En tiedä, haluatko, että ollaan kohteliaita hyvänpäiväntuttuja, kavereita vai rakastavaisia, jotka karkaa maailman ääriin ihan kahdestaan.
Siispä tyydyn siihen tietoon ja niihin sanoihin, jotka ovat viimeisimpäsi minulle.
Ei ole mikään syy tai selitys olla tulematta juttelemaan/ottaa yhteyttä (tai olenhan jo niin tehnytkin), mutta olen oikeasti tosi huono tulkitsemaan/ymmärtämään ihmisten viestejä. Mielestäni kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti kivoja, tykkään paljon ihmisten kanssa hengailusta, tutustua uusiin ihmisiin ja olen kauhean iloinen aina, kun joku tulee juttelemaan. Mutta en oikein ymmärrä sellaisia kummallisia sosiaalisia sääntöjä, milloin on soveliasta tulla juttelemaan ja milloin ei, ja koska en missään tapauksessa halua olla tungetteleva, olen katsonut parhaaksi jättää väliin, jos en ole täysin varma, että joku ihan oikeasti haluaa olla seurassani. En halua, että joku joutuu sellaiseen tilanteeseen, että joutuu vain kohteliaisuussyistä olemaan kanssani tekemisissä, kun ei kehtaa sanoa mitään, joten olen sitten usein yksin. Se ei tarkoita, ettenkö haluaisi olla jonkun kanssa tai etteikö minua kiinnostaisi. Minulle täytyy melkein rautalangasta vääntää, jos joku ihan oikeasti haluaa vapaaehtoisesti jutella kanssani, enkö silti aina ole varma, uskonko. Tämä myös tiedoksi sinulle, että se, etten enää välttämättä aina juokse kiljuen syliisi, kun näen sinut (vaikka haluaisinkin...), niin se ei tarkoita, etteikö minua kiinnostaisi. En vain halua olla mikään riippakivi tai saattaa muita tai sinua mahdollisesti inhottavaan tilanteeseen.
Varmaan tyhmää tällainen, monet ihmissuhteet ehkä kuivuvat tähän, mutta haluaisin, että pääset jyvälle tähän koukeroiseen ajatusketjuuni.
Tai ehkä sitten vaan teen seuraavalla kerralla, kun törmätään, sen, mitä haluaisin: Kävelen suoraan syliisi ja pussaan sinua. Mitäköhän olisit siitä mieltä...
Siispä tyydyn siihen tietoon ja niihin sanoihin, jotka ovat viimeisimpäsi minulle.
Ei ole mikään syy tai selitys olla tulematta juttelemaan/ottaa yhteyttä (tai olenhan jo niin tehnytkin), mutta olen oikeasti tosi huono tulkitsemaan/ymmärtämään ihmisten viestejä. Mielestäni kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti kivoja, tykkään paljon ihmisten kanssa hengailusta, tutustua uusiin ihmisiin ja olen kauhean iloinen aina, kun joku tulee juttelemaan. Mutta en oikein ymmärrä sellaisia kummallisia sosiaalisia sääntöjä, milloin on soveliasta tulla juttelemaan ja milloin ei, ja koska en missään tapauksessa halua olla tungetteleva, olen katsonut parhaaksi jättää väliin, jos en ole täysin varma, että joku ihan oikeasti haluaa olla seurassani. En halua, että joku joutuu sellaiseen tilanteeseen, että joutuu vain kohteliaisuussyistä olemaan kanssani tekemisissä, kun ei kehtaa sanoa mitään, joten olen sitten usein yksin. Se ei tarkoita, ettenkö haluaisi olla jonkun kanssa tai etteikö minua kiinnostaisi. Minulle täytyy melkein rautalangasta vääntää, jos joku ihan oikeasti haluaa vapaaehtoisesti jutella kanssani, enkö silti aina ole varma, uskonko. Tämä myös tiedoksi sinulle, että se, etten enää välttämättä aina juokse kiljuen syliisi, kun näen sinut (vaikka haluaisinkin...), niin se ei tarkoita, etteikö minua kiinnostaisi. En vain halua olla mikään riippakivi tai saattaa muita tai sinua mahdollisesti inhottavaan tilanteeseen.
Varmaan tyhmää tällainen, monet ihmissuhteet ehkä kuivuvat tähän, mutta haluaisin, että pääset jyvälle tähän koukeroiseen ajatusketjuuni.
Tai ehkä sitten vaan teen seuraavalla kerralla, kun törmätään, sen, mitä haluaisin: Kävelen suoraan syliisi ja pussaan sinua. Mitäköhän olisit siitä mieltä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
En tiedä mutta ihanaa olisi!:) Jos olisit juuri hän, ihana nainen mitä mietin.
Valitettavasti aloitus ei ollut J-kirjaimella alkavalle, mutta toivon, että ihana naisesi toteuttaa suunnitelmani!
En mä halua. Yhtään mitään. Pidän itsevarmoista ihmisistä joilla ei ole yläpään ongelmia.
Ok. :)
Kavereita ollaan, mutta pitää mennä kun rauta on kuumaa.
kävele vaan syliin ja pussaa, iloisella mielellä olisin...