BMW on auto

Omistajan tuntomerkit:

BMW-miehen tunnistaa siitä, että monellakin heistä on kurja homma ja kurja liksa, mutta työnantajan omistamalla autolla ajetaan kuin seitsemän miestä. Välillä pistetään mustat lasit silmille ja luikitaan hakemaan sossusta toimeentuloavustusta, kun luottokorttivelka oikein tukistaa ja bemarista on venttiilinkumit rikki ja nokka-akseli kulunut.

BMW-Miehillä on myös tapana ajaa kuten he omistaisivat koko tien, vaikka tosiasiassa he eivät todennäköisesti omista edes ajamaansa autoa. (saati sitten korttia) Monet pemarimiehet miettiikin, että kun heitä kuitenkin pidetään kusipäinä, niin samantien voi ajaa kuin pissapää.

BMW-harrastajan alkuperäinen lajike on Originaaliorava. Vähän maailmasta jo pihalla oleva vanhempi harrastaja, joka ei juuri tunaa (paitsi vahingossa, kun kerhon sääntökirjassa ei ollut riittävän selkeää varoitusta, että kromisen pakoputkenjatkeen asentaminen todella on tunaamista), ja joka arvostaa alkuperäisyyttä yli kaiken. Baijerilainen vuoristoilma renkaissa on alkuperäisyyttä korkeimmillaan, kuten alkuperäinen akku ja revenneet ja poiskuluneet puslat. Joskus originaaliorava joutuu kovasti hitsaamaan romuaan kasaan, jotta siitä saisi taas yhtä käytetyn näköisen kuin sen tullessa tuotantolinjalta, ja jotta sillä kehtaisi mennä mobiilitapahtumaan muita kohtalotovereita tapaamaan. Originaalioravat jakaantuvat vielä kahteen alalajiin: patteriautoharrastajiin ja ei-patterimiehiin. Patteriautot on niitä missä on pieni patteri mittaristossa pitämässä mittariston huoltomuistia yllä. Tällainen yliveto mittaristonrikkojalaite (ne patterit kun ennen pitkää vuotaa) yleistyi 80-luvun penareissa. Ei-patterimiehet on niitä tosi orikinaalioravia, joiden muistot on kultaisella 60-luvulla tai korkeintaan 70-luvun Ahvenistolla ja Tapio Kansanmiehen kaahailuiden muisteluissa. Helppoa se on retostella, kun ei ollut pönttöjä tien varsilla, ei peltisiä eikä edes luisia luihuja samaan tapaan kuin nykyisin.

BMW-harrastajista on myös tuoreempi lajike: Tunari. Useimmiten amispellejä pissiksenmetsästäjiä. Kokoontuvat joka kesä vähintään länsirannikon hiekkasärkillä ja viikonloppuisin takahikiöiden bensisten pihoilla paikkakunnilla, missä ei ole siis yhtään mitään tekemistä. Muuta kun tunaroida bemaria, jos ne pissikset vaikka vakuuttuis ylivertaisesta kyvykkyydestä. Tuossa vaiheessa elinkaarta kyvykkyys on korkeimmillaan, varsinkin pikavoittojen keruussa, mutta kun ei ole juuri tuloja, niin ei voitotkaan niin rassaa. Kisaavat kuminpoltossa ja kunnostautuvat maailman rumimman penarin rakentamisessa. Härpäkkeitä ruuvataan autoon niin paljon, että pian ei penariksi tunnista, ja lopulta auto näyttää jo melkein naurettavammalta kuin sen omistaja amisplösö. Vähän kasvettuaan saattavat hakeutua Nyrburgringin rinkulalle vauhtia keräämään, jos vaikka siitä muistot urkenisi vanhuuden varoiksi, jos ei muuten kunniaa ja menestystä siunaantuisi elämän kilparadoilla.

Kummatkin em. harrastajalajikkeet klubittaa kovasti, ja ovat ryhmittyneet omiin järjestöihinsä. Alkuperäinen lajike vähemmän vaarallisena on jopa päässyt ryhmittymään penari-harrastajien virallisen sateenvarjo-organisaation alle, itse pääkallopaikan, Mynsseniläisen vuoristo-ilman kerääjien globaaliin Mobiilitraditionaaliseen klubiin. Nuorempi lajike on aktiivisempi ruuvailussaan, mutta vanhemmalla saattaa olla hienoakin historian havinaa talleissaan. Siis jos kuuluu niiden harvojen armoitettujen joukkoon, joilla elämässä menestyttyään on varaa laitattaa vehkeensä kuntoon vaikka Kolmiotukivarren korjaamolla. Tosin mitä se sellainen harrastaminen on, että toiset tekee hommat ja itse vaan puunaa.

Penarien maahantuonti työllistää lukuisia jobbareita, jotka saavat suomalaisen miehen itsetunnon sirpaleiksi, kun pakottavat jo pikavipeillä valmiiksi velkaantuneet miehenalut ja muuten vaan työelämässä epäonnistuneet ostamaan halpoja Saksantuontipenareita. Tämä ovela salajuoni on ollut melkein toimivampi kuin mikään Wincapita-viritys: jobbari lupaa uhrilleen taivaspaikan ja pääsylipun Nalle Wallmasterin kesäjuhliin kartanolle, mutta pikku hiljaa kun ylivelkaantuneelle penarimiehelle valkenee, että tytöt ei vaan tykkää eikä herrahissi kutsu, niin mies vajoaa lopuksi elämäänsä koomankaltaiseen surkuttelutilaan: "Ei musta ole edes... Ahveniston graanpriin historialliseksi looseriksi!". Siitä se alkaa Grand Marina, suuri marina. Hankkisivat mieluummin vaikka Grand Turismon ja hakisivat elämäänsä uusia uria Saksan baanoilla, vapaana!

Historic-penaristit ajavat ympyrää kesäaikaan Ahvenistolla ja muilla ympyräradoilla, koska osaa kääntää rattia vaan toiseen suuntaan. Yleisillä teillähän joutuu kääntämään molempiin suuntiin. Ajaisi formula ykkösissä, jos isäukko olisi nuorena sen verran sponsoroinut, että olisi nähnyt kilpa-autoja muuallakin kuin autolehtien kuvissa. Nykynuorista tullee vauhdikkaampia, kun on juutuupit liikkuvine kuvineen, mistä omaksua kaahaamista; monipuolisesti myös yleisillä teillä. Ainakin niin kauan kun fossiileja ta

Nyt on kyllä joku pahoittanut mielensä ja todella pahasti. Eihän vaan bemari jätättänyt risteyksessä? Tuskin se mitään henkilökohtaista oli.

Mulla uusin AMG A-sarjan Mersu, ei tarvi siitä kitjottaa romaania, muutamalla sanalla, tämä auto on huippu ja bemarit jää kakkoseks niin lähdössä, ajettavuuden helppoudessa ja varusteissa.

Eestin kilvissä olevat bemarit, senkun suhaavat suomen maaperällä?

jäätävä alotus no miten bemu pellet meni hiljaseks .häh bmw baijerialainen mulkun-wenytin. auts nyt sattuu.

Itteä jo kyllästyttää katella tätä automerkkien vertailua. Saatte vaa ittenne näyttämää vajailta, "sulla on väärän merkkinen auto" mulla on nii paljo sanomista tosta ikuisesta merkki väittelystä et taidanpa vaa pysyä hiljaa.