1. Kor. 12:27
Te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Näillä
sanoilla meitä kehotetaan harjoittamaan veljellistä rakkautta ja
estämään riitaa ja eripuraisuutta seurakunnassa, ettei kukaan pitäisi
kuormaansa liian raskaana, kun saa veljien taholta jotakin kärsiä.
Päinvastoin meidän on tiedettävä, että keskuudessamme on välttämättä
oltava paljon heikkoutta ja eksymistä. Saamme vihastua siitä yhtä vähän
kuin jos puraisemme kieleemme, raapaisemme silmää tai loukkaamme
jalkamme.
Ajatelkaamme näin: Tämä on oma jäsenesi, veljesi ja lähimmäisesi.
Minkäpä sille voi. Hän ei ollut varuillaan eikä voinut välttää. Ei hän
sillä pahaa tarkoittanut tai se tapahtui heikkoudesta ja
ymmärtämättömyydestä. Sinua on loukattu ja olet siitä murheellinen,
mutta ethän silti tahdo repiä irti jäsentä omasta ruumiistasi? Onhan se
vain vähäinen kipinä. Sylkäise siihen, niin se sammuu, ettei perkele
myrkkyhengellään tai pahoilla kielillään pääse lietsomaan siitä
sammumatonta tulta nostamalla sellaisen riidan ja eripuran, ettei mikään
sopu ole mahdollinen. Siitä kärsii koko seurakunta.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Näillä
sanoilla meitä kehotetaan harjoittamaan veljellistä rakkautta ja
estämään riitaa ja eripuraisuutta seurakunnassa, ettei kukaan pitäisi
kuormaansa liian raskaana, kun saa veljien taholta jotakin kärsiä.
Päinvastoin meidän on tiedettävä, että keskuudessamme on välttämättä
oltava paljon heikkoutta ja eksymistä. Saamme vihastua siitä yhtä vähän
kuin jos puraisemme kieleemme, raapaisemme silmää tai loukkaamme
jalkamme.
Ajatelkaamme näin: Tämä on oma jäsenesi, veljesi ja lähimmäisesi.
Minkäpä sille voi. Hän ei ollut varuillaan eikä voinut välttää. Ei hän
sillä pahaa tarkoittanut tai se tapahtui heikkoudesta ja
ymmärtämättömyydestä. Sinua on loukattu ja olet siitä murheellinen,
mutta ethän silti tahdo repiä irti jäsentä omasta ruumiistasi? Onhan se
vain vähäinen kipinä. Sylkäise siihen, niin se sammuu, ettei perkele
myrkkyhengellään tai pahoilla kielillään pääse lietsomaan siitä
sammumatonta tulta nostamalla sellaisen riidan ja eripuran, ettei mikään
sopu ole mahdollinen. Siitä kärsii koko seurakunta.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olisit kopioinu samalla koko kirjan, miksi vain tuo korealaiskirje.
Asia on sillä tavalla, että opillisissa asioissa ei sovi rakkaus eikä sietäminen. En voi rakastavasti suhtautua seurakuntaamme hajottavaan opetukseen ja tekoihin, varsinkin kun sen tekijät antavat kaikessa ymmärtää olevansa oikeassa ja asettuvat ylvästellen niitä vastaan, jotka eivät tätä työtä hyväksy ja katsovat sen epäraamatulliseksi.
Kun on kysymyksessä Jumalan kunnia, Hänen sanansa sekä seurakunnan heikoimmat ja heidän pelastuksensa, ei silloin sovi leperrellä rakkaudesta ja antaa asioiden olla ja pahan saada jatkaa tekosiaan.
Tämä opetus on itseltään Lutherilta, joskaan ei sanatarkasti.
Teet sii neuvoja vastaan.
Ef. 6:10- 17
”Sitä ei todellakaan ole arvosteltava niin huonoksi kuin maailma sen arvostelee, ja eräät ymmärtämättömät henget, perkeleen pettäminä, ehtoollisesta tai muista erheistä väittävät. Ei yhdestä ainoasta uskonkohdasta muka saa pitää niin suurta ääntä jne. Näin pannaan hajalle kristillinen rakkaus, ja luovutetaan sen tähden toiset perkeleen haltuun. Vaikka muka yhdessä vähä-arvoisessa kohdassa hairahdutaankin, niin täytyyhän toki, jos muissa ollaan yksimielisiä, jonkin verran mukautua ja sallia, ja kaikesta huolimatta viljellä veljellistä ja kristillistä yksimielisyyttä ja yhteyttä!
