Hei, ajattelin purkaa tänne oloani, sillä tunnen itseni jotenkin "idiootiksi".. Koko tän viikon olin varma että olisi tärpännyt, suunnittelin päivä päivältä kaikkee, ja puunasin jopa kylppärinkin puti puhtaaks, et olisi kivempi siel sit potea mahdollista pahoinvointia! Menkkoja odottelin ma:n-tän päivän välille, mut ma:na alkoikin vaan "omituisen pitkät ja lievemmät" menkkaiset tuntemukset ja kesti eiliseen. Tänä aamuna olin oireeton niiltäosin ja lähes olin jo varma et jee, kun ei menkkoja vieläkään näkynyt, olen raskaana vihdoinkin. No eiköhän ne menkkakivut palanneet nyt iltapäiväl ja tiputteluvuoto alkoi. Pöllähtänyt, pettynyt ja surullinen olo, jos taas keskenmeno tai menkat, jotka oli vaan piruuttaan myöhässä, vaikka toisaalta toivon että olisi vain ne kuuluisat valemenkat(?). On, tai no olisi, rv4 nyt menos jos raskaana olen/olinkaan. Esikoista yritetty jo yli vuosi, viime syksynä vihdoin eka kerran tärppäs, mutta sain keskenmenon rv5 1 ja se oli tuskallinen kokemus. Kiitos paljon jos joku teistä osaisi piristää, lohduttaa tmv.
Enää toiveita?
hölmötiainen
1383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse aikoinani koin saman seitsemän vuoden ajan, kaikki mahdollinen tehtiin, kunnes sitä päätettiin unohtaa koko asia ja elää kahdestaan. Meni puoli vuotta ja huomasin olevani raskaana.
Kaikella tapahtuneella on jokin merkitys, sen huomaa vasta vuosien päästä.
Lohdutuksen sanoja on vaikea löytää. Luota huomiseen ja usko itseesi ja suhteeseesi.
Oma mottoni on aina ollut: kyllä se aurinko paistaa vielä minullekkin...
Jaksamisia