Hei, tässä kirjoittelee 16 vuotias normaali tyttö. Minulla on outoja tunnetilan ja mielialan muutoksia, kokoajan. Suutun helposti, jostain erittäin pienestä. Se suututtaa minua, saa minut aggressiiviseksi ja ärtyneeksi. Ja kun olen pahalla päällä, se ei jää keneltäkään huomaamatta ja tarttuu muihinkin läheisiini. Saatan heittää tavaroita lattiaan tms, jos esim olen vihainen ja joku tavara on tielläni. Toinen on se, että olen hyvin itkuisa, aina. On noloa, kun keskellä koulupäivää alan yhtäkkiä tuntea jäätävää surua ja alkaa itkettää ja surettaa, vaikka ei olisi minkäänlaista syytä. Alan vain itkeä ja surra kaikkea, ja samanaikaisesti en mitään. Ja kaikkein pahin on edellä mainittujen yhdistelmä, ns. Itkupotkuraivarit. Jos nyt vaikka esimerkiksi kuulokkeet ei toimi, tai en löydä asuun sopivaa paitaa, niin tavarat lentää, niin lentää myös kirosanat ja kyyneleet. Jostain turhasta, arkipäiväisestä ja mitättömästä. Aivan kuin olisi kokoajan menkat, ja hormoonit hyrräisivät, mutta tämä on valehtelematta jokapäiväistä. Useasti päivässä itken tai raivoan. Alkaa rasittaa kokoajan havahtua että "Oho, huusin äsken vanhemmilleni kurkku suorana, itken huoneeni nurkassa, kiroilen yksikseni riuhtoen tavaroita, ja kaikki tämä jostain aivan turhasta." Minulla ei ole mitään masentavia ajatuksia, en käytä mitään lääkkeitä, nukun riittävästi, ja olen mielestäni muuten normaali. Mutta mitä tämä jäätävä ylireagointi on?
Mitä tämä on?
Raivoisa
13356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Se on teini-ikää.
Nimen omaan. Aika raju murrosikä sinulla.
Toisilla rajumpi, toisilla lievempi tai ei juuri ollenkaan.
Täysin luonnollista ja normaalia. Totta kai rasittavaa ja turhauttavaa, niin sinulle kuin perheellesikin. On kuitenkin hyvä että uskallat "raivota", se merkitsee sitä että sinulla on turvalliset raamit, koti, jossa uskallat räjähdellä!
Menee ohi aikanaan, usko pois. <3
Murrosikä! Mitä jos tekisit jotakin fyysistä hommaa, urheilu, johon ajaa asiat, rumpujen soitto tms. Kun rupee ottaan aivoon, niin päätä jo etukäteen, että kenellekkään ei saa sattua mitään pahaa. Kerro kotona nämä tuntemukset ja sano että et oo tahallas tämmönen. Sulla ei oo oikeutta olla kusipää, se muista.
Sitten, kuinka paljon olet netissä ja surffaat kännykällä? Onko koko ajan? Jos näin on, niin pois netistä ja kokoaikainen sosiaalinen kanssakäyminen pois. Näe kavereita livenä ja ole esim. joku aika netin kautta, mutta ei aina naama puhelimessa. Se nimittäin vaikuttaa näin.
Olet jo voiton puolella, kun myönnät ongelmasi. Onko sulla isovanhempia esim. Vietä heidän kanssaan aikaa ja auta heitä. Se auttaa sinuakin. Voimia ja tsemppiä!
Jos antaisit jonkun miehen onanoida itseesi, niin se vois viedä pois nuo tunteiden vaihtelut. Ja sitten kun on se vauva, niin epäilen, että rauhottuisit muutenkin. Narttu koirastakin sanotaan, että vasta ekan pentueen jälkeen siitä tulee kunnon koira. Jää pois kaikki ylimääräinen.
Vois olla aika tarkistaa ne lääkkeet. Luulet varmaan maniapäissäsi että sua ei löydetä, mutta sepä on helppo homma selvittää. Teini-ikäiselle tuommoisten kirjoittelu on rikos.
Olen syytön, kunnes toisin todistetaan.
Kuten ne kuubalaiset tervakikulit? Raiskaushan tapahtui vasta tällä viikolla kun heidät tuomittiin? Voi pyhä yksinkertaisuus.
