Heip hei kaikille. Ajattelin täs muuten vaan kirjotella ku tulin niin hyvälle mielelle eilen. Niinpä päätin kirjotella tänne välillä jotain kivaa ja onnistunutta, että huomataan et siinä on ihaniakin puolia ja onnistumisen iloja. Odottelen tässä juhannusvauvaa, eli raskausviikkoja on 17. Alku on mennyt todella mukavasti, en ole oksennellut kertaakaan..alussa oli ihan vähän etovaa oloa pari viikkoa.Eilen minulla oli taas pitkästä aikaa ultra ja se oli jotain aivan ihanaa :) heti alussa vaavilla oli hikka. Nyt vaavi oli jo kehittynyt niin paljon et sain nähdä nenähyppyrin, pienet nyrkit, sormet, varpaat. En voi kuvitella tässä maailmassa mitään ihanampaa kuin sen tunteen kun näin oman vauvani siellä liikkuvan. Silloin tunsin olevani maailman onnellisin. Kuulin myös ensimmäistä kertaa sykkeen..voi hurja kuinka kovaa se siellä sykki :)Eikö se olekin mahtava tunne kun ensimmäistä kertaa näkee oman vauvansa kunnolla kun kaikki on kehittyneet :) Oikein paljon onnea kaikille odottaville ja jotka vielä toivomisvaiheessa ovat niin paljon tsemppiä yritykseen :)
Välillä..
..jotain kivaa
3279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Me odottavat naiset olemme todella onnellisessa asemassa! Kuuluuhan odotukseen paljon "huonoja" hetkiä, mutta vielä enemmän niitä hyviä! Minulla on rakenneultra muutaman viikon päästä, mutta niskapoimu-ultrassa mieheni kanssa katselimme pikkuista ruudusta ihan tippa linssissä. Oli se pikkuinen niin kaunis. Sydänääniä ollaan kuunneltu neuvolassa usein, se on aina yhtä ihanaa :)
Minä odotan muuten myös juhannusvauvaa! :) Laskettuaikani on 24.6.2005. On tämä odotus kyllä ihanaa :)
Oikein mukavaa, rentouttavaa ja ihanaa odotusta myös sinulle! :)
Odotas vielä kun tunnet vauvan liikkeet. Tuossa vaiheessa aloin niitä jo tuntea, mutta niitä ei voi verrata mitenkään rv 25 jälkeisiksi kun ne alkaa kunnolla näkymään ulospäinkin. Töissäkin kun on tylsässä palaverissa, niin on se niin mukavaa, kun tuntee ihanan potkun vatsassa. Heti mieli piristyy! Selkäsärkykin unohtuu kun vauva liikkuu...
Kun olimme mieheni kanssa np-ultrassa, niin kyllä itku oli ihan pinnassa, miehelläkin kuulemma vähän roska meni simmuun :) on se oma vauva niin kaunis ja ajatella, hänet on ihan itse saanut aikaiseksi! Oma rakas pikkuinen! Seuraavassa ultrassa vauveli oli jo niin kasvanut etten oikeen ymmärtänyt kuvasta kauheasti, mutta selvästi liikkeet erottui ja sekin tunne oli mahtava kun tiesi kaiken olevan hyvin :)
Olemme todella onnekkaita kun meille on suotu nämä rakkaat pikku ihmeet!!
Jaksamisia heille, joilla ei ihan vielä ole tärpännyt!!! :)