Olen sitä mieltä että nykysysteemi "sossu" yksipuolisena tahona ei riitä päättämään lastenetua.
Sossuimmeistä pyörittää liikaa hajanaiset ajatukset, ristiriitaiset käsitykset, kun toisaalla repii lapsen biovanhemmat, lapsi itse ja sijaisvanhemmat.
LAPSEN ETU; tämä näkökulma tuskin toteutuu oikeasti ensisijaisesti.
Tuossa alempana esimerkkinä sijaisvanhemmat, joilla sijoitettuna pieni lapsi ja jota biovanhemmat käyvät tapaamassa 2-3 kertaa viikossa.
Haloo??? Ei ole ihme jos on koko porukka pää pyörällä.
Kyllä pitää olla selkeä näkemys, että lapsi ON palaamassa bioille, ennen kuin sossut vaativat noin tiivistä tapaamista lapsen ja biojen välille.
Tuollainen ei palvele ketään.
Tähän tulisi ottaa avuksi ja tueksi vaikkapa lapsen neuvolasta terveydenhoitajan näkemys "lapsen parhaasta". Eihän tuollainen riepottelu ole kenellekään hyväksi.
Neuvola ihmisillä on sentään katsantokanta joka oikeasti lähtee "lapsen parhaasta ja näkökulmasta". Lapsen neuvolan terveydenhoitaja ja sosiaaliamattilanen voisivat näin tältä pohjalta tehdä alustavan arvion biovanhempien kyvykkyydestä nyt ja tulevaisuudessa täyspäiväiseen vanhemmuuteen.
Sossuimmeistä pyörittää liikaa hajanaiset ajatukset, ristiriitaiset käsitykset, kun toisaalla repii lapsen biovanhemmat, lapsi itse ja sijaisvanhemmat.
LAPSEN ETU; tämä näkökulma tuskin toteutuu oikeasti ensisijaisesti.
Tuossa alempana esimerkkinä sijaisvanhemmat, joilla sijoitettuna pieni lapsi ja jota biovanhemmat käyvät tapaamassa 2-3 kertaa viikossa.
Haloo??? Ei ole ihme jos on koko porukka pää pyörällä.
Kyllä pitää olla selkeä näkemys, että lapsi ON palaamassa bioille, ennen kuin sossut vaativat noin tiivistä tapaamista lapsen ja biojen välille.
Tuollainen ei palvele ketään.
Tähän tulisi ottaa avuksi ja tueksi vaikkapa lapsen neuvolasta terveydenhoitajan näkemys "lapsen parhaasta". Eihän tuollainen riepottelu ole kenellekään hyväksi.
Neuvola ihmisillä on sentään katsantokanta joka oikeasti lähtee "lapsen parhaasta ja näkökulmasta". Lapsen neuvolan terveydenhoitaja ja sosiaaliamattilanen voisivat näin tältä pohjalta tehdä alustavan arvion biovanhempien kyvykkyydestä nyt ja tulevaisuudessa täyspäiväiseen vanhemmuuteen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pointtina on;
Huostaanotettu lapsi TARVITSEE tahon (vaikkapa lasten neuvolan terveydenhoitaja), joka pitää LAPSEN puolia. Olen sitä mieltä että tällaista puolueetonta, VARMASTI lapsen ETUA tukevaa tahoa huostaanotto jutuissa ei ole.
Lapsilla tulisi olla ikäänkuin "asianajaja", joka on täysin vihkiytynyt lapsen puolesta puhujaksi ja mittarina olisivat lapsen _psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen hyvinvointi_.
Nykyään sijaishuolto pyörii liikaa aikuisten vinkkelistä, itse lapsi unohtuu huoltajuus/tapaamis yms kiistojen alle.
Kuitenkin LAPSIHAN oli se, jota piti tukea ja auttaa?
Miten neuvolan terveydenhoitaja pystyy (uskaltaa) ajaa lapsen etua, kun ei siihen pysty lakimiehetkään, muista puhumattakaan. Vaikka laki puhuu lapsen edusta, on käytäntä aivan toinen. Kun on lastensuojelulaista puhe, niin käytänkin aina termiä vanhempainsuojelulaki.
Lakia pitäisi radikaalisti muuttaa. Biologisuus menee lapsen edun edelle ja näin ei saisi olla.
--------------------
Siinä olen samaa mieltä, että lapsen etu ei usein toteudu. Lapsi todellakin tarvitsisi oman työntekijän tuen, mutta terveydenhoitajasta ei siihen ole, vaan työntekijän tulisi olla esim. sosiaalityöntekijä, jonka tehtävä on ainoastaan ajaa lapsen etua, tietysti hänen sitten tulisi konsultoida kaikkia lapsen kanssa toimivia henkilöitä, kuten päivähoito,neuvola,koulu,sukulaiset, tuttavat ja naapurit, joilla usein on ómiin havaintoihin perustuva käsitys lapsen siihenastisesta elämästä.
Samaa mieltä olen, että lapsella tulisi olla myös oma sossu. Tämän lisäksi tulisi olla oma terveydenhuollon ammattilainen, joka kaikesta muusta sosiaalikuvioista ulkopuolisena katsoisi VAIN lapsen hyvinvointia.
Tähän näkemykseen ei saisi tulla mitään hilavitkuttimia miltään suunnalta.
Puhdas lausunto; lapsen terveydentilasta, psyykkisestä tilasta, sekä sosiaalisen hyvinvoinnin tilasta.
Tämä lausunto ja lasta hoitava terveydenhuollon ammattilainen kulkisi koko ajan lapsen rinnalla, oman sosiaalihoitajan kanssa.
Nämä kaksi muodostaisivat lapsen etua ajavan rintaman.
Biovanhemmilla olisi tietenkin oma sosiaalihoitaja.
Pointtina olisi se, että lapsen sosiaalihoitaja saisi terveydenhuollon ammattilaiselta taustatukea koko prosessin ajan tukea lapsen kasvua siten, että se todella TUKEE LAPSEN HYVVÄÄ KASVUA.
ajatushan on hyvä. ja työllistävä. mutta mistä otetaan rahoitus ja koulutus erityistarpeiden havaitsemiseen joka neuvolatädille?
meilläkin on pieni kunta yhteistyössä köyhän kuntainyhtymän terveydenhoidossa. hyvä kun on neuvola ja terveydenhoitaja. jolla on jo äitiysneuvola, neuvola, kouluterveydenhoito (yrittää jopa toimia kuraattorin tapaisena, kun aitoon ei ole varaa) ja vanhustyö. aikuisväestön auttamisesta puhumatikaan.
tulisiko kyseinen terveydenalan ammattilainen sijoittavasta kunnasta. meillä on sinne 100km, miten luonteva seuranta toteutettaisiin? vai palkattaisiinko sijoitetuille tähän kuntainyhtymään a.o henkilö? entä jos alueella on vain muutama lapsi? kuinka suurta aluetta kyseinen henkilö voisi hoitaa?
terveydenhoitajat ovat ihania, ammattitaitoisia ihmisiä, mutta eivät sijoitettujen moninaisista ongelmista suoralta kädeltä mitään ymmärrä. tarkoitan nimenomaan psyykkisen puolen traumoja joita on sisäänpäin kääntyneistä ulospäin esiin tuleviin ja kaikkea siltä väliltä. MISTÄ SE AMMATTITAITO JOKA KUNTAAN SUOMESSA?
en vastusta ajatusta, epäilen vain sen toteututtavuutta.
..koulutetaan juuri muun muassa tämän tyyppisiin tarpeisiin...