kuukautiset?

niin.. oletko nyt kuinka pitkällä vai jo synnyttänyt lapsesi? vuotoa tulee edelleen niukasti, mutta nyt aika kirkasta jo.. voivatkohan päivystyksessä katsoa, mikä on tilanne jos sinne menisin?

rv 6+5 kirjoitti:

niin.. oletko nyt kuinka pitkällä vai jo synnyttänyt lapsesi? vuotoa tulee edelleen niukasti, mutta nyt aika kirkasta jo.. voivatkohan päivystyksessä katsoa, mikä on tilanne jos sinne menisin?

voisivathan ne päivystyksessä katsoakin, mutta eivät taida noilla viikoilla vielä juurikaan noteraata noihin vuotoihin malliin "jos on keskenmeno niin sille ei mahda mitään, katsellaan ja odotellaan".

Minulla vuotoa oli jotakuinkin viikolla 13 ja silloin ultrattiin, kaikki on mennyt kuitenkin hyvin vuodosta huolimatta, laskettu aika on neljän viikon päästä :) Sinulla voi olla kaikki siis hyvin, nuo vuodothan eivät ole normaaleja raskausaikana mutta hyvin yleisiä, lainatakseni erästä lääkäriä.

rv 6+5 kirjoitti:

niin.. oletko nyt kuinka pitkällä vai jo synnyttänyt lapsesi? vuotoa tulee edelleen niukasti, mutta nyt aika kirkasta jo.. voivatkohan päivystyksessä katsoa, mikä on tilanne jos sinne menisin?

Olen jo synnyttänyt. Raskaus sujui aivan normaalisti loppuun asti vuodon loputtua. Luulisin, että päivystyksessä katsovat tilanteen ja ultraavatkin tarvittaessa. Toivotaan, että kaikki on hyvin!

näyttää olevan tuo terveydenhoito nykyään vähän sitä sun tätä jos ei mene yksityiselle.
Mulla oli eka neuvola just ja pinen pientä vuotoa oli muutamana päivänä (näihin aikoihin olisi ollut normalisti kuukautiset). Neuvolan täti ei sanonut siihen oikein mitään. Neuvolakorttiinkin laittoi vain verenpaineet, nimen ja osoitteet. Lasketusta ajasta ei puhunu mitään. Ei edes uskaltanut verikokeita ottaa vaan nyt pitää kiikuttaa putkilot jonnekin hemmetin terkka-asemalle näytteenottoa varten. Kai tässä on ultraa jäätävä odottamaan, niin saa varmuuden siitä että on edes raskaana. Ei niitä sydänääniäkään kuulunut...
Voimia sulle.

vaadi ultra pian, itselläni oli kohdun ulkopuolinen silloin kun oli samanlainen tilanne

minä kirjoitti:

vaadi ultra pian, itselläni oli kohdun ulkopuolinen silloin kun oli samanlainen tilanne

niin karmea kokemus että!! naislääkäri puhui minulle kiihtyneenä ja päivitteli että mitä ihmettä teen naistenklinikalla! yritin selittää ja kuvailla tuskaista oloani. ei auttanut. vastakaiuksi sain päivittelyä maailman menosta ja siitä, kuinka naiset menevät tänä päivänä sekaisin kuullessaan raskaudestaan.. ennenhän vuodettiin pellolla kuiviin ja kuoltiin, hänen sanojaan lainatakseni. loppujen lopuksi ilmaisi, että voi tehdä ultran. sanoi "laita housut kinttuun niin työnnän tän sun sisään, niin näet, että mitään siellä ei jokatapauksessa näy!" itkin hiljaa minkä kerkesin. äänen sävy ei hänellä muuttunut. törkkäsi kohdustani otetun kuvan käteeni ja kehoitti ostamaan viikon kuluttua apteekista halvimman mahdollisen raskaustestin. itkien siis kotiin.

vuotoa on edelleen. kirkasta ja suht runsasta. olo on keventynyt, turvotus, joka oli suunnatonta tipo tiessään. tunnen, että mitään ei enään ole jäljellä. ihana tikutus ja pieni vihlonta on kadonnut. vauva on poissa. tiedän sen. ei siihen edes rukous hädän hetkellä auttanut.

menetyksen tuska on niin suunnaton. rakastin ja rakastan edelleen häntä eniten elämässäni, vaikka olikin vasta niin kovin pieni.

