Olen vahvasti ihastunut itseäni vähän vanhempaan naiseen (iältään noin 45-vuotias, itse oon 40-vuotias) jonka olen tavannut töitten merkeissä. En ole täysin varma onko nainen kiinnostunut naisista, mutta melko varma kyllä koska mun tutkani piippaa niin vahvasti kun näen hänet. Perhettä hänellä ei joka tapauksessa oo. Ollaan nähty toisiamme ehkä kuukauden välein, joskus useamminkin. Oon pitemmän aikaa ajatellut että hän on tosi ihana ihminen mutta kun nähtiin heinäkuussa, niin silloin jotenkin kolahti aiempaa kovempaa ja ajattelin, että tuossa on ihminen josta en haluais luopua.
Nyt olen sitten viestitellyt hänen kanssaan ja saanutkin vastauksia ja ollaan vaihdettu ajatuksia meileissä, mutta aika asialinjalla on menty. Kun olen puhunut vähän henkilökohtaisemmista, niin hän ei ole reagoinut juuri niihin juttuihin. Tulee siis sellainen tunne ettei hän halua välttämättä lähentyä sille tasolle? Kuitenkin työjutuista on ollut vilkastakin juttua ihan lämpimässä hengessä.
Mulla on ihan hirveä vimma olla häneen yhteyksissä mutta jossakinhan menee raja. Mietin, kuinka paljon kannattaa olla yhteyksissä toiseen jotta osoittaisi tavallaan kiinnostuksensa ja niin että taas ei vaikuttaisi liian tungettelevalta?
Hän vaikuttaa vähän hitaastilämpeävältä ja introvertiltä ihmiseltä joten en haluaisi heti pelästyttää häntä omalla innokkuudella kun mulla sitä nyt löytyy... Entä kuinka paljon kannattaa viesteissä yrittää flirttailla ja millä tavalla se parhaiten onnistuu? Onko sitten sellasta jota ei kannata sanoa...
Tuntuu että oon vähän hukassa tämän jutun kanssa ja se tuntuu isolta kun oon niin ihastunut...
Nyt olen sitten viestitellyt hänen kanssaan ja saanutkin vastauksia ja ollaan vaihdettu ajatuksia meileissä, mutta aika asialinjalla on menty. Kun olen puhunut vähän henkilökohtaisemmista, niin hän ei ole reagoinut juuri niihin juttuihin. Tulee siis sellainen tunne ettei hän halua välttämättä lähentyä sille tasolle? Kuitenkin työjutuista on ollut vilkastakin juttua ihan lämpimässä hengessä.
Mulla on ihan hirveä vimma olla häneen yhteyksissä mutta jossakinhan menee raja. Mietin, kuinka paljon kannattaa olla yhteyksissä toiseen jotta osoittaisi tavallaan kiinnostuksensa ja niin että taas ei vaikuttaisi liian tungettelevalta?
Hän vaikuttaa vähän hitaastilämpeävältä ja introvertiltä ihmiseltä joten en haluaisi heti pelästyttää häntä omalla innokkuudella kun mulla sitä nyt löytyy... Entä kuinka paljon kannattaa viesteissä yrittää flirttailla ja millä tavalla se parhaiten onnistuu? Onko sitten sellasta jota ei kannata sanoa...
Tuntuu että oon vähän hukassa tämän jutun kanssa ja se tuntuu isolta kun oon niin ihastunut...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos susta kerran itsestäs tuntuu, että hän ei halua (tässä vaiheessa) lähentyä henkilökohtaiselle tasolle, niin luota tuohon mutuun. Eihän se sitä ole, mitä haluaisit, mutta hätäilemällä voit pilata koko jutun. Jatka työlinjalla vaan. Aika näyttää! Tsemppiä!
Mietin täällä, että työsäpö on asialinjan alusta, voisithan kysyä kiinnostaisiko häntä lähteä kahville tutustumaan ja siellä varmasti selviäisi onko ainesta enemmänkin ja syveempään tuttavuuteen ja kyllä työtutulta on ihan sallittua kysyä tällaista. Kahvi on neutraali eli jos hän ei olekaan kiinnostunut (sinusta tai naisista ylipäätään) voitte jatkaa kavereina tai jos hän kieltäytyy niin saat ainakin vastauksen. Itsellä oli kerran vastaava tilanne yliopistolla ja osoittautui että kiinnostuksen kohde olikin vain ystävällinen ei sen enempää, mutta meistä tuli kaverit ja hän ei tainnut heterona edes tajuta mitä olin alun alkaen ajanut takaa. Kysymällä selviää, selvän flirtin jättäisin tosiaan sitten myöhempään. Tai jos kahvi kauhistuttaa, facebookin chatti voisi olla hyvä alusta jatkaa vapaammin keskustelua : )
Kiitos paljon näistä fiksuista kommenteistanne. Joo, aina on mahdollista tietysti kysyä kahville tai vaikka syömään, mutta emme elä samassa kaupungissa joten se vaatii sitten järjestelyjä. Flirttailua ehkä olen viesteihin vähän salakavalasti pyrkinyt lisäämään. Kun hän on nimittäin kirjoittanut viesteissään esimerkiksi vähän hauskasti ja on laittanut selkeästi pienen vitsin, niin olen jotenkin pyrkinyt jatkamaan vitsiä omassa viestissäni. Siis tällaista pientä silmäniskua, joo.
Mutta vaikea on päästä häntä lähemmäksi. Ehkä se vaatisi siis sitä että me päästäisiin kahdestaan treffeille juttelemaan ja tutustumaan paremmin. Etäisesti olen hänet tuntenut jo varmaan lähes 8 vuotta ja aina pitänyt häntä tosi viehättävänä ihmisenä mutta nyt heinäkuussa sitten jotenkin tajusin että tässä voisi olla paljon enemmänkin kun hänen kanssaan pääsin puhumaan pitempään kahden kesken eräässä työtilaisuudessa.
Aargh.