Tv!:ssä on päivittäinen puolen tunnin jakso "Pullopostia lapsuudesta", jossa alkoholistien lapset kertovat lapsuutensa kuvioista.
Tarinat ovat murheellisia, mutta yhden asian voi panna merkille: Kaikki kertojat ovat nyt aikuistuttuaan sovussa alkoholistivanhemman kanssa, asiat on puitu ja elämä jatkuu.
Lapsi on uskollinen ja lojaali vanhemmilleen. Kurjinkin lapsuuskokemus jää taakse, kun sovnto syntyy. Mutta se syntyy vain, jos alkoholistivanhempi onnistuu pääsemään kuiville.
Jos juominen jatkuu, tulee alkoholistista elinikäinen taakka lapselle, mutta harvoin perhe kuitenkaan hylkää. Aina riittää uskoa ja toivoa, vaikka suru ja hätä on taustalla.. Lapset ottavat huoltajan roolin. Heillä ei usein ole mitään apua, koska uskollisina vanhemmilleen eivät kerro ikävistä kokemuksistaan kenellekään.
Tarinoita on lukemattomia.
Kuinka moni alkoholisti osaa antaa arvoa tälle tukijoukolleen? Raskasta on huomata, että alkoholisti syyttää aina muita omasta lankeemuksestaan ja jopa yrittää väkivallalla todistaa toisten syyllisyyttä. Pirstottuaan keittiön kalusteet kysyy aamulla: "Kuka mua ärsytti?"
Voiko alkoholistiin vedota ja toivoa, että hän hetkeksi unohtaisi itsensä ja ymmärtäisi, miten suuressa velassa hän on perheelleen ja uskollisille lapsilleen, jotka eivät jätä, vaikka vihaavat ja raivoavat humalaista vanhempaansa. Näkeekö alkoholisti sen ilon, mikä lapsissa on, kun vastoin pelkoa pulloa ei avatakaan, vaan yhteinen hetki vietetään hyvillä mielin. Lapset haluavat nauttia yhteisolosta, omista vanhemmista, omasta perheestä. He tekevät kaikkensa sen eteen.
Tarinat ovat murheellisia, mutta yhden asian voi panna merkille: Kaikki kertojat ovat nyt aikuistuttuaan sovussa alkoholistivanhemman kanssa, asiat on puitu ja elämä jatkuu.
Lapsi on uskollinen ja lojaali vanhemmilleen. Kurjinkin lapsuuskokemus jää taakse, kun sovnto syntyy. Mutta se syntyy vain, jos alkoholistivanhempi onnistuu pääsemään kuiville.
Jos juominen jatkuu, tulee alkoholistista elinikäinen taakka lapselle, mutta harvoin perhe kuitenkaan hylkää. Aina riittää uskoa ja toivoa, vaikka suru ja hätä on taustalla.. Lapset ottavat huoltajan roolin. Heillä ei usein ole mitään apua, koska uskollisina vanhemmilleen eivät kerro ikävistä kokemuksistaan kenellekään.
Tarinoita on lukemattomia.
Kuinka moni alkoholisti osaa antaa arvoa tälle tukijoukolleen? Raskasta on huomata, että alkoholisti syyttää aina muita omasta lankeemuksestaan ja jopa yrittää väkivallalla todistaa toisten syyllisyyttä. Pirstottuaan keittiön kalusteet kysyy aamulla: "Kuka mua ärsytti?"
Voiko alkoholistiin vedota ja toivoa, että hän hetkeksi unohtaisi itsensä ja ymmärtäisi, miten suuressa velassa hän on perheelleen ja uskollisille lapsilleen, jotka eivät jätä, vaikka vihaavat ja raivoavat humalaista vanhempaansa. Näkeekö alkoholisti sen ilon, mikä lapsissa on, kun vastoin pelkoa pulloa ei avatakaan, vaan yhteinen hetki vietetään hyvillä mielin. Lapset haluavat nauttia yhteisolosta, omista vanhemmista, omasta perheestä. He tekevät kaikkensa sen eteen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.