäntä halusi"köyriä". Ei se ole mennyt minnekkään, vaan teidän on "se" herätettävä. Jos miehenne olivat mukana synnytyksessä, sehän on aika animaalista touhua, voi viedä yllättävän pitkään ennen kuin uskaltaa kysyä: Että miten olisi (vai oonko poikkeus) Ei miehetkään ole mitään koneita, on meillä tunteet. Meillä menee nyt aika hyvin, emäntä on säännöllisesti "tyytyväinen".
ISI-68: Se voi vaihdella, riippuen miten muut (2 poikaa) ovat nukkumassa tai sitten sano ukollesi: että nyt mie haluan munaa, ja sitä justiinsa millä myö tuo saatii! Tai, jos ukko ei ymmärrä tai ei seiso, on aika paha äitikompleksi. Kyllä terveellä miehellä näin sanottuna ja kuvailtuna pitäisi "ase" olla valmiina seuraavaan "kaksintaisteluun" ja, jos ei ole, niin heitä ukko pihalle ja sano se sille!
En ole vaan ollut koskaan sellainen suora puhuja. Tottakai lapsen syntymä on varmaan hurja mullistus isällekin. Mutta olisi kiva saada itsekin joskus pala miehen hellyyttä. Täytyypi katsoa muuttuuko arki vai jatkuuko samana..
Häveten täytyy tunnustaa, että ensimmäisen lapsen jälkeen, kun se valtava ylpeyden tunne meni ohi, niin sen tilalle tuli kohtalaisen iso mustasukkaisuus , joka söi ainakin minun halujani. Välillä tuntui, ettei minua ollut olemassakaan, minkäs sitä ajatuksilleen voi. Halut oli kyllä tallella, mutta jotenkin sitä halusi vaan kostaa... Eiköhän kaikki käänny vielä parhain päin, niin ainakin meillä. Teimme vielä kaksi lisää, mutta minun asenne oli aivan toinen. Eli seksi maistui ja maistuu edelleen. Anna ajan kulua, jos miehesi jaksaa odottaa niin kyllä sinäkin.
Toisaalta jos isä ei pohjimmiltaan halunnutkaan lasta ollenkaan tai vaikka katuu, niin eikö tuo ole ymmärrettävä reaktio.Ehkä hän pelkää pesueen kasvamista.Todella toivon ,ettei asia ole näin, teidän kaikkien puolesta, mutta sellainenkin vaara on olemassa. Kyllä teidän oikeasti täytyy puhua, vaikka riita tulisikin.
Enpä usko että syys sinällään olisi lapsen syntymä. Enemmänkin kahden välisen suhteen rutinoituminen, se että ei ole jännitystä. Ilalla sänkyyn vähän etusormella vaimon klitorista hyväillen lasti sisään ja hyvä yötä. Ketä se kiinnostaa? Itselläni on kaksi lasta ja kolmastulossa. Missään vaiheessa ei ole tarvinnut vieraissa käydä. Seksi on vaimon kanssa edelleen jänittävää ja nautittavaa. Kieltämättä nuoren tai itsensä ikäisen naisen lähestyminen sekä ehdotukset saa kutinaa jalkoväliin ja nostaa itsetuntoa, toki se pieni jännitys hyvältä tuntuu mutta siihen se jääkin.
syitä varmaan löytyy jos vähänkin viitsii selata palstaa. Normaalisti syynä on kyllästyminen ja se, että parempia naisia on saatavilla muualta.
miehesi on töissä 8 tuntia päivässä...
Kaverini on naimisissa, pieni lapsi kotona. Hän ei sanojensa mukaan rakastele vaimonsa kanssa. Yhdessäolon syynä on lapsi ja ne asuntovelat, joista on vaikeaa saada omia rahoja pois, koska sen vaimon isä on yliaktiivinen...
Eli ollaan yhdessämme työn aikana: käydään kahvella, kävelyillä, rakastellaan...
Hänellä on sellainen paikka, että pääse helposti livahtamaan, ennen oli esimies, nyt vielä isompi.
Pakosta se menee ennen yötä kotiin. Puhelin on päältä pois, jos vaimo lähellä. Kun menee kauppareissuilla tai lapsen kanssa ulos, soittelee.
Suositus sinulle: etsi mies joka haluaa sinut!
tosta salasuhteesta kenties jotain mielihyvää itsellesi? mies ei ikinä jätä vaimoaan aiotko olla ainainen vara/kakkos v*ttu? ja oletko varma ettei mies rakastele vaimoaan?
eikä haluni vaimoa kohtaan ole muuttunut ainakaan huonompaan suuntaan. pikemminkin päinvastoin! seksi on mukavampaa ku ennen lapsia.
..Halusin laittaa kommenttini meidän nykypäivästä.. Mikään ei ole muuttunut.Olen yrittänyt miehelleni kauniisti vihjailla ja sanonut, että olen sama ihminen kuin ennen lapsen syntymää.Olen yrittänyt antaa miehelleni aikaa ja koskettaa ja olla lähellä. Ei sitten minkäänlaista reaktiota!Nyt on minun mittani täynnä,enkä jaksa enää edes yrittää.Mä en ymmärrä,miksi minusta on tullut niin vastenmielinen hänelle.En kyllä usko,että työaikana hänellä olisi joku toinen nainen(ei muuten ole pois kotoa).Työ on sellaista, että taitaa olla kaikki miehiä(tai luulisin ainakin).En tiedä...Täytyypi alkaa miettiä elämää lapsen kanssa kahden,ei tällaista psyykkistä kidutusta jaksa enää kauaa.Nyt on seuraksi tullut vkonloppuisin hänelle vielä kaljan juonti.Taitaa mieskin olla ahdistunut.Tuntuu pahalta vaan lapsen vuoksi.. Kiitos kaikille mielipiteistä..