Vuosikymmeniä sitten

Rautaa olivat niin naiset kuin miehet. Miehet eivät luikkineet valtavina laumoina halki Euroopan aina Afrikkaan asti pakojaisiin. Sen aikaisten miesten kunnia ei antanut periksi jättää naisia, lapsia ja vanhempiaan puolustamaan maata, se olisi ollut häpeällistä. Nämä nykyajan "sotaa" välttelevät ja omasta nahkastaan huolehtivat ns. pakolaiset jättävät heikoimpansa oman onnensa nojaan ja kiillottavat kilpeään täällä esim. ulkoiluttamalla meidän mummojamme harvakseltaan. Muutama miekkonen pitää yllä koko sakin mainetta mukavina, työn perään hinkuvina elämänä uudelleen rakentavina. Onko heiltä kukaan ikinä kysynyt, kuka hoivaa omia vanhempiasi, lapsiasi ja vaimoasi.
Meidän isovanhempamme ovat taistelleet tämän maan meille vapaaksi asua ja elää. Nyt, kun meillä on asiat hyvin, pyrkivät kaikenlaiset pellet ja pakenijat kylmästi osingolle. Jos ei hyvällä niin sitten pahalla. Ei meidän tarvitse nöyristellä ketään ja olisi hyvä oppia sanomaan ei, koska tämä maa on meidän.

Ennen oli miehet rautaa ja tajusivat että tappelu on reilu peli. Ei niin kuin nykyään kun ladataan tappelun jälkeen netti täyteen videoita ja kuvia ja ruikutetaan että buhuhuu, nyt se mamu löi minua kun menin vokkiin tappelemaan.