Mikä on "Suomi lukee" nettisivu?

Eikös tuon kirjatornin tarkoitus ole nimenomaan nostaa esiin pienkustantamojen kirjoja ja antaa niille mahdollisuus saada myyntivolyymiä sellaisten markkinointikanavien kautta, jotka tavallisesti ovat pienkustantamoiden ulottumattomissa?

Pajtim Statovcin ja muiden jo nimeä saaneiden suurten kustantamoiden kirjailijoiden kirjojahan löytyy käytännössä kaikista marketeista ja kivijalkakirjakaupoista ilman äänestyksiäkin. Sen sijaan pienkustantamoiden kirjoja niissä harvoin pääsee näkemään.

Netti on pullollaan kaikenlaisia äänestyksiä ja kisoja, tämä ei eroa niistä mitenkään.

Laita sinne tuohtunut sähköposti ja vaadi selitystä niin saadaan tämä maailman suurin vääryys korjattua.

Kyse on markkinoinnista, eikä tuossa rikota mielestäni ainoatakaan markkinoinnin yleisesti hyväksyttyä periaatetta, saati mitään lakia. Ei lähikauppiaankaan tarvitse sitä mitenkään perustella, miksi hän laittaa tiettyyn hyllyyn Arlan voita ja Valion tuotteen jonnekin muualle. Tuossa on kyse myymälälayoutista ja saatavuusratkaisusta, jota koskevat päätökset ovat täysin markkinoivan tahon (Suomi Lukee) ja kauppiaan (Prisma) keskenään sovittavissa.

Jos asia siitä huolimatta sinua loukkaa, niin ainahan voit tehdä valituksen markkinatuomioistuimeen tai vuodattaa katkerat kyyneleesi suoraan asianomaisille tahoille. Ehkä joku tarttuu valitukseesi ja korjaa tämän koko lukevaa maailmaa järkyttäneen vääryyden, jonka seurauksena suosikkikirjasi jäi kirjatornin ulkopuolelle. Tai sitten ei.

aloittelevakirjailija kirjoitti:

Kyse on markkinoinnista, eikä tuossa rikota mielestäni ainoatakaan markkinoinnin yleisesti hyväksyttyä periaatetta, saati mitään lakia. Ei lähikauppiaankaan tarvitse sitä mitenkään perustella, miksi hän laittaa tiettyyn hyllyyn Arlan voita ja Valion tuotteen jonnekin muualle. Tuossa on kyse myymälälayoutista ja saatavuusratkaisusta, jota koskevat päätökset ovat täysin markkinoivan tahon (Suomi Lukee) ja kauppiaan (Prisma) keskenään sovittavissa.

Jos asia siitä huolimatta sinua loukkaa, niin ainahan voit tehdä valituksen markkinatuomioistuimeen tai vuodattaa katkerat kyyneleesi suoraan asianomaisille tahoille. Ehkä joku tarttuu valitukseesi ja korjaa tämän koko lukevaa maailmaa järkyttäneen vääryyden, jonka seurauksena suosikkikirjasi jäi kirjatornin ulkopuolelle. Tai sitten ei.

Lue lisää

Eikö kuitenkin ole aika noloa kerjätä naamakirjassa ääniä että saisi kirjansa johonkin torniin???

tornitonpöllö kirjoitti:

Eikö kuitenkin ole aika noloa kerjätä naamakirjassa ääniä että saisi kirjansa johonkin torniin???

Ei markkinoinnissa ja menekinedistämisessä ole mitään noloa, jos kirjailija uskoo omaan kirjaansa. Eivät muidenkaan alojen ammattilaiset häpeä puskea hyviksi tietämiään tuotteitaan markkinoille kaikkia käytettävissä olevia kanavia hyödyntäen.

Some on vain yksi kanava muiden joukossa edistää tuotteensa tai palvelunsa myyntiä. Voittoa tavoittelevan kustantamon, olipa kyseessä sitten iso tai pieni kustantamo, julkaisema kirja on paitsi taideteos, niin myöskin kirjoittajansa ja kustantajansa markkinoima tuote, jolla parhaassa tapauksessa molempien pitäisi vielä tienata leipä pöytäänsä. Pienkustantamoilla ei ole käytännössä minkäänlaisia markkinointiresursseja. Siksi kirja jää ikävän usein pois kivijalkakirjakauppojen ja markettien hyllyiltä, eikä se kenties saavuta koskaan merkittäviä lukijamääriä, vaikka olisikin laadukas, koska kukaan ei edes tiedä kyseisen teoksen olemassaolosta pientä asialleen omistautunutta hc-sisäpiiriä lukuun ottamatta. Eikä hc-sisäpiirien kirjaostoilla juurikaan saa leipää pöytäänsä sen enempää kirjailija kuin kustantajakaan. Tarvitaan laajempia markkinoita, ja niiden saavuttamiseksi on saatettava teos suuren yleisön tietoon ja saataville. Siihen marketmyynti on oiva keino.

Ajatteletko, että sekin on noloa, kun Sofi Oksanen tai joku muu kymmeniä tuhansia myyvä eturivin kirjailija kiertää kirjakauppoja täsmälleen samassa tarkoituksessa? Pohjimmiltaanhan tässä on kyse ihan samasta asiasta: kirjailija tekee käytettävissä olevin voimavaroin työtä kirjansa myynnin edistämiseksi.

aloittelevakirjailija kirjoitti:

Ei markkinoinnissa ja menekinedistämisessä ole mitään noloa, jos kirjailija uskoo omaan kirjaansa. Eivät muidenkaan alojen ammattilaiset häpeä puskea hyviksi tietämiään tuotteitaan markkinoille kaikkia käytettävissä olevia kanavia hyödyntäen.

Some on vain yksi kanava muiden joukossa edistää tuotteensa tai palvelunsa myyntiä. Voittoa tavoittelevan kustantamon, olipa kyseessä sitten iso tai pieni kustantamo, julkaisema kirja on paitsi taideteos, niin myöskin kirjoittajansa ja kustantajansa markkinoima tuote, jolla parhaassa tapauksessa molempien pitäisi vielä tienata leipä pöytäänsä. Pienkustantamoilla ei ole käytännössä minkäänlaisia markkinointiresursseja. Siksi kirja jää ikävän usein pois kivijalkakirjakauppojen ja markettien hyllyiltä, eikä se kenties saavuta koskaan merkittäviä lukijamääriä, vaikka olisikin laadukas, koska kukaan ei edes tiedä kyseisen teoksen olemassaolosta pientä asialleen omistautunutta hc-sisäpiiriä lukuun ottamatta. Eikä hc-sisäpiirien kirjaostoilla juurikaan saa leipää pöytäänsä sen enempää kirjailija kuin kustantajakaan. Tarvitaan laajempia markkinoita, ja niiden saavuttamiseksi on saatettava teos suuren yleisön tietoon ja saataville. Siihen marketmyynti on oiva keino.

Ajatteletko, että sekin on noloa, kun Sofi Oksanen tai joku muu kymmeniä tuhansia myyvä eturivin kirjailija kiertää kirjakauppoja täsmälleen samassa tarkoituksessa? Pohjimmiltaanhan tässä on kyse ihan samasta asiasta: kirjailija tekee käytettävissä olevin voimavaroin työtä kirjansa myynnin edistämiseksi.

