Rekisteröidyin Suomi24 foorumille nyt uudella nimimerkillä kuin symboloiden uutta minääni. Tämä sivustohan on kuin digitaalinen Suomi, jossa pääsee juttelemaan kelle tahansa, mistä tahansa, milloin tahansa. Outoa, että olen aina halunnut olla sosiaalinen, mutta en ole nähnyt digitalisaatiota samanlaisena mahdollisuutena kuin nyt. Keskusteluni on koostunut lähinnä mielenterveyspalstalla angstaamisesta, mikä tietenkin on vain vahvistanut kokemustani toivottomuudesta. Ihminen voi missä tahansa asiassa valita pessimistisen ajattelutavan, enkä olisi ylpeä kehittyessäni tässä taidossa mestariksi. Tarkoitus olisi siis jatkossa keskustella useammalla palstalla harjoitellen kannan ottamista, tutkien mitä ajattelen asioista keveän positiiviseen sävyyn.
Haluaisin kirjoittaa enemmän toivosta. Olen ollut elämässäni paljon yksin. Tuo yksinolo on käynyt välillä todella sietämättömäksi, kun tulkitsen kokemuksen pahamaineiseksi "yksinäisyydeksi". Yksinolon ei kuitenkaan tarvitse olla mitään rumaa. Elämän väistämättömyydessä ihminen saa välillä kuulua yhteen ja välillä vain yhteen. Suurimman osan elämästämme olemme yksin ja siitä huolimatta haluamme ymmärrettävästi kokea itsemme tärkeiksi. Välittäjiksi ja välitetyiksi.
Monta vuotta olen ajatellut noiden elämästä nautiskelijoiden olevan jotain "super-ihmisiä". Halusin vain tuntea eläväni, mutta salakavalasti ajoin itseäni tuhoon tyhmän hullulla vaativuudellani, jossa ajatukseni pyysivät ajatuksia ratkaisemaan itsensä. Lopulta olinkin vain yhtä tyhmä ja hullu kuin ne. Nyt vihdoin vaativuuteni on tuonut minut ihmisenä siihen pisteeseen, jossa en enää kestä yhtäkään omaa ajatustani siitä mitä minun on pakko tehdä, olla tai tuntea. Paradoksaalisesti voin antaa itselleni luvan mennä eteenpäin vasta, kun sisälläni lymyävän saatananveroisen super-ihmisen vaatimukset eivät enää invalidisoi minua. Olen vapaa olemaan minä, eikä siinä olekaan mitään paranormaalia.
Emme voi suoraan tavoitteellistaa haluamme välittää toisistamme, mutta voin kyllä päättää mennä paikkoihin, joissa tapaa ihmisiä ja tehdä työtä ihmisten parissa. Se on valinta. Mutta sen ei tarvitse olla nihkeän sietämätön epätoivosta lähtevä valinta. On tärkeä hiljentyä kuuntelemaan yksinolon kauneutta, jolloin voi päästä myös tuon intuitiivisen impulssin jäljille. Haluamme yhteyteen, ja se on hyvä merkki.
Jos Tampereelta tai mistä ikinä on parikymppistä porukkaa, niin lähetä viestiä. Voidaan vaikka käydä kahvilla? :)
Haluaisin kirjoittaa enemmän toivosta. Olen ollut elämässäni paljon yksin. Tuo yksinolo on käynyt välillä todella sietämättömäksi, kun tulkitsen kokemuksen pahamaineiseksi "yksinäisyydeksi". Yksinolon ei kuitenkaan tarvitse olla mitään rumaa. Elämän väistämättömyydessä ihminen saa välillä kuulua yhteen ja välillä vain yhteen. Suurimman osan elämästämme olemme yksin ja siitä huolimatta haluamme ymmärrettävästi kokea itsemme tärkeiksi. Välittäjiksi ja välitetyiksi.
Monta vuotta olen ajatellut noiden elämästä nautiskelijoiden olevan jotain "super-ihmisiä". Halusin vain tuntea eläväni, mutta salakavalasti ajoin itseäni tuhoon tyhmän hullulla vaativuudellani, jossa ajatukseni pyysivät ajatuksia ratkaisemaan itsensä. Lopulta olinkin vain yhtä tyhmä ja hullu kuin ne. Nyt vihdoin vaativuuteni on tuonut minut ihmisenä siihen pisteeseen, jossa en enää kestä yhtäkään omaa ajatustani siitä mitä minun on pakko tehdä, olla tai tuntea. Paradoksaalisesti voin antaa itselleni luvan mennä eteenpäin vasta, kun sisälläni lymyävän saatananveroisen super-ihmisen vaatimukset eivät enää invalidisoi minua. Olen vapaa olemaan minä, eikä siinä olekaan mitään paranormaalia.
Emme voi suoraan tavoitteellistaa haluamme välittää toisistamme, mutta voin kyllä päättää mennä paikkoihin, joissa tapaa ihmisiä ja tehdä työtä ihmisten parissa. Se on valinta. Mutta sen ei tarvitse olla nihkeän sietämätön epätoivosta lähtevä valinta. On tärkeä hiljentyä kuuntelemaan yksinolon kauneutta, jolloin voi päästä myös tuon intuitiivisen impulssin jäljille. Haluamme yhteyteen, ja se on hyvä merkki.
Jos Tampereelta tai mistä ikinä on parikymppistä porukkaa, niin lähetä viestiä. Voidaan vaikka käydä kahvilla? :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.