Moi!
Viime aikoina ja varmasti aikaisemminkin tällä palstalla on ollut eräitäkin aloituksia kirjeystävän saamiseksi. Oletteko saaneet vastauksia tai oletteko itse vastanneet johonkin noista ilmoituksista?
Viime aikoina ja varmasti aikaisemminkin tällä palstalla on ollut eräitäkin aloituksia kirjeystävän saamiseksi. Oletteko saaneet vastauksia tai oletteko itse vastanneet johonkin noista ilmoituksista?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Muistaakseni neljä kertaa olen itse kirjeystävää etsinyt tällä palstalla. Yhden ainoan kirjoittajan olen löytänyt. Hän purki murheensa muutamalla pitkällä kirjeellä kait noin kolmen viikon kuluessa. Kuulumisiani hän ei kysellyt eikä niihin koskaan mitään kommentoinut, kun yritin vähän ohjata keskustelua muuhunkin. Oli kuin hän ei olisi edes lukenut niitä kirjeitäni joissa en maininnut hänen asiaansa. Kun hänen ikävä tilanteensa ymmärtääkseni oli helpottumaan päin, hän ei enää kirjoittanut minulle. Ei vaikka yritin vielä harvakseltaan viestitellä hänen suuntaansa. Ainakaan välillemme ei tullut mitään kahnausta, hän ei vaan enää tarvinnut kaatopaikkaa. Olisikohan ollut liikaa pyydetty, jos olisi vaivautunut sitten lopettaessaan asiasta kertomaan. Ei kirjeystävyys ole elinikäinen velvollisuus, mutta hyvää käytöstä olisi kiittää ajasta/seurasta/kirjeistä ja hyvästellä. Onhan tietysti mahdollista, että hän kuoli ja kuopattiin tms. Jäi vaikka auton alle tai sairastui. Tuo kokemukseni on vain yksi miinusmerkkinen. Tai ainakin siitä jäi paha maku suuhun. Toivon, että kirjoituskavereita etsivät niitä löytää ja vuorovaikutusta syntyy.
Myötätuntoni! Ei tarvitse mitenkään ihmetellä, miksi ko. ihminen oli yksinäinen: häneltä puuttui ilmiselvästi kaikki sosiaaliset taidot. Aivan selvä korrelaatio.
Hakekaa kirjekavereita normaalien ystävä-, kirjeystävä- tai senssipalstojen kautta, mitä niitä nyt on. Yksinäisyyspalsta ei toimi, koska jokainen haluaa säilyttää oman yksinäisyytensä. Ainakin siinä tapauksessa, että olisi pelko menettää sen.
Itse olen enemmän kiinnostunut liveystävistä kuin kirjeystävistä. Ymmärrän, että jos aivan jossain korvessa asuu (lähimpään naapuriin tyyliin 10 km tms), voisi kirjeystävä toimia aidon asian korvikkeena. Mutta noin muuten ennemmin käytän aikani ja energiani liveihmissuhteisiin.
Joissain tilanteissa kirje- tai sähköpostiystävä on ok. Esim. silloin, kun olin äitini avustajana hänen sairastuttuaan. Oikeasti helpotti elämää purnata netissä - kuinka rasittavaa se sitten vastapuolille olikin.
Toinen juttu on sitten, että jos ihmissuhteita on, mutta ne ovat kaukana tai ajallisesti rajattuja. Joskus voisi tarvita apua ihan johonkin hyvin konkreettiseen. Tyyliin siirtää jotain huonekalua tai tuoda postista vähän painavampi paketti, jonka kanssa ei yksin selviä. Yksinäisyys tulee kalliiksi, kun kaikki pitää rahalla maksaa, missä sosiaalisemmalla auttaisi kaverit. Mutta ei tämän palstan kautta ihmisten tapaaminen onnistu. Sitä paitsi en itsekään halua riesakseni ripustautujaa tai sellaista, joka valittaa samaa läpikoluttua kurjuuttaan kerrasta toiseen. Pitää olla jotain muuta tekemistä, hauskaa. Eli ole hauskaa olla toisen terapeutti tai paskakaivo.