Ei kadehdita toisissamme olevia hyviä juttuja. Raskaaksi tulo rauhoittaa naisen, kuten koirankin. Tämä oli minun antama loistava neuvo. Olen hyvä ihminen ja olen välttänyt monia rikoksia jäämättä kiinni. Eihän me osoitella toisiamme sormilla, katsotaan vain omaan sydämmeen. Ketamiinin käyttö on viimme aikoina jäänyt vähemmälle huomiolle, suosittelen sitä sinullekkin.
Ja vielä siitä onanoinnista, siitä tämä ketju ja oman ahdistuksen vähentäminen lähtee. Lapsi rauhoittaa kummasti, kertaan tässä vielä näitä asioita, että muistetaan varmasti mitä sanon. Tietenkin vanhempi perheellinen mies voisi olla vielä parempi, koska häneltä löytyisi samalla sitä isällisen turvan antamista. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja näin, kun etenemme, niin maailma on parempi paikka elää.
Jos tilanne huolettaa sinua, niin kannattaa ehdottomasti jutella vaikka terveydenhoitajan kanssa tai varata aika nuorisopolille. Vaikkei mitään diagnoosia tarttis tehdä, niin apuja mielenmylleryksiin saa ja kannattaa silti hakea.
Itselläni oli nuorempana vastaavaa ja okei, sain sitten parikymppisenä diagnoosinkin, mutta siitä huolimatta ehdin monta vuotta herättää hämmenystä ja huolta käytökselläni. On kaikin verroin parempaa hankkia apua ajoissa. Se hyödyttää kaikkia osapuolia. Avun ei tarvitse olla lääkehoitoa, usein keskustelukin auttaa ja joskus enemmän.
Tsemppiä sinulle! <3
Ne ovat ne hormonit. Ja naisena kerran kuussa niitten kanssa saa sitten tapella jonniin aikaa, viimesen kerran ne sitten vaihdevuosissa vittuilevat oikeen kunnolla, samaan tapaan kuin sinulla nyt: itkettää ja haluaisi tavaroita heitellä. Se on se naiseuden paskamainen puoli.
Naisen pitäisi tulla raskaaksi heti ekoista kuukautisista, monelta säästyttäisiin. Luonnossa eläimetkin tekevät niin ja se olisi luonnollista. Harmi vain, kun nyky yhteiskunnassa tuijotetaan tuota 18v ikää . Ja ajatellaan ne on lapsia ja ei ole valmiita siihen. Siihen on olemassa valmius, niin miksei.
Jotkut esim kärpät raiskaavat pienet tyttöpoikaset, jotta siittiö on valmiina heti kun munasolu on kypsä, ja sitten nämä lisääntyvät heti.
Ihmiset ei kuitenkaan ole eläimiä, paitsi te miehet jotka tuollaisia kirjoitatte. Päinvastoin moni lisääntyy turhaan, vain itsekkäistä syistä. Jos esim on perinnöllinen sairaus, miksi lisääntyä ja vain nähdä tuskan jatkuvan. Toivottavasti kukaan tyttö ei tee lapsia vain toisen painostuksesta.
Kyseessä on tosiaan murrosikä, sekä liika informaatiotulva. Teini-ikä saa kehon tuottamaan uusia hormoneja ja keho muotoutuu sen mukaan mieheksi tai naiseksi. Kroppa vaan ei toimi niin, kuin junan vessa silloin joskus, vaan on enemmänkin VR:n toimintaa tänäpäivänä. Hormonien määrä vaihtelee ja saa aikaan nopeitakin tunteiden vaihteluita. Informaatiotulva taas vaatii keholta ja aisteilta paljon enemmän, kuin ennen, jolloin pääkin on sekaisin kuin Haminan kaupunki. Murrosikäinen tarvitsi hieman enemmän unta, mutta samaan aikaan päivittäisen informaation käsittely vie enemmän aikaa ja ajatukset pyörivät päässä iltaisin ja uni ei tule.
Kannattaa etsiä itselleen joku keino rauhoittua ja vähentää aistiärsykkeitä. Kävelylenkki metsässä tai puistossa, uinti, meditointi/jooga/mindfulness tai jokin muu vähemmän kaikkia aisteja vaativa harraste. Kävelylenkillä ei kannata kuunnella samalla mitään deathmetallia tai vastaavaa. Tavoitteena on vähentää aistien kuormitusta ja päästä rauhalliseen tilaan, niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Tuollaisen rauhallisen tilan saavuttaminen ei ole helppoa, kun sitä ei voi näyttää toiselle, kuten veden keittoa, pyörällä ajoa tai muita fyysisiä aktiviteetteja.