...niinettei mikään enää loukkaa eikä itketä?
sitä odotellessa
sitä odotellessa
milloinkahan sitä kovettuu
varmaanensivuonna
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä mulla se jokin kovettuu. :)
Jos on puutteessa, kovettuu mistä muijasta vaan : )
Kunhan nenäsi päällä on tuoretta multaa
ei sun tarvi it´seäsi kovettaa..tunteet kuuluu elämään..tiedän et nyt tuntuu pahalta mutta et ajattele noin vähän ajan päästä..tiedän kokemuksesta...
Ei oikeastaan ole kyse loukkaantumisesta vaan siitä että jotkut ovat vain niin pahoja että jos tietävät jonkun ikävän asian jostain niin käyttävät tietoa omaksi edukseen. Sellainen käytös vituttaa...on hankalaa että laki on heidän puolellaan ja ovat usein kouluja käyneitä johtotehtävissä. Näyttäisi siltä että mikään muu ei pysäytyä kuin kuolema.
Kovettumista ei kannata toivoa. Elämä kovettaa muutenkin. Löysin rantein ja pehmeästi eteenpäin, askel voi olla kevyt näin.
Sinä et tunne sellaista kovaa vihaa niin kuin minä pystyn pahimmillani kokemaan. Jos olen jollekulle ihmiselle luottavainen ja rakastava ja hän pettää minut, en valitettavasti luota siihen ihmiseen enää uudelleen. Se on vaan niin, vaikken sitä näytäkkään sille ihmiselle.
En tiedä mistä se kumpuaa, varmaan esi-isäni olivat aika ehdottomia luonteita. Huonoja antamaan anteeksi.
Minun suvussani on hyvin kovia luonteita, joissa on herkkyyttä ja ääretöntä kovuutta samaan aikaan.
Totta. Viha ei kuulu mun repertuaariin. Tsemppii sulle!
Suvunko kanssa olet sitten partneri? Ei mies ja nainen ole se ydin ja kaikki muu seuraa vieressä. Mies on perheen pää, jos hän ei kykene suojaamaan vaimoaan kuka sitten? Miehen kuuluu olla tuki ja turva ja nainen se heikompi osapuoli.
Kovettuminen joissakin asioissa tekee hallaa
Fyysistä koskemattomuutta tai mieltä jos hallitaan niin se loukkaa niin syvältä ettei siihen kovetu ikinä. Luulen näin. Kokemusta riittää. Luulo ei ole tieto.
Itse kylven vihassa ja hukun vihaani jos vain annan. Ehkä vihani piti trigeröidä. En muuta syytä keksi.
Ei koskaan, yrittänyt ole, mutta aina epäonnistun. Vahvuus ihmisenä kyllä on kasvanut. Pitää kai tyytyä tähän mitä on ja mennä sillä eteenpäin, unohtaa muuttuminen kylmäksi ja kovaksi luonteeksi sisältä asti.