Niin, aina vaan kuulee asiantuntijoiden neuvovan, että nyt on hyvä aika ostaa osakkeita jne. Mutta milloin sitten on oikea aika myydä niitä? Ei kai ole tarkoitus, että niitä aina vaan ostetaan lisää ja lisää. Eihän niillä silloin pääse tekemään voittoakaan.
Miksi ei neuvota myymään silloin, kun pitäisi?
Miksi ei neuvota myymään silloin, kun pitäisi?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Osakkeita myydään silloin, kun
- tehdään muutoksia allokaatioon: sinulla on tiedossa joku parempi sijoituskohde kuin se entinen
- tarvitaan rahaa sijoitustoiminnan ulkopuolelle, esim. henkilökohtaiseen kulutukseen (eikä sitä ole muualta saatavissa edullisemmin)
Osakkeita pitäisi myydä, kun ne rikkovat teknisen tukitasonsa ja viimeistään silloin jos ne eivät siitä heti tokene.
En tiedä muista, mutta minä myyn silloin, kun nousua ostoon verrattuna on vähintään viisi prosenttia. Pyrin ostamaan silloin, kun laskun jälkeen nousu on taas alkanut ja nimenomaan sellaisia, jotka maksavat keskitasoa parempaa osinkoa, siltä varalta, että jos sattuu jäämään käteen, niin osinkoa tulee kuitenkin. Kyllä ne sieltä sitten taas nousee, eikä kiirettä ole. Jos kerralla on omistuksessa n. kymmenen yhtiön osakkeita, mitkä on ostettu laskun käännyttyä nousuun, niin aina sieltä kohtuullisen ajan sisällä joku nousee myytäväksi. Myymisen jälkeen ei samaa osaketta kannata heti ostaa takaisin, vaikka nousu jatkuisikin, koska kohta lasku todennäköisesti taas alkaa ja käteen jäävät. Ostamaan sitten taas vasta seuraavan laskun käännyttyä nousuun. Voihan tietenkin käydä niinkin, että tulee yleinen notkahdus. Siinä tapauksessa ei muuta, kun osinkoja odottamaan ja lisää ostamaan nousun alettua, jos rahatilanne sallii.
Tällainen edellyttää, että on ylimääräistä rahaa, jolla pelata. Sitä ei välttämättä tarvitse olla paljon. Ei pidä käyttää rahoja, joilla jokapäiväistä elämää pyöritetään. Harjoittelee ensin pienemmillä panoksilla ja sitten voi hiljalleen suurentaa niitä. Vaatii jonkin verran pitkäjänteisyyttä ja välillä hermoja. Kyllä olen joskus myynyt tappiollakin, kun joku osake on jäänyt junnaamaan paikalleen ja muita herkullisia tapauksia on tarjolla. Niin, että kyllä joskus tulee takkiinkin. Kuitenkin pitkässä juoksussa on osoittautunut ihan hyväksi tavaksi kartuttaa varallisuutta.
Kyllä ne analyytikoiden antamat myyntisuositukset ovat melko epämääräisiä, samoin kuin ostosuosituksetkin. Paras tehdä päätökset itse parhaan ymmärryksen mukaan.
Tietysti osakkeet pitäisi myydä juuri ennen kuin ne lähtevät isompaan laskuun. Tämä itsestäänselvyys onkin sitten käytännössä huomattavasti vaikeampi toteuttaa, sillä laskukausien ennustaminen riittävän tarkasti on hankalaa.
Olen itse yrittänyt 30 vuotta ja yleensä ennustanut laskua liian aikaisin. Myydyt osakkeet ovat nousseet vielä pitkään ja useinkin mielestäni aivan järjettömän korkealle. Mutta se on markkinoiden yleinen ominaisuus. Myös laskut menevät niin alas, että hyvienkin yhtiöiden kurssit ovat pohjalla aivan uskomattoman alhaisia. Tällaista tilannetta ei tarvitse muistella sen kauempaa kuin vuodelta 2009. Silloin olen tehnyt eräitä parhaista ostoksistani.
Nyt kun salkkuni on kasvanut niin suureksi, että osinkojen varassa voi elää, en oikeastaan enää myy lainkaan. Vahvasti voitollisten osakkeiden myyminen laukaisee verotuksen ja minulle on paljon edullisempaa antaa niiden olla ja tuottaa osinkoa. Itse asiassa olen nyt monena vuotena peräkkäin myynyt vain sen vajaan 1000 euron erän, jonka laki säätää verottomaksi.