Ei, hyvä ystävä, älä tarjoskele minulle rauhaa ja yksimielisyyttä silloin, kun samalla meiltä häviää Jumalan sana, sillä siten olisi iankaikkinen elämä ja kaikki kadotettu. Ei tässä sovellu väistyminen eikä sinun tai ainoankaan ihmisen mieliksi myönnytysten tekeminen. Sanan edestä sen sijaan kaiken on väistyttävä, olkoon ystävä tai vihamies, sillä sitä ei ole annettu ulkonaisen ja maailmanmukaisen yksimielisyyden ja rauhan tähden, vaan iankaikkisen elämän tähden. Sanan ja opin on synnytettävä kristillinen yksimielisyys ja yhteys. Jos se on yhtäläinen ja sama, seuraa varmaan kaikki muukin, ellei ole, ei kuitenkaan ole tuloksena mitään yksimielisyyttä. Älä siis tule minulle puhumaan mistään rakkaudesta tai ystävyydestä, jos sanasta tai uskosta tingitään, sillä eihän rakkaus tuo iankaikkista elämää, vaan sana tuo sekä sen ja Jumalan armon ja kaikki taivaalliset aarteet.
Kyllähän me mielellämme säilytämme ulkonaisen rauhan suhteessamme heihin, niinkuin meidän täytyy tässä maailmassa se säilyttää suhteessamme kaikkiin, jopa pahimpiin vihamiehiimmekin — se olkoon sääntönä tässä elämässä ja maailmallisen järjestyksen piirissä, eikä meillä sen johdosta olekaan mitään riitelemistä —, mutta opin ja kristillisen yhteyden asiassa emme tahdo olla heidän kanssaan missään tekemisissä emmekä pitää heitä veljinä, vaan vihollisina, koska he tietoisesti pysyvät erheessään, ja me tahdomme taistella heitä vastaan hengellisellä taistelullamme. On siis vain perkeleellistä ja petollista, kavalaa juonta se esitys ja vaatimus, että on jonkin verran väistyttävä ja yksimielisyyden tähden hyväksyttävä jokin harha. Siten perkele tahtoo viekoitella meidät pois sanasta. Perkele olisi, näet, jo voittanut jalansijaa, jos me moista hyväksyisimme ja yksimielisyyteen asiassa päätyisimme; ja pian hän, sitten, vaaksan verran alaa voitettuaan, kahmaisee kyynärän verran ja sitä tietä tuossa tuokiossa, on päässyt tunkeutumaan sisälle.
Tosin ei näytä siltä, kuin tämä asia olisi niin vaarallinen ja merkitykseltään niin suuri, mutta pyhä Paavali tekee sen suureksi: ei tässä ole kysymys rahasta ja tavarasta, ei inhimillisestä rakkaudesta ja suosiosta tai maallisesta rauhasta ja mukavuudesta eikä siitä, mitä liha ja veri on ja voi tai siitä, mitä maailma voi antaa tai ottaa, vaan kysymys on Jumalan ja iankaikkisen elämän kadottamisesta. Siis jääköön tai menköön menojaan tuo kaikki, jos on jäädäkseen tai jos on mennäkseen, ei sillä kuitenkaan mitään voiteta. Jos sinä sen sijaan olet huolehtimaton, ja hän ryöstää sinulta tämän tärkeän asian, nimittäin sanan, sinä olet menettänyt kaiken ja sinä olet avuton, neuvoton. Pääasia, näet, on mennyt sen tien, eikä sen puuttuessa Jumalan edessä kelpaa eikä kestä mikään hyvä, ei elämä eikä mikään, mihin sinä kykenet. Kaikesta huolimatta perkele näin kauniilla väitteillä väijyen yrittää sen sinulta hävittää. Hänen tarkoituksensa, näet, on ottaa sinulta kaikki. Ei tässä siis käy laatuun leikinteko eikä suruttomuus.