Omissa ilmoituksissani olen selkeästi kertonut kirjoittelun olevan tienavaus lähemmälle tuttavuudelle tapaamisineen, jos kirjoittelun myötä huomaamme sellaisen olevan paikallaan. Tai olen suorastaan hakenut samalta paikkakunnalta olevaa... ja ties miten päin olen yrittänyt veivata. Eipä se ole mitään auttanut! Totta puhuen, on minulla ollut muuallakin kuin vain tällä palstalla pari vastaavanlaista kirjeystävänhakuilmoitusta. Kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Ei siinä mikään auta. Kelpasin olkapääksi ja kaatopaikaksi tuon yllä kuvaamani tapauksen tavoin sen yhden ainokaisen kerran ja siinä koko hemmetin sato. Kiroiluttaa! Jos tahtoo liveseuraa, niin eikö sitä tutustumista sitten millään ilveellä voi aloittaa muutamalla kirjeellä. Ehtisi siinä ainakin pikkuisen tunnustelemaan onko toinen joku surkea ruikuttaja ja mitä se duunaa, harrastaa ja osaako se nauraa yhtään millekään... tai mitä nyt kukakin ystävältään odottaa ja toivoo.
Pirskatin pettynyt olen. Joka ainoan kerran kun olin ilmoituksen jonnekin laittanut, kävin monena monituisena päivänä ja vielä usein myöhään iltaisin viimeisinä toiminani katsomassa sähköpostini tyhjyyttä. Odotin ja odotin.
Enää en jaksa edes yrittää. Syyttäkää sitten minua, kun ette vastauksia saa :-)
Kirjoituksestasi päätellen me voisimme joitain kirjeitä kehitellä. Vieläkö uskallat yrittää? Minulla on yksi kirjekaveri. Hän asuu turhan kaukana mutta kirjoittelemme ja moikkailemme. On mukava ihminen!
En osaa näistä teksteistäsi varmuudella päätellä oletko mies vai nainen enkä ikääsi pysty hahmottamaan senkään vertaa. Noilla seikoilla ei liene suurtakaan merkitystä. Joka tapauksessa itsekin olisin voinut kirjoittaa melkeinpä noin. Paitsi, ettei kukaan ole minua kaatopaikkanaan pitänyt. Eikä ole tarvetta muitakaan semmoisena pitää. Olen nainen ja ikääkin on jo jonkin verran.
Viimeisin kirjekaverin etsiskelyilmoitukseni on tuolla ajanviete-henkilökohtaista - kirjeystävät palstalla. Otsikko on: Kirjoita sinä minulle.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14443075/kirjoita-sina-minulle!
Sieltä saa pienet perustiedot jotta alkuun pääsemme.
Harkitse sinä ja harkitkaa muutkin asiaa! Mistäpä sen tietää vaikka asuisimme samalla seudulla tai melkein naapureina. Se olisi minunkin mielestäni mukava juttu, jos katsoisimme sitten aiheelliseksi tutustua kasvokkainkin.
Olen mä muutaman kerran vastaillut/laittanut oman ilmoituksen ko palstalle.
2 kanssa kirjoittelen paraikaa. Toinen on aika uus tuttavuus tältä kesältä ja toinen viime talvena löytynyt. Tosin välillä tuo kirjoittelun väli venähtää molemmin puolin, mut kuitenkin. Ja aika mukavan sorttisia henkilöitä vaikuttavat olevan, juttua ainakin riittää aika hyvin joka mailiin.
Vaikka silti, ihmeen tiukassa on löytää nuo tuon sortin tuttavuudet. Tuntuu ainakin siltä.
En oo laittanu ilmotusta enkä oo vastannukkaan yhteenkään. Rohkeus pettää kun näitä juttuja lukee. Kauhee buumi nyt näkyy olevan päällä. Vai onk tää tavallista täällä.
Niin, onko yksinäisyys yksinäisyyspalstalla tavallista, eiköhän se ole :)
Pitämättä ketään kaatopaikkana, olen etsinyt minäkin,
eräs mukava nainen vastaili ikävä kyllä toiselta puolen suomea, ja perheellinen,
mutta koetti tsempata, että älä luovuta :)
Nyt on yksi toinenkin, välimatkaa hänenkin kanssaan senverran, ettei varmaan nähdä,
mutta kunhan meiliävälillä laitetaan. onhan sekin jo jotain.
Oikein livekaveria ei omasta kaupungista vielä...
Ihmiset ovat kovasti epäluuloisia.
Eihän se yrittäminen mitään maksa....
Eikä pidä yleistää, jos kerran on pettynyt.