Pieneen nousuun myymistä olen joskus itsekin harrastanut. Kokemukset eivät ole rohkaisevia, sillä tappioitakin tulee ja kaupankäynti maksaa. Lisäksi kurssien vahtimiseen kuluu kohtuuttomasti aikaa, joten tuntipalkka jää huonoksi. Nykyisin en oikein ymmärrä, miksi onnistunut osakesijoitus pitäisikään realisoida noin pian. Silloin suuret nousut jäävät aina saamatta ja oikeasti juuri ne useamman sadan prosentin voitot kasvattavat salkkua eniten.
Kyllähän ns. asiantuntijat neuvovat välillä myös myymään. Ongelma on kuitenkin sama kuin ostoissakin, eli kukaan ei oikeasti tiedä optimaalista ajankohtaa kaupankäynnille. Nousut ja laskut voivat jatkua yllättävänkin pitkään, mutta eivät välttämättä jatku, vaan pudotukset voivat myös jäädä lyhyeksi ja nousuyritykset lässähtää.
Käsittääkseni+jonkunlaista+tutkimusnäyttöäkin+on+siitä,+että+kannattaa+myydä,+kun+on+laskenut+tietyn+verran,+suhteellisen+reilustikin,+vähintään+10%,+ehkä+20%:iakin.+Näin+ei+tietenkään+saa+ikinä+myytyä+potentiaalisella+huippuhinnalla,+mutta+hyvin+harvapa+sinne+osuu+kuitenkaan.+Näin+saadaan+leikattua+pahimmista+romahduksista+terä+pois.+Sitten+taas+ostetaan,+kun+laskusta+on+jo+selvästi+jonkun+aikaa+ja+kurssit+jo+nousseet+jonkun+verran.
Fundamenttisijoittaminen on ihan pätevä tyyli sekin, eli siinä ei katsota niinkään kurssikäyrää vaan yhtiön hintaa suhteessa liiketoiminnan "todelliseen" arvoon. Helpommin sanottu kuin tehty monestakin syystä, mm. todellisen arvon arvioimisen vaikeus ja pörssikäyrien/talousuutisten psykologinen vaikutus sijoituspäätöksiin.
Periaatteessa kuitenkin tällä tavalla voi onnistua löytämään suhteellisen halpoja osakkeita, jotka voi sitten suhteellisen hyvään hintaan myöhemmin myydä. Osto- ja myyntihintojen ei tarvitse olla optimaalisia, jos ne ovat kuitenkin yleensä oikeansuuntaisia.
Tuo vaan sitten edellyttää, että osaat arvioida yritysten liiketoiminnan markkinoita paremmin. Markkinoita taas pyörittävät suurelta osin ammattilaiset.
Periaatteessa noin, käytännössä tilanne on paljon mutkikkaampi (eikä ollenkaan huonoon suuntaan piensijoittajan kannalta).
Omilla rahoillaan sijoittavalla amatöörillä on se etu verrattuna toisten rahoja sijoittavaan ammattilaiseen, ettei indeksiä tarvitse lyödä joka kuukausi. Riittää, jos onnistuu pitkällä tähtäimellä.
Piensijoittaja voi myös sijoittaa pienempiin ja epälikvideihin yhtiöihin melko vapaasti, mikä on isoille rahastoille hyvin vaikeaa.
Valtaosa, tai siis oikeastaan mikään aktiivinen rahasto ei oikeastaan pitkällä aikavälillä voita indeksiä, joten ei niiltä kyllä kukaan mitää joka kuukautista voittoakaan voi odottaa. Jos siis tuolla tyylillä voittaisi pitkällä aikavälillä, niin kyllähän sitä ammattilaistenkin kannattaisi käyttää ja varmaan yrittävätkin, näytöt vaan heikohkoja. Jossain määrin tietenkin jotkut legendat Buffettista alkaen väittävät noin saaneensa ylituottoja.
Pienyhtiöiden kohdalta lienet oikeassa tai en ainakaan keksi isommin kritiikkiä. Tosin pienyhtiöitä ei sitten voikaan verrata suuryhtiöiden dominoiviin indekseihin.
Aina+välillä+silti+kuulee,+että+parhaat+rahastot+pärjäisivät+indeksille.