rv 6+5 kirjoitti:

niin karmea kokemus että!! naislääkäri puhui minulle kiihtyneenä ja päivitteli että mitä ihmettä teen naistenklinikalla! yritin selittää ja kuvailla tuskaista oloani. ei auttanut. vastakaiuksi sain päivittelyä maailman menosta ja siitä, kuinka naiset menevät tänä päivänä sekaisin kuullessaan raskaudestaan.. ennenhän vuodettiin pellolla kuiviin ja kuoltiin, hänen sanojaan lainatakseni. loppujen lopuksi ilmaisi, että voi tehdä ultran. sanoi "laita housut kinttuun niin työnnän tän sun sisään, niin näet, että mitään siellä ei jokatapauksessa näy!" itkin hiljaa minkä kerkesin. äänen sävy ei hänellä muuttunut. törkkäsi kohdustani otetun kuvan käteeni ja kehoitti ostamaan viikon kuluttua apteekista halvimman mahdollisen raskaustestin. itkien siis kotiin.

vuotoa on edelleen. kirkasta ja suht runsasta. olo on keventynyt, turvotus, joka oli suunnatonta tipo tiessään. tunnen, että mitään ei enään ole jäljellä. ihana tikutus ja pieni vihlonta on kadonnut. vauva on poissa. tiedän sen. ei siihen edes rukous hädän hetkellä auttanut.

menetyksen tuska on niin suunnaton. rakastin ja rakastan edelleen häntä eniten elämässäni, vaikka olikin vasta niin kovin pieni.

Minulle tuli keskenmeno aivan samassa vaiheessa, ja karmeaahan se oli. Kohdalleni osunut lääkäri oli tosin hyvin mukava, hoitaja myös. Anna itsellesi aikaa surra ja olla masentunut, mieletön järkytyshän tuollainen on.

rv 6+5 kirjoitti:

niin karmea kokemus että!! naislääkäri puhui minulle kiihtyneenä ja päivitteli että mitä ihmettä teen naistenklinikalla! yritin selittää ja kuvailla tuskaista oloani. ei auttanut. vastakaiuksi sain päivittelyä maailman menosta ja siitä, kuinka naiset menevät tänä päivänä sekaisin kuullessaan raskaudestaan.. ennenhän vuodettiin pellolla kuiviin ja kuoltiin, hänen sanojaan lainatakseni. loppujen lopuksi ilmaisi, että voi tehdä ultran. sanoi "laita housut kinttuun niin työnnän tän sun sisään, niin näet, että mitään siellä ei jokatapauksessa näy!" itkin hiljaa minkä kerkesin. äänen sävy ei hänellä muuttunut. törkkäsi kohdustani otetun kuvan käteeni ja kehoitti ostamaan viikon kuluttua apteekista halvimman mahdollisen raskaustestin. itkien siis kotiin.

vuotoa on edelleen. kirkasta ja suht runsasta. olo on keventynyt, turvotus, joka oli suunnatonta tipo tiessään. tunnen, että mitään ei enään ole jäljellä. ihana tikutus ja pieni vihlonta on kadonnut. vauva on poissa. tiedän sen. ei siihen edes rukous hädän hetkellä auttanut.

menetyksen tuska on niin suunnaton. rakastin ja rakastan edelleen häntä eniten elämässäni, vaikka olikin vasta niin kovin pieni.

Omasta kokemuksesta tiedän että pahalta tuntuu, ja tilannetta varmasti pahentaa tuollainen kohtelu lääkäritasola. Itselläni ekassa ultrassa, jossa tuulimuna todettiin, oli yksityisellä todella tyly lääkäri, joka ei nyt noin inhottavia puhunut kun tämä sinun lääkärisi, mutta oli minullekin todella kylmä ja tunteeton. EHkä lääkärit ovat rutinoituneita työhönsä, kun harvase päivä saavat todeta keskenmenoja, eivät he välttämättä osaa ajatella asiaa kun lääketieteen ja tilastojen kautta: keskenmeno on niin kovin yleinen kuitenkin. Suru on surtava, mutta yritä kuitenkin muistaa että tämä on vain luonnon keino hoitaa tehtävänsä, lapsesi ei ollut "elinkelpoinen", joten mitään ei osaltasi ollut tehtävissä. Aina on keskenmenoja ollut ja tulee olemaan, onnelliset ne jotka saavat terveitä lapsia. Yhden tai edes kahden keskenmenon jälkeenkin mahdollisuudet ovat vielä hyvät, joten täytyy vain jatkaa yrittämistä. Ja aina voi yrittää itseään "psyykata", ettei odottaisi liian aikaisin liian paljon, tiedostaen siis että aina voi luonto puuttua peliin eri tavalla kun omat suunnitelmat oli. Koita jaksaa ja voimia.