Kokemuksia Gran Canarialta

Hei palstalaiset, aion nyt kertoa mahtavasta lomamatkastani, joka toivottavasti kääntää teidänkin päät ja pistää näkemään työssäkäynnin hyödyt.

Olimme vaimoni kanssa maksaneet asuntolainastamme jo niin paljon pois, että katsoimme meillä olevan varaa Aurinkomatkojen pakettimatkaan osamaksulla. Koska molemmat käymme töissä, ovat tulomme sen verran hyviä, että matkakohteen suhteen oli paljon valinnanvaraa; esimerkkeinä Gran Canaria, Torremolinos, Teneriffa, Costa del Sol, ja Sunny Beach. Mitä valinnanvaraa teillä on kun toimeentulotuesta on maksettu laskut - riittävätköhän teidän rahanne edes Tampereelle. Valitsimme Gran Canarian Las Palmasin 12 erän osamaksulla, koska Suomi24-palstalla lomasaarta oli kehuttu mm. suomenkielisistä ruokalistoista ravintoloissa.

Matkakohde osoittautui aivan täydelliseksi. Suomalainen matkaopas vei meidät turistibussilla hotellille, eikä meidän tarvinnut huolehtia hankalasta matkanteosta vieraassa maassa. Vaimo tosin oli hieman pettynyt, kun hotellin TVstä ei nähnytkään Salattuja elämiä, mutta meidän molempien iloksemme hotellia vastapäisessä Suomi-baarissa esiintyi Tea Hiilloste, ja tuoppikin maksoi alle puolet siitä mitä kotimaassa! Ulkomailla kun kerran oltiin, tilattiin myös yhdet eksoottiset drinkit joissa oli päivänvarjot ja ananasrenkaat koristeena. Ymmärrän kyllä, että toimeentulotuella elävät ovat kateellisia siitä että vielä syyskuussa pystyimme hotellin allas-alueella ottamaan aurinkoa, mutta ehkä kateus motivoi teitäkin hakemaan työtä jotta pääsette nauttimaan samasta elintasosta. Poltin kyllä selkäni aika pahasti, mutta ainahan sitä maailmanmatkaajalle vähän sattuu ja tapahtuu.

Paikallinen kulttuuri oli myös hieno kokemus, ja vasta etelässä käyneenä ymmärtää, miten se poikkeaa suomalaisesta. Toisin kuin Anttilassa, voi aurinkorannalla oikeasti tinkiä kaupanteossa, ja sainkin itselleni hienon Rolexin vain 25 eurolla. Ruokakulttuurikin pääsi yllättämään; kun tilasimme vaimon kanssa ravintolassa grillipihvit, ei niihin ollut keittiössä laitettu lainkaan ketsuppia, vaan jouduimme erikseen pyytämään sitä. Kyllä ulkomainen ruokakulttuuri on suomalaiselle melko vaikeaa - onneksi olimme kaukaa viisaina ottaneet mukaamme omat lihapullat ja ruisleivät, joita sitten hotellihuoneemme parvekkeella söimme auringon lämmössä.

Kotiin viemisiksi tarttui Rolexini ja vaimoni merkkilaukun lisäksi tietysti paikallista viiniä, joka maksoi vain kaksi euroa pullolta. Kulttuurimatkailijana ostin tietysti myös paikallisen yrittäjän käsityönä valmistaman kynätelineen ja vulkaanisesta kivestä tehdyn jääkaappimagneetin. Kyllä työnteko kannattaa, kun nyt voi taas palata vuosilomalta yhtä kokemusta rikkaampana maailmanmatkaajana. En halua vittuilla teille rotille, haluan vain kertomukseni toimivan kannustimena teille - jotta näkisitte minkälaista tämä Babylonin lampaan oravanpyörä oikeasti on.

Vielä vajaat 10 kuukautta töitä, niin tämäkin matka on saatu maksettua. Kuva liittyy, siinä minä kanarialla.