on, joista sai ainakin joskus
kohteliaasti kieltäytyä.
En nyt tarkoita mitään uskonnollisista
sysistä, vaan ihan perus juntti.
Eli äyriäis-, sieni- ja veriruoat.
Pitääkö tämä vielä paikkaansa?
Kiitos tiedosta =)
kohteliaasti kieltäytyä.
En nyt tarkoita mitään uskonnollisista
sysistä, vaan ihan perus juntti.
Eli äyriäis-, sieni- ja veriruoat.
Pitääkö tämä vielä paikkaansa?
Kiitos tiedosta =)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Muistaakseni huonouseksi sellaiselle jolla on taipumusta kihtiin, johtuisikohan tuo sääntö siitä?
Vai että meinaat kieltäytyä minun herkkuruuistani! No, se sinulle suotakoon.
Eiköhän itse kukin saa kieltäytyä ihan niistä ruuista kuin parhaaksi näkee. Minulla niitä kieltolistalla olevia ruokia on onneksi häviävän vähän.
tarkoitin sitä, että pitääkö paikkaansa.
Joskus olen kuullut tällaisesta, että
nämä ruokalajit olisi sellaisia joista voi kohteliaasti kieltäytyä, ilman että kokki/isäntä
pari loukkaantuu.
Minulle on opetettu, että kaikkia pitää
maistaa, edes vähän, jottei loukkaa
ketään. Ja oikeesti kyllä täytyy sanoa,
että maku hermot on varmaan kehittyneet ja
syön kyllä jos on tarjolla, mutta itse en
laita ruokaan sieniä... vielä... =)
Minäkään en syönyt lapsuudessani sieniä. Vanhempani koettivat pitää tiukkaa linjaa sen suhteen, että kaikelle ruualle pitää antaa arvoa ja kaikkea pitää syödä. Sienten kohdalla he joutuivat antamaan periksi.
Aikuistumisen kynnyksellä kokeilin oma-aloitteisesti varovasti herkkusieniä (champignons, Agaricus bisporus) ja huomasin pian pitäväni niistä. Niiden kautta minusta tuli liki intohimoinen muidenkin sienten ystävä. Yleisistä sieniruuista ei tule äkkiä yhtään vastenmielistä mieleen.
Veriruokia kammoksuin lapsena myös. Kunnon veriletut maistuvat nykyisin mainiosti.
Inhosin lapsuudessani myös Emmentaljuustoa sekä suola- ja herkkukurkkuja. Edam oli juustoista käytännössä ainoa, jota söin.
Nykyisin syön juustoja laidasta laitaan mitä suurimmalla antaumuksella. Mitä pahempi haju, sitä upeampi maku (noin suurin piirtein). Suolakurkutkin kuuluvat herkkuihini, herkkukurkut (maustekurkut) eivät niinkään. Toki minä niitäkin syön.
Varokin maistamasta sieniä – saatat vaikka jäädä koukkuun!
p.o. Maku voi muuttuakin
...mielestäni oli, että onko ETIKETIN mukaan oikeus kieltäytyä kohteliaasti syömästä jotain määrättyä ruokalajia.
Mielestäni nykyisten allergioiden aikakaudella on oikeus kauniisti kieltäytyä ruuasta kuin ruuasta, mutta sitä en voi ymmärtää, että ateriakutsun saanut henkilö ei oitis tiedota mille ruoka-aineelle hän on allerginen. Ruokapöytään istuutuessaan hän sitten ilmoittaa, että ei voi syödä maitopohjaisia ruokia, kalaruokia, sipulia, paistettua jne.
Tällainen vierailija herättää emännässä alimmat vaitot kukkaan. Varokoon nahkaansa sitten.
Kohtelias syy kieltäytyä ruoasta on terveydellinen, uskonnollinen tai kulttuurinen. Mainitsemistasi ruoista kieltäytyjä on lapsen tasolla makumaailmassa suomalaisessa kultuurissa.
Isäntäväki tuntee epäonnistuneensa, jos he tarjoavat vieraalleen useampia ruokia, joista tämä ei pidä. Vaikeammaksi tilanne muuttuu, jos hän on kunniavieras. Hehän eivät ole selvittäneet vieraansa makua etukäteen.
Veriruokia nyt tuskin juhlaillallisella tarjotaankaan, mutta äyriäiset ja sienet ovat raaka-aineina useissa alkupaloissa, salaateissa tai pääruoan lisukkeissa.
Jos ruokavieras lähtee nälkäisenä ruokavalintojen vuoksi, niin ilta on epäonnistunut, ei voi mitään.
No niin. Uskon nyt siis, että tällaista etiketti
"sääntöä" ei siis ole enää.
Niinkuin Reino ensimmäisenä vastasi, et ehkä
joskus on sairauksien takia ollut..
Ja nyt kun kulttuuri on kasvanut valtavasti,
niin että eri uskonto ryhmiä löytyy joissa voi jotain sääntöjä olla.
Yhä edelleen, minä en ole koskaan ketään kokkia/
isäntäparia loukannut, ettenkö olisi syönyt
mitä tarjolla on ollut.
Aina olen kaikkea maistanut. Ja arvostanut toisten vaivannäköä laittaa monipuoliset herkut.
Olen onnellinen sen suhteen, ettei mitää ruoka allergioita ole.
Kiitos teille vastauksista ja "talven" jatkoja =)