Mieheni sai koulukavereiden kautta yhteyden entiseen lapsuudenajan ystäväänsä (nainen). Olin aluksi iloinen että pääsee vaihtamaan muisteloja menneistä. Mutta mutta... Alkoi menemään keskustelut sen verta intiimeiksi - siirryttiin messergeriin ym. että oli pakko pyytää miestäni lopettamaan yhteydenpidon. Ihmetytti heti alkuun kun mies antoi kaksi sähköpostiosoitetta meni meilit tietty mielummin työpaikalle kuin kotiin, oltiin keväällä menty naimisiin ja ystävä oli sanonut ettei olisi edes alkanu meilailemaan jos olisi tiennyt asiasta. (Siis millä mielellä liikkeellä?) Keskusteltiin asioista jotka mielestäni olivat meidän kahden välisiä - ei ulkopuolisten (mies itse kertoi) Ystävä alkoi tulla päivä päivältä erinomaisemmaksi ja oli tehnyt sitä ja tätä. Nyt jälkeenpäin harmittaa että olen ollut niinkin mustankipeä - mitäpä muuta tuo oli. Sikäli myös kummallista että en koskaan aikaisemmissa suhteissa ole mokomaa tunnetta tuntenut. Jääkö tää nyt niinkuin päälle ja olen vastakin mustankipee vai järkiinnynkö?
Teinkö väärin
Järjetönkö?
2986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos kerran ennen ei ole ollut, niin minusta se menee ohitse ajan kanssa, JOS ei itse ala tehdä siitä liian isoa numeroa. Toisaalta ihminen on ihminen ja ethän sinä mitään sille mahda jos asiat etenee miten pelkäät.
Onko se välttämättä mustankipeyttä, jos tuntee olevansa loukattu? Siis sillä tavalla, että mies on TEIDÄN yhteisistä intiimeistä asioista kertonut jollekin, nykyisin, ventovieraalle ihmiselle. Kyllä joku raja täytyy vetää parisuhteen ja kaveruussuhteen väliin, että ei mitä tahansa puhu ja pidä kaveruussuhdetta parisuhteen kustannuksella. Niillä on vissi ero. Miehen pitää asettaa aviovaimo etusijalle, aina. Se ei tarkoita sitä, että jostain pitää luopua.
Ehkäpä tunne ei ollut mustasukkaisuutta vaan normaalia epäilyä ja suojeluvaistoa, ethän toki halua, että mies puhuu sellaisia asioita toiselle, mitä ei sinulle voisi puhua.
Ja senhän tietää kaikki, että jos ei puolisolleen voi kaikkea kertoa, vaan asiat täytyy puhua jollekin kolmannelle, niin joku mättää, ehkä ei vielä silloin, mutta myöhemmin kyllä.
Mielestäni (terve) mustasukkaisuuden tunne tulee siitä, että tuntee olevansa se 2-vaihtoehto. Ja että nyt saattaa mennä joku mönkään, jos en puutu asiaan. Siis nimenomaan se (terve)mustasukkaisuus, kertoo mikä on parasta yhteiselle suhteelle. Sekä miehellä, että naisella.
Toivottavasti joku ymmärtää mitä yritän selittää....