En kirjoita pitkälti vaikka asia sen ansaitsisikin.
Poikaani kiusattiin useita vuosia peruskoulussa. En tiennyt asiasta. Eikä kukaan muukaan. Vain kiusaajat ja poikani. Ei juurikaan fyysistä, mutta henkistä sitäkin enemmän. Eristämistä ja nimittelyä.
Asia paljastui, kun poikani kertoi asiasta nyt kesällä lukion käytyään. Kertoi ihan muuten vaan purkaakseen asian ilman jatkotoimenpidetoiveita - luonnollisesti, kun aikaa oli kulunut eikä tilanne ole enää akuutti. Mutta yhden jatkotoimenpiteen haluan tehdä ja se on: Kiusaamisen syyn kertominen julki. Sain tähän luvan pojaltani.
Syy oli vanhempien pitkäaikaistyöttömyys. Tai luultavasti se oli se. Tai siitä johtuvat seikat.
Oli nimittäin käynyt seuraavalla tavalla, että:
Poikani oli lähdössä koulusta kotiin ja häntä nimitettiin taas jollakin halventavalla tavalla. Hän ei muista millä tällä kertaa. Sitten siihen puuttui joku äiti, joka oli hakemassa jotain alakoululaista koulusta. Sanoi jotain, että eikö tuo ollut aika rumasti sanottu.
Niin sitten joko sanojan tai samassa porukassa olleiden kahden muun pojan isä, joka oli myös tullut hakemaaan lastaan koulusta sanoi kuuluvalla äänellä: "Ihan on Virtasten (sukunimi muutettu) oma vika, että kiusataan. Mitäs eivät tee töitä."
Sain kuulla tästäkin tilanteesta vasta tänä kesänä ja itkuiseksi veti. En usko, että kiusaajia kotona kehotetaan kiusaamaan ketään, mutta kyllä se sieltä varmasti tulee. Että miten puhutaan muista perheistä ja nähdäänkö toiset perheet siellä ihmisinä vai statuksina ja tuloluokkina.
Halusin tämän järkyttävän tapauksen jakamalla kantaa korteni kekoon, koska myös minä haluan, että ketään ei kiusata.
Poikani voi ihan hyvin ja on tasapainoinen eteenpäin katsova nuori mies. Toivottavasti myös kiusaajansa.
Eikä poikani kiusaaminen ymmärtääkseni ollut lainkaan pahimmasta päästä mitä koulumaailmassa voi tapahtua - mutta tämä yksi tilanne. Uskon ja toivon, että se on ja jää ainutkertaiseksi. Kiitos kaikille. Välittäkää viestiä, että ketään ei saa kiusata ja ihmisiin pitää tutustua eikä tehdä johtopäätelmiä sosiaalisen aseman vuoksi.
Poikaani kiusattiin useita vuosia peruskoulussa. En tiennyt asiasta. Eikä kukaan muukaan. Vain kiusaajat ja poikani. Ei juurikaan fyysistä, mutta henkistä sitäkin enemmän. Eristämistä ja nimittelyä.
Asia paljastui, kun poikani kertoi asiasta nyt kesällä lukion käytyään. Kertoi ihan muuten vaan purkaakseen asian ilman jatkotoimenpidetoiveita - luonnollisesti, kun aikaa oli kulunut eikä tilanne ole enää akuutti. Mutta yhden jatkotoimenpiteen haluan tehdä ja se on: Kiusaamisen syyn kertominen julki. Sain tähän luvan pojaltani.
Syy oli vanhempien pitkäaikaistyöttömyys. Tai luultavasti se oli se. Tai siitä johtuvat seikat.
Oli nimittäin käynyt seuraavalla tavalla, että:
Poikani oli lähdössä koulusta kotiin ja häntä nimitettiin taas jollakin halventavalla tavalla. Hän ei muista millä tällä kertaa. Sitten siihen puuttui joku äiti, joka oli hakemassa jotain alakoululaista koulusta. Sanoi jotain, että eikö tuo ollut aika rumasti sanottu.
Niin sitten joko sanojan tai samassa porukassa olleiden kahden muun pojan isä, joka oli myös tullut hakemaaan lastaan koulusta sanoi kuuluvalla äänellä: "Ihan on Virtasten (sukunimi muutettu) oma vika, että kiusataan. Mitäs eivät tee töitä."
Sain kuulla tästäkin tilanteesta vasta tänä kesänä ja itkuiseksi veti. En usko, että kiusaajia kotona kehotetaan kiusaamaan ketään, mutta kyllä se sieltä varmasti tulee. Että miten puhutaan muista perheistä ja nähdäänkö toiset perheet siellä ihmisinä vai statuksina ja tuloluokkina.
Halusin tämän järkyttävän tapauksen jakamalla kantaa korteni kekoon, koska myös minä haluan, että ketään ei kiusata.
Poikani voi ihan hyvin ja on tasapainoinen eteenpäin katsova nuori mies. Toivottavasti myös kiusaajansa.
Eikä poikani kiusaaminen ymmärtääkseni ollut lainkaan pahimmasta päästä mitä koulumaailmassa voi tapahtua - mutta tämä yksi tilanne. Uskon ja toivon, että se on ja jää ainutkertaiseksi. Kiitos kaikille. Välittäkää viestiä, että ketään ei saa kiusata ja ihmisiin pitää tutustua eikä tehdä johtopäätelmiä sosiaalisen aseman vuoksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minua kiusattiin työpaikalla ja kiusaajat olivat näitä rakastavia perheenisiä ja -äitejä. Että kyllä se sieltä kotoa kaikki paska tulee.
No jamppahan huus asiat niinku ne on. Oisha vanhemmmat voineet ton estää. Ei ois lusmuilleet vaan tehneet töitä.
Eiii! Ei voi olla totta! Ensin tuo tarinan isä ja nyt sinä 4680. Ei vaan voi olla tuollaisia. Itse keskiluokkaisen perheen äitinä voin aidosti sanoa, että meillä ei ole voitu kuvitellakaan, että tuollaista on olemassa.
Lapseni on itse saanut valita kaverinsa ja meillä on käynyt kylässä niin meitä paremmin toimeentulevia kuin myös huonommin. Ja ihan jopa pitkäaikaistyöttömienkin lapsi. Ja ihan samalla tavalla on saanut meiltä kestitsimisen kuin muutkin. Ihan yhtä avuliaita ja rehellisiä ollaan häntä kuin muita kohtaan. Ja ihan yhtä avuliaita ja rehellisiä oltaisiin hänen vanhempiaan kohtaan, joita emme kovin hyvin tunne, kun emme ole tekemisissä, mutta ei pienintäkään syytä moittia sitä perhettä. Kelpo lapsen ovat kasvattaneet.
Hyvä tavaton sentään, jos tuollainen on syy kiusaamiseen. Hävetkää! Hävetkää todella!
oho