Minun elämäntarinani

Miten täällä on näitä katkeria

Suomalainen on aina vähän vihoissaan,
jos ei muuta niin naapurille.

Nimimerkkisi osoittaa, että kuitenkin olet löytänyt elämäntyösi, josta olet voinut nauttia.

Kannusta kommentti olisi vaikka nuorten palstoille, koska on paljon masennuksen ja vaikeuksien kourissa kamppailevia ihmisiä. Alku voi takkuilla ja olla hankalaa mutta lopulla elämä kukoistaa. Näin on tainnut käydä myös minulle.

Minullakin oli hyvin traumaattinen lapsuusaika. Työelämän aikoinakin oli hyviäkin vuosia. Kun kuitenkin olin yksinäinen, melkein asuin työmailla.
Silloin 1970 luvulla oli hyvä työllisyystilanne.
Niinpä hankin itselleni työuupumuksen, josta en pääse eroon kuin henken livahdettua atomipilveen. Käden sormet riittävät jo vuosilla laskettuna poispääsyyn.
Vaikka terveys on jo melkein kypsää kauraa, kuitenkin elelen ilman yhteiskunnan suoria tukia.
Tuokin harhaa. Käytän joka vuosi muutaman kerran kuntavastuun verovaroin kustantamia terveyspalveluita.
En pelkää kuolemaa. Usein se on jo vieraillut luonani. Elän mökkiröttelössäni joka talvi hurjasti palellen.
En ole enää vanhemmilleni katkera että ,inut duunasivat ilman kohtuullisia hyvänelämän edlletyksiä.