Must tuntuu et missään ei oo mitään järkee.Kun nyt olen 9:sillä ja pääsen nyt tänä kesänä valitsemaan itselleni jatko opinto paikan ,mutta minua minulla ei haluja ole tietää mitä esim huominen tuo tullessaan.tuntuu kun kävelisi pimeätä katua jonka päässä ei näy valoa.mietin melkein joka toinen minuutti elämääni ja sen kurjuutta ,vaikka kaikki olisikin ihan hyvin.en vain tiedä mistä se johtuu??..onko kellään samanlaisia kokemuksia ?mikä auttaa?mikä mulla etes on??..
mis on elämän ilo
Mis on elämän ilo?
6257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...on myös aika sama juttu.
ensi vuonna pitäisi mennä ysille ja sitten...mihin?siitä en tiedä.enkä sitä jaksa edes ajatellakaan erikoisemmin.vaikka pitäisihän sitä, kun se mihin sitten peruskoulun jälkeen menee on tulevaisuus. se päättää elämäni. että mihin työhön menen. ja pelottaa kun tiedän etten pärjää.
kokeisiinkaan ei intoa ole lukea, koska tiedän ettei siinä ole mitään järkeä.masentuu vain lukiessaan.
huomaa kaiken tämän turhuuden ja tarkotuksemattomuuden kun yrittää ajatella tulevaisuutta.
sitä ei minulla taida olla....
mulla on ihan sama tunne. ei jaksais mitään eikä missään oo mitään järkee. oon kans ysillä ja jään sen jälkeen tänne kotipaikkakunnalle lukioon, sen jälkeisestä elämästä ei oo vielä mitään tietoa. eikä jaksais mennä lukioon, ei kiinnosta opiskella mutta silti ois pakko jaksaa. talvikin masentaa, on niin pimeää ja kylmää koko ajan.. kesällä on aina paljon pirteempi!
Varmaan jotain masennusta, sikshän kaikki elämän ilon katoamista väittää... Sitäpaitsi elämähän on perjaattees turhaa, ainakin mun mielest.
Mäki voin liittyy tähän "kerhoon" tälläsenä vanhuksena. Oon ite lukion ekalla eikä huvittais lukee mitään eikä kyl tehäkkään mitään. Kaikki tuntuu liian turhalta(ajattelin ekan kerran tälleen 13-vuotiaana ja ajattelen edelleen).
Ahdistavaa ens vuonna pitäis jo kuulemma päättää yo-kirjotuksista ja kaikesta. Mä en haluu ikinä mennä tokalle, lukion jälkeistä aikaa en haluu ees miettii, tuskin ees pääsen ylioppilaaks. Eli sithän mä raahaudun turhaan kouluun arkisin, jee...
Me tehtiin koulussa joku psykan testi ja mä huomasin et mulhan on ihan sika huono itsetunto ja jotain psykosomaattisia oireita (vai mitä lie) kaiken lisäks.
Mua kiinnostais tietää minkälaista on lievä masennus ja millasta vakava masennus? Miten ne eroo käyttäytymisessä? Mihinköhän mäki kuulun?
etkös huomaa, että sullahan on ihan selvästi ainakin v ä h ä n kiinnostusta asioihin?
Jos jo olet aloittanut lukion, niin etkö voisi ajatella joskus tulevaisuudessa ottaa selvää enemmän miksi nuoret ihmiset reagoivat niinkuin tekevät, miksi ihmisistä tulee sellaisia kun tulee ym. Onko masennus tavallisempaa nuorten kuin aikaihmisten keskuudessa?
Eli satsaisit psykologin ammattiin???
Jos tuntuu, että ekavuosi menee piippuun, niin ota uusiksi suomalaisella sisulla. Ehkä tarvitset sen vuoden omaan kasvamiseesi!
Tsemppiä sinulle!
kuule enmäkään tiennyt mitä haluan olla isona kun olin ysillä.mä menin lukioon ja vielä ihan turhaan.nyt oon kuitenki amiskassa kun huomasin että olen käytännön töiden ihminen joka haluaa tehdä käsillään.ensin voisdit vaikka miettiä että tykkäätkö sä enemmän teoria-aneista vaikka kielistä tai matikasta vai kenties käsitöistä,kuviksesta,liksasta...?jos olet teorin ystävä niin mene vaikka lukioon siellä saat kuitenkin 3vuotta lisää aikaa miettiä.jos taas haluat tehdä käsilläsi niin älä tuhlaa aikaasi lukiossa niinkuin minä tein vaan mene suoraan amiskaan tai muuhun käytännönläheiseen kouluun.
sitten jos huomaa ettei se ala olekkaan sinu varten niin eikun vaihdat rohkeasti koulua.kokeilet niin kauan kun oma ala löytyy ei koulutuksesta ikinä haittaa ole!sitäpaitsi kun käyt vaikka vähänkin aikaa jotain koulua niin seuraavassa saat jo lukemasi opinnot hyväksiluettua:O)!Ja jos suku tai kaverit katsoo nenänvartta pitkin jos jätät koulun kesken niin älä välitä.on kai viisaamapaa kuitenkin tajuta väärä ala valinta jo koulussa kuin sitten 30 työvuoden päästä täysin loppuunpalaneena.tärkeintä kuitenkin on että viihdyt omassa ammatissasi!
tsemmpiä valintaan!
olisi toimittava kuin olet tehnyt! Kuunneltava itseään, mikä kiinnostaa. Sitten annetaan piutpaut
sellaisille, jotka nyrpistelevät nenäänsä valinnoille, mitä teemme. Joskus tuppaavat omat vanhemmatkin valitsemaan ammatin valmiiksi. Mutta eihän se toisten elämästä ole pois! Kysymys on sinun tulevaisuudestasi!