Luulisi ainakin nimeä saaneiden sankarisalkunhoitajien pystyvän tekemään sijoituspäätöksensä oman päänsä mukaan. Silti sellaisia sankarisalkunhoitajia ei taida olla tiedossa, jotka olisivat vaikka 20 vuotta hakanneet indeksin. Juuri luin erään rahoituksen Mooseksen (nimi unohtui) kirjoituksen tehokkaista markkinoista, joita hän siis puolusti. Kun katsottiin 70-, 80-, ja 90-lukujen parhaiden rahastojen menestystä, niin kävi niin, että 70-luvun parhaat olivat 80-luvulla keskinkertaisia ja 80-luvun parhaat 90-luvulla keskinkertaisia. Vain joku yksittäinen edellisen vuosikymmenen huippurahasto pärjäsi seuraavallakin vuosikymmenellä hyvin, useampi pärjäsi surkeasti ja edellisen vuosikymmenen parhaiden rahastojen keskiarvo oli alle indeksin. Ja näillä edellisen vuosikymmenen parhailla rahastoillahan olisi siis luullut olevan henkistä muskelia vetää omaa linjaansa, joten pelkkä pakkosopulius selittää ilmiötä heikosti mielestäni.
Aika sankari saa olla, jos meinaa kovin rohkeasti omaa linjaa vetää. Ehkä joku sellainenkin poikkeus löytyy, mutta sopulikäyttäytyminen on silmiinpistävää ja jossain mielessä ymmärrettävääkin. Tietenkään rahastoyhtiön ei ole kiva esitellä asiakkaalle rahastoa, joka on hävinnyt indeksille.
Tehokkaat markkinat taas ovat asia, johon jotkut uskovat ja jotkut eivät. Itse en usko.
Niin kokonaisuutena sopulointi on aivan kiistatonta, mutta noita edellisvuosikymmenien parhaita katsottaessa ei niinkään selvää.
Itse olen aina (tähän asti) ostanut oman intuitioni mukaan ja myynyt analyytikoiden suosituksesta. Sijoitusstrategiani on ollut pelkästään ostaa ja unohtaa myydä vaan verotus- tai muista todella erityisistä syistä.
Ostoista voin siis syyttää vaan itseäni ja pystyn elämään sen kanssa - mutta enää en myy analyytikkojen ohjeiden mukaan - siinä määrin arvanheittoa ko. ohjeet ovat - en menetä yöuniani niistäkään, mutta harmittavat ne kyllä, ehkä olen menettänyt muutaman kymppitonnin noissa myynneissä.
Minusta kannattaa tutkia asioita ja yhtiöitä itse, muodostaa näkemys ja toimia sen mukaan.
Hyvissä osingonmaksajissa on se etu, että jos niitä onnistuu poimimaan halvalla kun ne yleisen markkinamyllerryksen mukana välillä laskevat, ei sen jälkeen ole oikeastaan niin väliä mitä tekee. Voi myydä, jos todella hyvän hinnan saa, tai nauttia tasaisesta ja parhaassa tapauksessa kasvavasta osinkovirrasta. Kumpikin ovat kannattavaa toimintaa.
Ainoastaan oma panikointi, tai firman osingonmaksukyvyn romahtaminen, uhkaavat tällöin tuottoa. Ensin mainittuun voi ainakin vaikuttaa itse ja jälkimmäisenkin suhteen lukea vaaran merkkejä.
Täytyy vaan muistaa, että osinkoverotus on epäedullista. Etenkin jos olet uudelleensijoittamassa osingot, mutta vaikka olisit käyttämässä ne kulutukseen.
Juu, piensijoittajien verotus ei ole Suomessa tasapuolista.
Minusta+kyllä+25,5+%+osinkovero+on+alhaisempi+kuin+30+%+kurssinoususta.++Lyhyehköissä+sijoituksissa+siis+mieluummin+osinkoa+kuin+voittoa.++Tämä+tilanne+voi+tietysti+muuttua+minä+vuonna+hyvänsä,+kuten+kokemuksesta+tiedämme.
Entä tulevatko osingot juuri silloin, kun sinulla on rahantarve juuri sille summalle?
Entä jos ei tule voittoa? Osingoista maksat verot kuitenkin.
Ja+sitten+myyn+osakkeet+tappiolla+ja+vähennän+sen+30+%+osinkoveroista.
Viime vuonna vielä marraskuun alussa oli nousua, julukuussa polki paikallaan ja tammikuussa oli pörssiromahdus.
Silloin kuin markkina / yhtiö vetävät överit, eli yhtiön / markkinan hinnoittelu ei ole enää tästä maailmasta.