Sulla on kummallinen piirre nainen

vaan ole sattumoisin ominut jollekkin toiselle tarkoitettuja kirjoituksia, vai onko niissä ollu sun nimi?

Minulle in muotoutunut sinusta jonkinlaisia mielikuvia, mutten ole ajatellut motiivejsasi suhteessa mihinkään. Tapanani on yleensä kysyä ja keskustella.
Varmaan jokainen miettii toisen motiiveja toisinaan.

Miten luon? Mistä niin päättelet? Mikä on sitten motiivisi?

Aloittajalla voi olla nyt hyvin erilainen tilanne kuin omani, mutta tämä sopii myös minuun, jonka vuoksi vastaan tähän.

Olen kuullut tämän aikaisemminkin. Se johtuu siitä, että varaudun aina pahimpaan ja käyn joka kerta läpi hylkäämisen tunteet, pettymyksen ja surun. Ehdin käydä tämän kaiken läpi mielessäni hetkessä. Jos siinä tilassa kirjoitan jotain, olen tod. näk. itse ehtinyt jo "hylkäämään" toisen, suhtautumaan hyvin pessimistisesti tulevaisuuteen ja sen semmoista. Tämä tapahtuu, vaikka järjellä ymmärrän, että hän voi olla autuaan tietämätön koko tilanteesta ja kiinni muissa asioissa ja ylipäätään ei ole sen luontoinen jne.
Se tekee varmasti hassun vaikutelman jos sattuu minut tunnistamaan täällä. Täysin toisistaan poikkeavia kirjoituksia, hetkessä erilainen viritys. Olen tosi pahoillani siitä. Tarvitsen nähdä silmät, jotka kertovat kaiken olevan hyvin. Tarvitsen ne sanat, jotka kertovat myönteisistä tunteista. En tee sitä tahallaan, enkä tarkoita pahaa. Avaan tämän sen vuoksi, että hän ymmärtäisi, eikä pahoittaisi mieltään. Viimeiseksi haluan häntä loukata. Mulla on tässä sellainen trauma.

Alottaja omii täällä ja kuvittelee että se nainen ajattelee niin kuin omimansa viestit. Kukahan luo niitä näkemyksiä.