henkinen tuska

Hilla83 kirjoitti:

Kello on n.puoli kuusi aamulla on sunnuntai. ahdistaa.aamupalaksi otin yhden diapamin ja jogurttia , mutta ensin sen diapamin kunnes olo helpottuu.täällä kotona on hiljaista. kuuntelen kuulokkeilla musiikkia samalla kun kirjoitan, tämä on ensimmäinen kirjoitukseni tänne, jess...uskalsinpas. mieheni nukkuu krapulaansa sohvalla. itse olen absolutisti, en juo koskaan , se riittää että olen sitä alkoholismia seurannut yli 30 vuotta sivusta, ja vaikka en ole itse juonut en tee itsestäni parempaa ihmistä todellakaan , mutta on se sivusta seuraaminenkin jättänyt minuun jotakin niin ahdistavaa että en siedä alkoholistia joka on ilkeä, tässä minun perheessä asuu minä ja aviomieheni, äsken katsoin vessassa peiliin ja mietin miksi annan jälleen silmäni olla punainen ja naamani ruhjeilla, vaikka voisin nähdä peilistä paljon onnellisemman minän.muutenkin on vaikeaa, minulla on ollut jo pitkään ahdistus ja masennusta on tuskainen olo. tuntuu että vain lääkkeet on apuni tähän sekasortoon.olen enään harvoin oikeasti onnellinen. en saa oikein mitään aikaiseksikaan, niin moni asia ahdistaa mieltäni , ainut mitä toivon on että joku oikeasti ymmärtäisi minua oikealla tavalla , kuuntelisi ja käsittäisi että miksi minulla menee miten menee.vain sillä saan oikean avun. tämä taistelu kiinni elämään ei oo helppoa kun on mielenterveysongelmaa esim..paniikkihäiriö, pelkotiloja,asioidenhoito on vaikeaa kun tuntuu ettei siitä tule kuitenkaan mitään, usko omaan itseeni on katoamassa ja mies alistaa ja haukkuu ja lyö, ei sekään helpota tätä. mutta eteenpäin niinkuin mummo lumessa. :) kaikille kuitenkin oikein hyvää sunnuntaiaamua. toivoo, hilla-

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä