Tapanko itseni tänään?

Miten lihosit noin paljon noin nopeasti?

Painon saat kyllä joskus alas, mikäli se sinua rassaa. Ei sen vuoksi kannata suunnitella itsemurhaa ja siinä toimessa ei kannata hätiköidä.
Päätä kertoa terapeutille totuus. Silloin saat myös oikeata hoitoa.

Lihosin, koska n. puolitoista vuotta sitten mulla oli anoreksia ja painoin 38kg. Painoin sitä ennen eli joskus vuotta ennen tosta ku aloin laihuttaa niin about saman verran kun nyt. Aluksi painoo kans nosti masennuslääkkeet. Mua pakotettiin tietysti syömään ja pelkäsin niin paljon takasin taas osastolle joutumista, että aloin syömään tositosi paljon. Sillon siitä ei ollut vielä haittaa, kun oli varaa lihoa mut sit en enää saanukkaan sitä hallintaan. Söin pahaan olooni ja tylsyyteen- tässä lopputulos. Oon koittanu urheilla mut henkisesti tulee sellanen olo et ei jaksa tehdä muuta kun kaikki voimat menee itsensä hengissä pitämiseen. Mua ei kiusata ( en tiedä puhutaanko selän takana ), koska meillä on sen verran pieni koulu ja tykkään kaikista meidän luokan tytöistä, tosi mukavia. Pelottaa vaan et jos en kohta enää oo tarpeeks vahva käymään kouluakaan et sit kaikki unohtaa mut. Eniten ahdistaa liikuntatunnit, tiistaina olen varmasti se huonoin siellä ja ahdistaa nyt jo. Tuntuu ku olisin umpikujassa. Helpoin pakoreitti ois vaan lähteä.

Mä olen sairastanut syömishäiriötä 10 vuotta ja paino on heitelly yli 25kg. Se on aivan hirveää, kun lihoaa lyhyen ajan sisällä. Aina kun olin paino oli korkeimmillaan mietin paljon itsemurhaa. Silloin tuntui ettei siitä painosta ole mitään ulospääsyä.

Mulla kuitenkin auttoi se että pääsin osastolle. Siellä sain painos vähän alas ja elämänhallintaa. Ehkä sunkin kannattaisi kokeilla kertoa otsemurhaajatuksista hoidossa ja katsoa osaavatko ne auttaa siellä. Jos ei niin sitten katsot tilannetta uudestaan.

Tapa läski itses jo!

Toivottavasti hukut alkoholiin mahdollisimman nopeasti.

Älä listi ittees. Teini-ikä on aika perseestä mutta kyllä se siitä paranee.
Suosittelen kamppailulajeja. Itte aloitin aikanaan nyrkkeilyn ihan kuntoilumielessä mutta sitten hurahdin brasilian jujitsuun. Vaikka olin alkuun aivan onnettoman huono niin sekä kroppa että mieli kehittyi niin että rutina kävi.
Oli hieno hetki jossain vaiheessa tatamilta lähtiessä älytä että en edes muistanut milloin olisi viimeksi ollut ahdistusta tai itkuilua.

Onko suurin ja tällä hetkellä eniten ahdistusta aiheuttava ongelmasi lihavuus? Minun mielestäni ei lihavuuden takia kannata tappaa itseänsä. Onkohan paino sinulle liian suuri ongelma? Ei lihavuus tee sinusta huonoa ihmistä. Etkä edes ole kauhean lihava, vähän ylipainoinen. Monet lihavat ihmiset elävät ihan samanlaista elämää, kuin laihatkin. Ylipainoinenkin ihminen voi olla kaunis. Ja sehän on se sisäinen kauneus, joka ratkaisee. Kyllähän ulkonäöllä jotain merkitystä on, mutta ehkä vain pinnallista merkitystä. Itse henkilökohtaisesti olisin mieluummin lihavan ja mukavan ihmisen ystävä kuin hoikan ja ikävän. Eikä minulle merkitse läheisten ihmisten ulkonäkö kovinkaan paljon. Joten älä jää murehtimaan ylipainoa, vaan lähde ihmisten pariin! Jos jollekin lihomisesi on iso asia, niin hän vain osoittaa oman pinnallisuutensa ja tyhmyytensä. Ei muitten ihmisten takia kannata laihduttaa. Jos haluat laihduttaa, niin tee se mieluummin siksi, että itselläsi olisi parempi olo.
Katsojan.mielipide: painu muualle keljuilemaan.

Eiköhän Se päivä paista risukasaankin. Ethän sä ole edes pahasti ylipainoinen. Alat syödä terveellisemmin ja vaikka pakotat itsesi liikkeelle. Niin ja koita tavata kavereita. Hymyä huuleen.

Liikuntatunti on liikuntatunti eikä kilpaurheilutunti. Sitä voi olla myös sopivasti lihava. Ei se haittaa jos hyväksyy ittesä. Tällänen mä oon ja hyvä niin.
;>

Katsojan.mielipide: olet todella raivostuttava. Onko sinusta jollakin tapaa hauskaa kirjoitella tuollaisia törkeyksiä? Säälin sinua, koska ilmeisesti et kykene empatiaan samalla tavalla kuin muut ihmiset. Ohjeeksi sanoisin elämääsi, että opettele tuntemaan empatiaa, ja yritä kasvaa henkisesti. Muuten et tule pärjäämään elämässä.

Mäki olen nykyään liikkumaton läski 107kg/185cm ja diagnoosin mukaan toistuvan masennuksen remissio. En kannata liikkumista, kokeilin sitä väkisin kolmisen kuukautta, ei kyllä piristäny yhtään, eikä auttanut. Jokaisen olisi hyvä löytää se oma juttu.

Mutta tälläset kannustavat puheet:että pakenisin yksin oloa sosiaalisin tilanteisiin on kyllä kaukaa haettu. Kerroin hänelle tykkääväni kyläilystä ja se on semmoista elämän koho kohta juttu. En koe pakenevani, olen vain ihminen, joka nauttii ihmisten kanssa olemisesta. Joo mutta olen helposti käännytettävissä ajattelemaan esim.että toimin jotenkin huonosti, kun olen melkein enemmän menossa, kuin kotona. Toisia se näköjään haittaa. Ei tulis mieleenkän kenellekkään sanoa noin. Harmittaa välillä, kun hyvistä asioista tehdään huonoja ja mitkä ittelle sopii.

En kaipaa mitään hän on aikuinen ja minä olen lapsi tyylistä roolitusta. Yritän tästä päästä eroon, mutta vaikeaa on, musta tuntuu, että mun kanssa kaikki ihmiset ajautuu vähän tähän saman tyyliseen roolitukseen. Toinen neuvoo ja minä kuuntelen. Ja monesti tuntuu, että minulle puhutaan, kun pikku lapsi, jolta puuttuu oma tahto ja kykeneväisyys ratkaista itte ongelmia. Vituttaa.

Jatka sitkeästi tota syömistä mutta älä ota mitään lääkkeitä. Ensi vuonna olet jo 120 kg ja 165cm ja seuraavana vuonna 160 kg ja 164 cm... 280 kg ja 160 cm...olet vainaa.

The End.

ei mul muut ku et herää.. miks lihotat ittees jos se tuo noin pal huonoo oloo? eli mun neuvo: lopeta syöminen ennen ku on liian myöhäst . kelaa ku vuode pääst oot yli satakilone norsu ? ei siis pahal nää mut oikeest nyt otat ittees niskast kii ja jouluu mennes voit jo olla parikyt kiloo laihempi .
apuja vähä :
- juo tosi pal vettä koska se täyttää
- mieti sitä rasvan määrää jne
- kato ittees peilist ku syöt
- käy lenkil 2 krt päiväs
- mieti haluuks olla läski vai laiha ku tunget ruokaa nassuu ja jokane ruoka mitä et syö on kohti unelmaa
- mieti et kaikki aattelee ku syöt et " taas toi läski vetää ruokaa "
noni. alota viimestää huomen LÄSKI

Olen ollut meokein samassa tilanteessa juuri samoina ikävuosina, nyt ikää tullut kymmenisen vuotta lisää. Silloin minäkään en olisi uskonut koskaan selviäväni näin pitkälle. Jokainen päivä oli uusi taistelu. Jotenkin kuitenkin selvisin. Onhan se näin, että lääkkeet poistaa pienen osan piruista päässä, mutta ei kaikkia. Ainoastaan sinä voit tehdä sen, siihen voi mennä aikaa, mutta lupaan, jonain päivänä heräät ja tajuat miten ihanaa elämä on. Älä heitä elämääsi hukkaan, toista et tule saamaan. Olin itsekin lihava ja minua kiusattiin paljon, itkin kaikki päivät yksin kotona ja halusin pois tästä kamalasta maailmasta. Päätin, että näytän kaikille mihin pystyn - niin minä tein. Laihdutin, satsasin tyyliini, hankin kavereita muualta ja olin rohkeampi. Mikä tärkeintä: SELVISIN MASENNUKSESTA.

Muista, aloittaja, että olet arvokas ihminen. Muutama lisäkilo ei tee sinusta huonoa ihmistä.
Olet todella nuori, ja tulet vielä muuttumaan ja kehittymään monella tavalla. Saat lisää voimaa, viisautta, itsetuntoa, kunhan annat itsesi kasvaa. Kasvaminen on joskus kivuliasta, mutta lopulta huomaat että olet kypsynyt, ja paljon vahvempi kuin ennen.
Ja edessäsi on ihan tavallinen hieno elämä.

Onko sinulla siis ahmimista? Oletko hakenut apua syömishäiriöön erikoistuneilta ammattilaisilta? Myös ahmimishäiriö on syömishäiriö ja anoreksia monesti vaihtaa muotoaan joksikin muuksi syömishäiriöksi. Jos sinulla taas ei ole ahmimishäiriötä ja pystyt kontrolloimaan syömistäsi, tilanne on helpompi. Jos syöt neurolepteja mutta sinulla ei ole psykoottisia oireita, kehottaisin lopettamaan ja pyytämään ahdistukseen propralia. Valitettavasti lääketieteellä ei oikein ole tarjota ahdistukseen hyviä lääkkeitä, varsinkaan ilman haittavaikutuksia kuten painonnousua. Masennuslääkkeet ei niin paljon yleensä vaikuta painoon kuin antipsykootit.

Ahmimishäiriössä tärkeintä on lopettaa laihdutus ja hyväksyä vartalonsa. Ajatella että tällä mennään, tämä saa nyt riittää. Ja alkaa pitämään vartalostaan vaan huolta. Salakavalasti ja paradoksaalisesti paino alkaakin pudota. Totut siihen, että saat kyllä syödä, eikä sinun tarvitse varastoida ruokaa. Myös kehosi tottuu siihen. On luonnollista anoreksian jälkeen, että kehosi pyytää ruokaa. Usko minua, näin ne tulevat myös neuvomaan sinua jos toivottavasti haet apua asiaan erikoistuneilta ammattilaisilta. Kokemuksesta muuten voin sanoa, etteivät tavalliset terapeutit välttämättä osaa hoitaa syömisongelmia.

Vinkki terveelliseen painonpudotukseen: syö paljon kasviksia. Kasvikset sisältävät vain vähän energiaa, mutta paljon suojaravintoaineita ja kuitua, joka pitää kylläisenä. Niitä saa mättää aika paljonkin ilman että on pelkoa lihomisesta. Ja samalla saa tarvitsemansa vitamiinit. Hyvänmakuinen hedelmä saattaa tyydyttää makeanhimon. Kasvisten syönti myös pitää aika kylläisenä, eikä sitten tule niin sorruttua johonkin korkeaenergiseen ruokaan.
Toinen hyvä vinkki terveelliseen painonpudotukseen on totta kai liikunta. Sitä tulisi harrastaa kuitenkin kohtuudella, varsinkin aluksi, ettei tule rääkättyä itseään liikaa. Liiallinen rääkki kipeyttää lihaksia liikaa, ja saattaa viedä liikunnan ilon. Kannattaa aloittaa pienesti, vaikka kävelemällä puolen tunnin lenkki joka päivä, ja venyttää se sitten myöhemmin tuntiin. Sen jälkeen voi kokeilla hieman hölkkäämistä.
On hyvä löytää joku itselle mieluinen liikuntalaji. Se löytyy kokeilemalla eri vaihtoehtoja, joita on nykyään aika paljon.

PS. Ei sinun tarvitse laihduttaa, jos et halua. Olet aivan tarpeeksi hyvä ylipainoisenakin! Sinussa on paljon paljon muutakin, kuin vain paino. Kerro psykalle ajatuksistasi vähän enemmän, hän varmaan osaa auttaa sinua. Sinulla on paljon syitä jäädä tänne, ja tärkeimpiä niistä on sinun tulevaisuutesi.

Ei kannata odottaa huomiseen vaan tehdä se nopeaa. Mieti varma keino, että et jää kitumaan. Itsemurha on ratkaisu tuska tiloihin tiedän kahdesta läheisestä, joilla oli tätä. Se oli hyvä ratkaisu. Kannustaisin sinuakin tekemään sen teon, se ei ole itsekästä kuten sanotaan, koska kaikkihan me ollaan itsekkäitä omalta taholtaan. Ei niitä läheisiä oikeasti kiinnosta vaikka tekisit sen teon ja vaikka se voi aluksi koskettaa, niin unohtaa sen aika nopeaa, älä siis murehdi sitä turhaa.

Se päivä ei ole tänään.

Laihduta ja rakasta itseäsi. Muutos lähtee itsestäsi.

Oon aikuinen nainen minullakin on ylipainoa mutta ei ilmeisesti niin paljon että siitä huomauteltaisiin mutta itse kärsin siitä mutta en pysty herkuistakaan luopumaan.aina kun on jollain lailla ollu ikävä työpäivä on vain pakko lohduttautua herkuilla viimeistään silloin kun alkaa vapaat täytyy työstä saada irtiotto syömällä.joku aika sitten pääsin niistä herkuista kuukaudeksi eroon se oli todellinen ihme mutta kun ei ollut mitään tilalle eikä painokaan hirveästi pudonnut aloin taas herkuttelemaan mitä kadun kyllä nyt sillä silloin olin hetken ylpeä itsestäni ja se tunne tuntui kyllä hyvälle on niin vaikea löytää mitään tilalle.ystävät olisi hyvä vaihtoehto ellen olisi niin monesti pettynyt niihin.

Aina on masennuksellakin loppu, se menee ohitse aina joten älä vatvo mitään itsemurha ajatuksia . Sinä et tiedä miten moni omainen saa masennuksen sellaisen teon jälkeen ,
Kerro ajatuksistasi avoimesti kun käyt psykellä , se on tie paranemiseen .
Moni ihminen joka on päässyt eroon masennuksestaan on hyvillään kun ei tehnyt mitään itsemurhaa. Sillä elämä voittaa aina. Lihavuus ei ole tässä asiassa se mitä sinun pitäisi ajatella , ainoastaan että puhut suoraan ajatuksistasi ja kun saat psyykkeestä kuntoon niin voit sen jälkeen laihduttaa oikealla tavalla . Joka ei ole sitä että muka syö vaan vähän , aillä se vie uuteen masennukseen . Dietisti auttaa niissä asioissa. Kohdista ajatuksesi ainoastaan tervehtymiseen . Niin näet että voittajana selviät vaivastasi.