Et sinä suinkaan olisi toimeton, jos täytyisi taistella kotisi ja kontusi, vaimosi ja lastesi ja päälliseksi oman henkesi puolesta; sinä etsisit vihollisen käsiisi, et jättäisi häntä rauhaan, et suostuisi hänen tarjoamaansa rauhaan etkä tekisi mitään myönnytyksiä, vaan miettisit, kuinka voisit ehdättää hänet ja saisit hänestä yliotteen. Mutta tässä onkin vastassasi toisia vihollisia, joilla on sinua kohtaan toiset tarkoitukset, vihollisia, jotka ovat vannoneet osaksesi iankaikkisen kuoleman, eivätkä he lakkaa, ennen kuin ovat sinut voittaneet. Kuitenkin kaikitenkin he käyvät, niinkuin yllä sanoimme, kimppuusi äärimmäisen kavalina: he muka asettuvat ystävyyssuhteisiin kanssasi —. Huomaa, juuri tämä on syynä siihen, minkä vuoksi pyhä Paavali tässä äsken niin kehoittamalla kehoitti meitä vahvistumaan Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa, toisin sanoen, olemaan antamatta taivuttaa itseämme hiuskarvan vertaa väistymään sanasta, vaan luottamuksella puolustautumaan näitä perkeleen kavalia juonia vastaan.”
Luther: Kirkkopostilla III s. 594- 596
Onko myt taas opillisissa asioissa erimieliyyttä? Kotimaalehdestä kuin ettei mitään muuteta.
Kirkon järjestys ei Ole Jumalan Sana. Raamatusta löytyy Jumalan Sana ja sen mukaiset neuvot sakramenttien jakajista ja missä ja miten sitä voidaan oikein nauttia.
Siellä ei lue että luterilainen kirkkolaki ja järjestys olisi Jumalan Sanaa.
Jumalan Sanaa ei voi siis muuksi muuttaa ei edes kirkonvirkakysymykseksi.
EI , OLE MINUN KIRKKO POSTILLASSA :
-
SEN ON PAINETTU . 2009 ,JA ON TEHTY ,IKÄNKUN SELITYSKIRJAKSI .
AIKAISEMPIEN PAINOSIKSI . EIPÄ SILTI , EN ODAA SITÄ MITENKÄÄN,
ULKOA VAIKKA PITÄSI VARMAAN,OPETELLA.
-
KAIKKIA NEUVOJ AEI OLE TARVIS TOTEUTTAA, EIKÄ
TULEKKAAN, KOSKA TOISET ON TEHTY , KESTÄMÄÄN JA
TOISET, ON HERRALTA JEESUKSELTA. ITSESTÄÄN. NE...
-
HÄN ANTOI TOSI OHJEEKSI , MUTTA lv:t EI OLE NÄHNEE-
TKÄÄN JEESUSTA, USKOTTEKO... JA HEIDÄN NEUVOJ A ON
TURHA TOISTAA JA OPETELLA. EN PAREMMKIN SANO..
-
Siltä tuntuu ja näin koen, että eriseuraan lähteneet on hyljänneet minut ja meidät jotka jäämme ruksalle ja jatkamme uskonelämää vanhaan malliin.
Ja pakko tässä itsekkin on jollain tavalla hyljätä, jos kutsun lapsiperheen kylään, en voi samalla kertaa kutsua pieninten pahentajia.
Heikkouskoista holhotkaa, jos kutsun heikkouskoisen, joita me oikeastaan kaikki ollaan, en voi kutsua mukaan kotiini voimakasta eriseuran äänitorvea s-tanan verkkoineen.
Voe kauhija
"järjestelykysymys" , ai vanhaan malliin? Ei muuten piä paikkaansa. Teillä on uusi malli kun kaappasitte pyhät Sakramentit ja vielä luulette olevanne luterilaisia. Sekin on uusi oppi, että teillä on kaksi kastetta.
Me Esikoiset, jotka jäämme kirkkomme sisälle, olemme jatkamassa vanhaa mallia.
Uutta on myös hengellinen hallitus, joka tekee mitä tahtoo laeista ja kristillisestä rakkaudesta piittaamatta.
Uutta on se, että vaaditaan luottamaan vanhimpiin, jotka kuulemani mukaan ovat erehtymättömiä.
Ettekö ymmärrä, että luottamus on ansaittava, eihän se vaatimalla tule.
Raamattu on se, mihin kaikkea opetusta tulee verrata. Siihen ei saa mitään lisätä, eikä mitään pois ottaa.
Valehtelu on yhä edelleen synti. Suomen kiihkosaarnaajat ovat suurelta osalta vastuussa tästä hajoitustyöstä. Jäljet haisevat. Kaikki kuitenkin tulee valoon, mitä salassa on tehty.
Kyllä näitä tämän palstan tekstejä lukiessa tulee hylkääjät näkyviin: ovat lapparien kätyreitä ja alihankkijoita
Rauhoittuisivatko kommentoijat täällä - mitenkäs pitäisi ilmoittaa, että pysyn irti kaikista lestadiolaissuunnista ihan sovinnolla!
En halua olla pienimpien pahentaja, joten ei tarvitse kutsua kylään. Itse en kutsu ketään - voin soittaa jollekulle, ja hänkin saa sanoa, jos ei halua olla tekemisissä kanssani.
Kadullakin voin väistää, voin mennä toiselle puolelle sopuisasti, ettei tule vaikeuksia kohdatessa. Voin myös jättää kaikki perhejuhlat väliin. En odota kutsua yhtään mihinkään! En loukkaannu, koska ymmärrän, että tässä on voittamattomia esteitä ja on parempi olla omissa oloissaan.
Voitte siis vapaasti kokoontua missä haluatte ja milloin haluatte! Voin muistaa kaikkia hyvällä. Voin lukea Herran siunauksen mielessäni teille!
Tänä aamuna virsi "Jeesuksen muisto ihana..." soi mielessäni. Hyräilin sitä. Olen onnellinen!
"1.
Jeesuksen muisto ihana
on mieltä ilahduttava.
Ei voisi kuulla kalliimpaa,
ei veisata suloisempaa
kuin nimeänsä ihanaa.
2.
Vaan parhain manna, hunaja
on hänen läsnäolonsa.
Se sydänten on lohdutus,
elämän alku, valkeus
ja sielun pyhä riemastus.
3.
Mun, Jeesus, anna tuntea
rakkautesi suuruutta.
Oi Jeesus, anteeksantaja
ja taivaan kruunun kantaja,
ainoa armon jakaja."
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä :)
Järjestelykysymys kirjoitti että jatkettu vanhaan malliin.
Taidat olla vähän tyh,, kun et erota entistä ja mitä nyt on meininki.
Säälittää..
Emme ole ikinä olleet Minden, emmekä Persäterin ruumiiden jäseniä. Emmekä tule olemaan hamaan tuomiopäivään asti.
He nimenomaan hajoittivat esikoislestadiolaisuuden Suomessakin jo vuonna 1996, leimaamalla saarnaajamme joko uskollisiksi taikka uskottomikse sen mukaan luottiko puhuja heihin vai ei.
Kyl täytyy olla sokea ja kuuro, kun ei huomaa nyt, eikä silloin kun nuo lapparihajoittajat tulivat eka kerran Suomeen. Jyrisivät ja vinkuivat luottakaa meihin ja Suomen seprat alkoivat lyömään just siihen samaan naulaan: "luottakaa vanhimpiin, aina sieltä on apu tullut"
Haloo, eikös se apu enää tulekaan Jumalalta? Ai niin, nehän uskovat olevansa jumala ja erehtymättömiä tietysti.
No, nyt ruikutetaan, syytellään ja uhkaillaan liikkeemme raunioilla. Tavoite on saavutettu, vai mitä? Kannatti varmaan luottaa, jäljet haisevat kalman hajua.
Te seprat HALUATTE uskoa valheet. Jonakin päivänä tai yön hiljaisina hetkinä voi levottomuus tulla ja pelko, mitä on tullut tehtyä, mihin on langennut uskomaan ja luottamaan. Se on ollut ja vieläkin on antikristuksen henki, joka on matkiii Kristusta ja saa valvomattomat lankeamaan.
Huutakaa Jeesusta auttajaksi, Hän tulee silloinkin kun kaikki on romahtanut. Vielä on aikaa, mutta älkää viivytelkö, Hän odottaa.