Pitääkö naisen peittää

Kaunis nainen kerää kuolaavia miehiä ja kateellisia naisia

pakkoko siellä liike-elämässä on olla? leipää voi paistaa omiksi tarpeiksi ja olla myymättä mitä jää yli. sama pätee kaikkeen muuhunkin myymiseen.

Naisen paikka on kotona

miten tämä liittyy ikävä-palstaan, jos saa olla utelias

No jos on ns. ruma niin ei propleemia. Uskottava ja ahkera silloin.

Liike-elämässä on paljon kauniita ja älykkäitä naisia. Pelkällä kauneudella ei pärjää, pitää olla hoksottimet kohdallaan jos aikoo menestyä. Naisellisuudesta on minun kokemukseni mukaan vain hyötyä, mutta korostan, pitää olla älliä päässä. Komea mutta tyhmä mieskään ei pärjää huipulla.

no jaa. Liike_elämä on laaja käsite, joten sen ruotiminen esim. ravintola-alalla tiskaajasta johtajaan vie aikaa, eikä maksane vaivaa

Mielestäni koko apeen kysymys on jotenkin absurdi, joka tietysti johtuu/pohjautuu omiin kokemuksiini. Olen aina työskennellyt miesten kanssa ja ns. vahvasti miesvaltaisilla aloilla niin liike-elämässä kuin jo aiemmassa työssäni. En ole koskaan ajatellut, että olen nainen, ja siten jotenkin eri asemassa miesten kanssa. Olen aina ollut aito oma itseni, huolehtinut tietotaidostani ja pitänyt huolen omasta kompetenssistani ja hyvin olen pärjännyt. Ei kukaan ole ainakaan suoraan kyseenalaistanut osaamistani tai tietoni ja taitoni sen takia, että olen nainen. Tärkeintähän on kuitenkin se, oli sitten mies tai nainen, että minkälaista tekstiä suustasi suollat, osaatko perustella kantasi ja huomioida kulloistakin tilannetta kokonaisuutena ja poimia sieltä ne ytimet, joiden pohjalta toimia.

Tottakai, jos feikkaat tai lirkuttelet tai yrität mennä aidan matalimmasta raosta, niin silloin ei kannata edes pohtia, että se johtuisi siitä, oletko nainen vai mies, vaan omasta käytöksestä ja omasta asenteesta itseesi ja muihin. Ja todennäköisesti tällöin myös osaamistaso on jo aika heikoilla, jos tai kun pitää tukeutua kyseisiin kyseenalaisiin keinoihin. Silloin ei edes voi toivoa tai vaatia uskottavuutta, oli nainen tai mies, ja jos ei ole uskottavuutta, voi heittää hanskat tiskiin.

Koskaan kukaan ei ole kyseenalaistanut osaamistani tai suoriutumistani työssä, työyhteisössä, ei alaisten, ei kollegoiden tai esimiesten taholta. Päinvastoin olen aina tuntenut työssäni, että minua arvostetaan, minulta kysytään mielipidettä ja minuun tukeudutaan. Joskus sen sijaan olen ulkopuolisilta (esim. yhteistyökumppanit) aistinut jotain epäröintiä, mutta kyllä se epäröinti on aika vilkkaasti haihtunut, kun tietää mitä puhuu, mistä puhuu ja milloin puhuu ja toimii sen mukaisesti. Olen myös yksityiselämässäni ollut todella kovissa tilanteissa, ja aina olen ns. "voittanut" asioita ja ihmisiä puoleeni. Joten en oikein osaa edes orientoitua ko. kysymykseen kovin "vakavasti", koska minusta on aivan selvää se, että osaaminen puhuu puolestaan. Ja sosiaalisia taitoja ei voi koskaan aliarvioida, samoin kuin tunne- ja tilanneälyä ja sydämensivistystä. Ne ovat oleellinen osa menestystä ja vakavasti otettavaa osaamista.