Onko normaalia puhua yksin?

Itselleen puhuminen ja itsekseen puhuminen on merkki älykkyydestä. Ihan terve ilmiö.
Sen sijaan, että sanoo että "minä menen nyt keittiöön" on parempi sanoa omalla nimellänsä vaikkapa "Sari menee nyt keittiöön" eli puhuu kolmannessa persoonassa.
Tulee heti itseluottamusta lisää, ujous kaikkoaa. Vaikuttaa aivojen kognitiiviseen osastoon boostia antaen. Itselleen tulee aina puhua kunnioittavasti. Itseään ei saa koskaan soimata/pilkata ääneen puhumalla.

Albert Einstein oli kova poika puhumaan itseksensä ja itselleen.

Laulamaankin oppii vain kun suustansa ääniä latelee vaikkei yleisöä ole paikalla. Kukapa nyt ei autolla ajaessaan laulelisi. Aika moni varmasti niin tekee. Itse melkein joka kerta ajaessani. Tai uutta kieltä opetellessa on parempi puhua pälättää ääneen. Jää varmasti sanat ja rakenteet 100 kertaa paremmin päähän. Asiat tallettuvat ja muistuvat paljon paremmin kun puhuu ääneen ja kuulee oman puheensa värähdykset.
Jos tykästyt omaan ääneesi niin melko varmasti toisetkin tykkäävät äänestäsi myös. Hyvin harvoin itselle/itsekseen puhuminen on merkki mielenterveysongelmista.

Minä myös puhun paljon itselleni. Olen niitä ihmisiä. Joskus jopa huudahtelen. Jotkut välillä kyllä ihmettelee. "Mikäs nyt tuli? Sanoitko jotain? Ja katsovat pikkasen viistoon :)"
Ei minulla ole mielenterveysongelmia. Ihan normaali "syntymähumala" vain.
http://elitedaily.com/life/culture/people-talk-to-themselves/1105688/

Hei
Saitkin jo pitkän vastauksen. Eri asia oliko se vitsiksi tarkoitettu..
Minusta sinulla ei ole syytä olla huolissaan. Ehkä raja menee
siinä puheleeko yksikseen myös muiden seurassa. Ainakaan se ei kuulu meidän kulttuuriimme, vaan yksinpuhujaa katsotaan varmasti pitkään.

En ihan ymmärtänyt tuota edellisen nimimerkin kehotusta käyttää kolmatta persoonaa. Jokainen tavallaan, mutta erikoista minusta on, jos itseään puhuttelee kolmannessa persoonassa.
Olisiko kyse vain ääneen ajattelemisesta? Varmastikaan se ei kohdallasi liity mielenterveysongelmiin eikä ole syytä väkisin sitä estääkään. Silloinhan sinun vain tekee mielesi yhä pakottavammin puhua ääneen yksin.

Luota vain itseesi. Olet normaali nuori ihminen.

Ystävällisesti
pappi Elisabet

Minä ajattelin ääneen toiselle kymmenelle. En itse tiedostanut koko toimintaa.

Nolasin sillä etupäässä äitini joka oli kierovalehteija.

Erityisesti muistan itse kerrn kun Diakoniapiirissä äiti Jeesusteli kuinka lapset ovat Jumalan lahja.. [ myötäili muita äitejä ]
Meille kotona sanonut toistuvasti: Yhtäkään lasta ei ole halunut aina on vaan saanut kulkea vatsa pystyssä.. TAI Lapset ovat kodin työvoima joille ei palkaa tarvitse maksaa ja meillä olleet kaksi renkiä ja piika sanottiin ylös kun puolet lapsi katraasat ylitti 10 v. iän.

Jos puhuminen haittaa itseäsi ala laulaa, jos ei ole nuottikorvaa lausu sanoja..
vaikka ja muita...

Karhunlapset

Yksi, kaksi karhun lasta
Nalle-muorin karsinasta,
nousee aamun tullen vasta
hyörimään ja pyörimään.

Leikkiä ei kauan kestä,
kasvot, korvat täytyy pestä.
Pelko nalleja ei estä;
kun ne vettä polskuttaa.

Toinen alkaa hassutella,
takajaloin tassutella.
Huuliansa massutella,
kumarrella yhtenään.

Toinen poimii marjat maasta,
herkkusienet karjahaasta.
Alkaa oppimisen Aasta
äitiänsä autellen.

Päivä paistaa leivo laulaa,
tikka pesäpuuta naulaa.
Nallelasten silmät paulaa
Nukku-Matti naurusuu.

Tai nokkeluutta riimeillä:
Jos minä olen minä koska minä olen minä,
Ja sinä olet sinä koska sinä olet sinä,
minä olen ja sinä olet olemassa.
Mutta jos minä olen minä koska sinä olet sinä
Ja sinä olet sinä koska mininä olen minä
minä en ole etkä sinä ole olemassa.

Nakataan vähän suolasempaa riimiä , ettei tuu ihan sokeritautia kaikista näistä annitannitalleroismaisista tunnelmista:
Hamara hullusti humahti, mora mahoton möyrysi, kirves kypärään kumahti, vainaa kieletön höyrysi.

Ei varmaa haittaa ole jos se yksinpuhelu on satunnaista. Toinen ihminen on toiselle peili. Jos liikaa pyörii vain omien ajatusten ja sanojen ympärillä, niin ympyrä alkaa kiertää kehää päättyy lopulla sisäiseen keskipisteeseen.

Itellä samaa juttua yksinollessa pitkiäkin keskusteluja tuleepi käytyä.en koe siinä mitään ihmeellistä.

Minä aikuinen akka olen aina, koko ikäni puhunut itsekseni. Perhe sille joskus naureskelee, mutta ovat tottuneet. Saatan myös lauleskella.
Usein yllätän itseni esim. ulkona puhumasta itsekseni. Silloin aina tulee äkkiä katsottua ympärilleen kuuleeko kukaan :-). Samaa teki myös äitini.
Puhelen myös kissoille ja koiralle koko ajan. Jotenkin se on viihdyttävää, ehkä sitten olen hullu mutta en luule että vaarallinen! :-D
Olet normaali, ja sinulla varmaan on myös hyvä verbaalinen ulosanti?

En usko että olemme hulluja

Itsekseen puhuminen on tervettä. Usein riitelen itseni kanssa ja häviän.

Suljetulla osastolla hoitaja sanoi, että itsekseen ei kuulu puhua, se on mielisairauden oire.

Itsekseen puhuminen on hyvä asia. Valituissa paloissa oli kerran kirjoitus. Se auttaa jäsentämään asioita. Tietysti jos puhuu kadulla tai muualla, missä on ihmisiä, he saattavat katsoa vinoon. Siksi onkin parempi harrastaa kotona itsekseen puhumista.