Mun serkun lapsi on erityisesti herkkä, hän huomaa miten kaunis maailma on.
tasku........
jännääon
1189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Erityisherkkiä ei ole. Ne ovat ujoja tai tunne-elämältä epävakaita ja traumatisoituneita lapsia. Onko serkkusi hakannut lastaan jonka takia niin herkkä aisteiltaan? Vai onko vanhemmat ylisuojelevia ja pitää jossain eristyssellissä jonka johdosta lapsesta on tullut erityisen arka?
En tunne tätä lasta. Ihmettelen kuulemani juttuja.
No ei!
Sitten sitä arkaparkaa on naitu. Insestiä? Erityisherkkyyttä ei ole. Vanhempien virheiden tuotoksia nyt kuvataan sanalla "erityisherkkä" vaikka tosiasiassa se on psyykkisesti häiriintynyt ja sosiaalisesti syrjäytynyt lapsi johon vanhemmat tehneet virheitä. Vanhempien kuuluisi huomata virheet ja auttaa lasta eikä keksi virheilleen hienoja kunniamerkki nimityksiä. Vääräänsuuntaan kasvamisen voi lapsella vielä korjata, Aikuisella se on jo syvälle juurtunut persoonallisuushäiriö jota ei korjata voi.
Viiltelijät ja raivohullut epävakaat nuoretaikuiset tuolla kuuluttaa ylpeinä että ovat erityisherkkiä eivätkä edes halua tehdä parannusta. Ylpeänä runta rottingilla paiskoo tavaroita, ovia ja lyö turpaan sekä viiltelee ja haukkuu muita ja sanoo "olen erityisherkkä ja ylpeä siitä"
Jippiii... se ei ole kunniamaininta. Se on päästään sekaisin olevan persoonallisuushäiriöisen viimeinen oöjenkorsi palauttaa itsetuntonsa ja saada tuntea että oma sairas käytös olisi hyväksyttävää
Oot sinäkin. Aika moni psykologiassa määritelty "persoonallisuushäiriö" liittyy hyvinkin paljon ihmisten kokemuksiin, kuten totesit, diagnosoivat ne lopullisiksi raameiksi. Eivät viitsi yleensä myöntää juuria, mistä asiat voi juontaa.
Mutta eivät ole lopullisia raameja aikuisillakaan.
On joitakin psyykkeen erikoislaatuisia häiriöitä, missä aivorakenne on lukkiutunut juuri siihen pisteeseen, tai siltä se vaikuttaa kun kukaan ei ole läpimurtoa pyrkinyt tekemään (ääripäinä downinsyndrooma, syvä autismi, psykopatia), joille ei ole tehtävissä mitään.
Suuremmilta osin diagnosoidut psykologian jutut ovat puuta heinää, jolla on juurensa, eivätkä merkkaa juuri mitään.
Kertomuksia elämästä.
Tiedän että "erityisherkät" facebook ryhmiin liittyneistä todella monet ovat diagnosoitu lääketieteellisesti "tunne-elämältään epävakaaksi persoonallisuushäiriöisiksi"
Heidän on vaikea hyväksyä että ovat luonnehäiriöisiä ja siksi alkavat fanittaan synninpäästöksi tullutta uutta muotibuumia "erityisherkkä"
onhan se kivampi olla erityisherkkä ja saada luvalla paiskoa tavaroita, ovia, käydä muihin kiinni, saada hillittömiä raivonpuuskia, pettää ja olla oikukas kateellinen känkkäränkkä ja viillellä käsiään!
Erityisherkkä nimeä fanittavista suurin osa on luonnehäiriöisiä tunne-elämältään epävakaita jotak etsii synninopäästöä omasta luonteensa sairaudesta.
EI ole erityisherkkä vaan erityisraivohullu
Vahvasti vaikuttaa siltä, että tätä nykyä iso osa ihmisistä alkaa olla raivohulluja, ne normaalit ovat jääneet vähemmistöön. Tämän voi todeta ihan ilman diagnoosiakin, kun kävelee kylillä tai lukee netin kommenttikenttiä.
Taidankin itse olla erityisherkkua, kun noin hyvin taustat tiedät.
Aijaa no mä en tiennyt, että sellaista ei ole. Mitenhän huomaa että maailma on kaunis? Jne ulkona huomaa sen ja toteaa niin. En tunne tätä lasta
Oisko vaikka silmillä? Vai pöpipäillekö pitää kaiken olla jotenkin yliluonnollista?
Erityisherkkyys ei ole vika, diqgnoosi eikä sairaus, niinkuin joku tässä ketjussa näyttää kuvittelevan. Eikä hillitsemätön agressiokaan liity siihen mitenkään.
https://www.is.fi/menaiset/hyva-fiilis/art-2000008092762.html