Onko kenellekään sattunut niin, että on tavannut monien aikojen jälkeen lapsuudenystävän, entisen naapurin, luokkakaverin ja hupsista.....sitten alkaa nyppiä. Muutos on ollut niin suuri, että jo sen olemus ja puheet ottaa pattiin, että siitä entisestä tutusta ei ole jäljellä mitään positiivista?
Itsehän et ole muuttunut pätkääkään, olet se mukava tai kelju kuten ennenkin.
Mutta vanhat kamut muuttuneet henkisesti niin paljon vuosien saatossa, että ei niitä kuuntele kuurokaan, ja ovat niin tyhmiä, että näkyy, että ystävyyden jatkaminen on tullut mahdottomaksi? Tullut ventovieraaksi vaikka olisitte olleet sydänystäviä?
Itsehän et ole muuttunut pätkääkään, olet se mukava tai kelju kuten ennenkin.
Mutta vanhat kamut muuttuneet henkisesti niin paljon vuosien saatossa, että ei niitä kuuntele kuurokaan, ja ovat niin tyhmiä, että näkyy, että ystävyyden jatkaminen on tullut mahdottomaksi? Tullut ventovieraaksi vaikka olisitte olleet sydänystäviä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Harvakseen.
Tiedä "sydänystävistä". Onhan noita paljon ollut tapauksia, että eipä siinä iloisen morjenstamisen jälkeen ole olut oikein mitään osapuillenkaan yhteistä, kuin muistoja.
Kotiteollisuus-orkesterin Hynynen tiivisti asian jossain haastattelussa oivallisesti. Siteeraus, kehnosta muistista:
Kundien kans oli saunailta. Juotiin kossua, saunottiin, uitiin, paistettiin makkaraa ja muisteltiin menneitä. Seuraavana päivänä kukin haalautui tahoilleen ja sovittiin, että sama ens vuonna uusiksi".
Vähän noin se menee. Toki on vanhoja kamuja, joitten tapaaminen on toiminut, usein kuitenkaan ei. Muutam kymmenen vuotta kukakin tahoilaan, kyllä siinä väkisinkin "kasvaa erilleen". Just tapasin yhden kansakoulu luokkakaverin. Laskettiin lapset, vertailtiin autoja, puheltiin ylimalkaisesti elosta. Ja muisteltiin lapsuutta. Ja siinäpä se.
Ihmii tollaset "luokkakaveri"-saitit ja luokkakokoukset, tollanen skeida. Jos nyt noltain mimmiltä on tissiä teininä puristanutkin, ei se tarkoita, että tänä päivänä se kiinnostaisi pätkääkään. Joutavaa hauhattelua ja mitä lie urpoutta upota liian syvään menneisyyteen. Kuitenkin kaiki elää tässä päivässä, omaa elämäänsä.
Ihan ok joskus nähdä joku vanha tuttukin, parempi jättää se kuitenkin vain sinne muistojen tapaamiseksi. Uutta "ystävyyttä" tuskin helpola syntyy, ihmisillä niin erilaiset elämät, kuitenkin, takana. Entinen yhteys poikki, pitääpi luoda uusi, jos haluttaapi.
Ei yleensä haluta. Ventovieraita ihmisiä, miks niitten kans pitäis alkaa hengailleen ?
=DW=
Monien aikojen jälkeen tapaaminen on hauska juttu. Ei nypi, hauska vaan nähdä ja kuulla miten elämä on mennyt. Joksus ystävystytään uudelleen, joksus tavataan taas "monien aikojen jälkeen"Miksi nyppisi? Jokainen on yksilö ja itse voi valita tai tämä tuttu voi valita. Niin yksinkertaista.
Mun avioliitossa kävi just noin, toinen muuttui. Minähän pysyin tietty samana kivana ihmisenä ;)
Vanha sanonta "imitation is sincerest form of flattery" elikkä karkeasti käännettynä toisen matkiminen on vilpittömin muoto ihailijapostia :)) taitaa sittenkin pitää paikkansa. Kiitos sinulle, nimetön aloittaja tästä ketjusta; sait auringon paistamaan aamuisella taivaalla.