Esa-Pekka Salosen älynväläys

En kyllä usko että tavallisen 35 000€/v tienaavan ihmisen kannattaa kauheasti ajatella taidetta sijoituksena. Jotkut pienten antiikki putiikkien maalauksetkin ovat aika sattumankauppaa, nousevatko ne vai laskevatko. Yleensä ulosvietässä, hinta ei edes tipahda, vaan hintaa ei ole enää ollenkaan, taidetta harvemmin mikään taho edes osta. Ja tavalliset tulot omaavien ihmisten ei kannata edes ajatella mitään kalliita nimekäiden taiteilijoiden teosten ostamista ja säilyttämistä jossain ilmatiivissä huoneessa tms.

Ennenminkin tavallinen taiteen ostaja ostaa jotain koristetta.

Harmi ettei ihmisillä ole suurta arvostusta taiteeseen liittyvästä käsityöarvosta. Se voisi jollain tapaa pitää arvonsa, nimettömienkin mestarien teokset huutokaupoissa voi olla kymmeniätuhansia euroja, jos ne ovat taidokkaasti tehtyjä.

Tämmöinen damien hirst, jeff koons meininki on taas sitten ihan oma lukunsa. En edes viitsi seurata enää, kuvottaa niin älyttömästi. Pelkkää bussiness keinottelua, epäilen että noille ihmisillä on mitään sen kummempia taiteellisia päämääriä tai arvoja enää. Pelkkiä business-ihmisiä.

Ja vielä viimeinen kategoria on nämä taiteilijat jotka ovat vaan jostain syystä säätiöiden ja valtion taidemuseoiden suosikkeja. Esimerkkinä vaikkapa Isosta Britanniasta Tracy Emin. Tämä kategoria on melkeimpä vielä kuvottavampi, sen sijaan että keinoteltaisiin omalla rahalla jonkun bullshit taiteen kanssa. Tuhlataan vaan ihan solkenaan verorahaa, erinäisiin arkipäivän esineisiin johon taiteilija on käynyt vaan vetäsemässä nimmarin.

Toivoisin että taide voisi näkyä esimerkiksi julkisissa tiloissa isoina maalauksia. Aukioilla veistoksina (sekin nykyään vaikeaa koska suomeen ei rakenneta enää kaupunginomaisesti, vaan kaikki on vaan lähiötä ja taajamaa). Siihen voisi valtiokin sijoittaa, vaikuttaisi heti maan imagoon hyvällä tavalla

hyvinvointi on taiteen ehto. Taide on kommunikoinnin tapaa. Henkisyys perustuu fyysisyyteen. Henki tuottaa tuloksia silloin. Lisäksi taide elää suurissa kaupungeissa. Saa tuloja.

Jos nyt unohdetaan tuo taiteeseen sijoittaminen ja sijoituksen takaisin saaminen.
Otetaan tavallinen kuluttaja.
Ajatellaanpa, että hankit lipun ja käyt konsertissa.
Kosertti on siis se tuotekokonaisuus jonka sinä ostat lunastaessasi lipun. Se mitä saat konsertista, on sitä josta voitaisiin pitää taiteen takaisinmaksuna.
Sinä hankit taideteoksen, siis sellaisen konkreettisen esineen. Maksat siitä tietyn summan ja odotat sen tuovan sinulle nautintoa. Se nautinto on sitten sitä takaisinmaksua.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Siinä on monta tekijää, sitä sopii pohdiskella.
Minun täytyy nyt lähteä luomaan taidetta. Toivotaan, että joku maksaa siitä - takaisinmaksusta en sano mitään. Mitäs ostit!