Kuinka moni oikeasti työllistyy?

Voi olla, että kaikilla ei ole mahdollisuutta siis varaa opiskella, vaikka motivaatio ja lahjakkuus olisi kymppi. Esimerkiksi perheväkivallan tai alkoholistivanhempien tai oman perheen (pikkulapset, vaikea aviosuhde, kenties vakivaltaa ja rutkasti aamusta yöhön 7 päivänä viikossa töitä, ulosottovelkaa paljon tms.) keskellä pänttääminen pääsykokeisiin saati sitten fyysinen läsnäolo opetustunneilla voi olla hyvin vaikeaa jopa mahdotonta.

On aivan eri asia lukea pääsykokeisiin jos vanhemmat kustantavat asunnon sekä muun elämisen sekä kalliit pääsykoekurssit kuin että vanhemmat pakottaisivat sinut hanttihommiin aamusta yöhön ja lopun ajan (muutama tunti/päivä) yrittäisit lukea pääsykokeisiin mölyn ja riitelyn keskellä tai että yrittäisit lukea niinä tunteina kun pitäisi nukkua ja aamulla taas raskaisiin hanttihommiin. Myös vanhemmat, jotka eivät kannusta lasta opiskelemaan ja jopa vähättelevät opiskelua sekä pitävät tärkeämpänä hanttihommia kuin akateemisia opiskeluja,on aivan kaksi eri asiaa ja kaksi eri maailmaa. Myös lapset, jotka joutuvat käytännössä olemaan omien vanhempiensa ja sisarustensa kaitsijoita, ruokkijoita ja tosiasiallisia vanhempia on aivan eri mahdollisuudet, vaikka kuinka olisi huippulahjakas ja motivaatio tuhat.

Vaikka tutkintoja voi olla useita ja aivan eri alalta, ei se vielä tarkoita sitä, että olisi mitenkään itse hukassa tai että he eivät tiedä mitä haluavat. Monet nuoret pakotetaan hakemaan ammatilliseen koulutukseen ja muihin hanttihommiin ja työllistämiskursseille, vaikka heillä olisi tasan tarkkaan selvillä jo pikkulapsesta asti mitä he haluavat tehdä. Pakottajana on siis yhteiskunta eli te-toimisto. Ilman höpö höpö tutkintoa nuori ei saa mitään tukea keneltäkään ellei ole rikkaat vanhemmat. Eikä se rikkauskaan mikään tae ole jos rikkaat vanhemmat eivät halua tukea lastansa millään tavalla, ei rahallisesti eikä muuten. Ja kyllä, tälläisiäkin vanhempia on. Toiset jopa lyövät tai yrittävät tappaa omia lapsiaan tai käyttää seksuaalisesti hyväksi, toiset ovat syntyneet kultalusikka suussa hyvään perheeseen.

Itselläni on esim. monta tutkintoa, mutta ei suinkaan sen takia, että olisin tuuliajolla tai että en tietäisi miksi haluan "isona". Ne tutkinnot ovat sen takia, koska muuten en olisi saanut yhteiskunnalta toimeentulotukea, asumistukea, työmarkkinatukea ja olisin jäänyt tyhjän päälle. Vanhempien luona ei voi asua, mutta asunnottomana kadulla asuminenkin on aika ikävää. Itse olen pikkulapsesta saakka tiennyt mihin ammattiin haluan eikä sitä heikennä kateelliset, tietämättömät, ilkeät puheet eikä ennakkoluulot. Ilkeät, itseään täynnä olevat ja kusi päähän nousseet tyypit saa olla ihan rauhassa. Toisaalta mitä enemmän on elämänkokemusta sitä ymmärtäväisemmäksi ihminen muuttuu. Jollain aikuisilla on myös aika suppeat ja äärimustavalkoiset mielipiteet ja minäminäminä-asenne. Kunhan näkevät hieman enemmän maailmaa, niin kyllä silmätkin aukeavat.

Lisäksi opiskelemaan pääsee aina vain murto-osa halukkaista ihan riippumatta alasta, jos nyt siis mietitään yliopistoja. Aina jää väistämättäkin joku rannalle. Aina se ei myöskään ole motivaation tai lahjakkuuden puutteesta kiinni. Motivoituneenkin on hieman vaikea lukea pääsykokeisiin jos on elämässä tunti aikaa pänttäämiseen per päivä kun toisilla on koko päivä saati monta vuotta.

Riippuu ihan alasta, tietyillä aloilla liikakoulutuksen vuoksi on ihan sama kuinka motivoitunut ja hyvä on, ilman hyvää tuuria tai erinomaisia suhteita joutuu kuitenkin kortistoon. Pätee erityisesti humanistisiin aloihin, vähemmässä määrin myös yhteiskuntatieteelisiin.

Valtiota toki kiinnostaa kovasti, jospa vaikka tulisi heille töihin (mikä ei tapahdu). Valtio painostaa kaikkia opettajiksi opiskelemaan pyrkiviä heille hallintoon töihin, vaikka opetussektori työllistää paremmin pitkässä juoksussa kuin valtion sihteerityöt. Kovin on lyhytnäköistä toimintaa. Jokaiseen opettajan virkaan on 10 tai korkeintaan 20 hakijaa, mutta jokaiseen sihteerin työhön on 200-300 hakijaa. Lisäksi sihteerin työt ovat hyvin usein määräaikaisia pätkätöitä ja tulevaisuutta ei voi koskaan suunitella. Opettajan palkka on myös suurempi kuin sihteerin (vaikka valtiolla työskentelisikin). Lisäksi valtion hommissa esiintyy paljon mm. vakoilua ja po kähmintää, korruptiota. Tulet huomaamaan sen viimeistään siitä kun valtionhallinnon ihmiset käyvät asioitasi trollailemassa Suomi24 palstalla. Sinun asiasi pengotaan, henkkoht sähköpostit murretaan ja olet jatkuvan tarkkailun ja vainoamisen uhrina niin töissä kuin vapaalla, vaikka työtehtäväsi olisivatkin niin vähäpätöisiä kuin skannaus ja postitus. Lusäksi työilmapiiri valtiolla on melkoisen syvältä, samoin johtaminen.

Maamme koulutuslaitos tarvitsee opettajia. Heitä ei voi korvata roboteilla. Sen sijaan tavissihteerityöt tulevat kyllä vähenemään hurjasti.

Humanistisesta valmistuu mm. kielten opettajia. Jos haluat mm. englannin kielen opettajaksi, sinun on käytävä humanistinen. Muuta tietä ei ole. Englannin kieli on hyvin yleismaailmallinen kieli.