Lue lisää

Luin joskus jotakin mainonnan opasta mielenkiinnosta, en siis ole kirjailija tai myyntimies. Siinä puhuttiin jostakin ensikosketuksesta (en muista onko sana juuri se). Sen pitää olla myönteinen, ja jos ei ole, tuote muuttuu kuluttajalle vastenmieliseksi
Ei ole järkevää haaskata rahaa saadakseen loistavia blogiarvosteluja tai tuoda itseä muuten esiin näkyvästi, kuten Henna-Helmi, oliko se sukunimi Heinonen. Vaikka siihen kirjaansa uskoo, niin se ei välttämättä ole niin hyvä. Tuo maksetuissa arvosteluissa ylistetty teelmys voi olla huonosti kustannustoimitettu ja sisältää paljon ärsyttäviä kielioppi- ja rakennevirheitä. Silloin lukijan ensikosketus jää vähintään kaksijakoiseksi, ja kirjailija on leimautunut huonoksi kirjailijaksi.
Jos sen sijaan tuo kirjaa tunnetuksi nöyrästi, mutta ylpeytensä säilyttäen, lukijan ensikosketus kirjaan on miellyttävä, vaikka virheitä olisi, sillä hänellä ei ole kirjan suhteen blogivalheiden luomia ennakko-odotuksia.
Vasta sitten, kun on saanut vakiintunutta lukijakuntaa, vasta sitten voi mainontaa lisätä.
Se vakiintunut lukijakunta ei muuten ole kaverit jasukulaiset.

tornipöllö kirjoitti:

Luin joskus jotakin mainonnan opasta mielenkiinnosta, en siis ole kirjailija tai myyntimies. Siinä puhuttiin jostakin ensikosketuksesta (en muista onko sana juuri se). Sen pitää olla myönteinen, ja jos ei ole, tuote muuttuu kuluttajalle vastenmieliseksi
Ei ole järkevää haaskata rahaa saadakseen loistavia blogiarvosteluja tai tuoda itseä muuten esiin näkyvästi, kuten Henna-Helmi, oliko se sukunimi Heinonen. Vaikka siihen kirjaansa uskoo, niin se ei välttämättä ole niin hyvä. Tuo maksetuissa arvosteluissa ylistetty teelmys voi olla huonosti kustannustoimitettu ja sisältää paljon ärsyttäviä kielioppi- ja rakennevirheitä. Silloin lukijan ensikosketus jää vähintään kaksijakoiseksi, ja kirjailija on leimautunut huonoksi kirjailijaksi.
Jos sen sijaan tuo kirjaa tunnetuksi nöyrästi, mutta ylpeytensä säilyttäen, lukijan ensikosketus kirjaan on miellyttävä, vaikka virheitä olisi, sillä hänellä ei ole kirjan suhteen blogivalheiden luomia ennakko-odotuksia.
Vasta sitten, kun on saanut vakiintunutta lukijakuntaa, vasta sitten voi mainontaa lisätä.
Se vakiintunut lukijakunta ei muuten ole kaverit jasukulaiset.

Lue lisää

>Silloin lukijan ensikosketus jää vähintään kaksijakoiseksi, ja kirjailija on leimautunut huonoksi kirjailijaksi.<

Lukija tunnistaa huonon kirjan, vaikkei sitä olisi mainostettukaan. En väittänyt, että markkinoinnila olisi korvattavissa kirjan puutteet.

On tietenkin kirjailijan ja kustantamon vastuulla, että kirja vastaa vähintään markkinoinnissa annettua viestiä, ja kirjailijan ja kustantajan asia on myös arvioida eri markkinointikanavia. Lukijathan sen ostopäätöksen viime kädessä tekevät ja äänestävät rahapussillaan.

>Jos sen sijaan tuo kirjaa tunnetuksi nöyrästi, mutta ylpeytensä säilyttäen, lukijan ensikosketus kirjaan on miellyttävä, vaikka virheitä olisi, sillä hänellä ei ole kirjan suhteen blogivalheiden luomia ennakko-odotuksia.<

Asiallinen nöyryys on paikallaan, mutta liiallisen nöyryyden valitettava seuraus on usein se, etteivät useimmat potentiaaliset ostajat edes tiedä kirjan olevan markkinoilla. Ilmiö on yleinen suomalaisessa yrityskentässä, muuallakin kuin kirja-alalla. Fakta on, että hyvänkin tuotteen myynti jää helposti vähäiseksi, ellei sitä ole riittävän helposti saatavilla.

Somessa ja kirjablogien kautta itsensä ja oman työnsä tunnetuksi tekeminen on ehkä monelle kirjailijalle kustannustensa puolesta ainoa realistinen markkinointikanava tuotannolleen. Pienkustantamoilla ei ole varaa maksettuun massaviestintään.

>>Vasta sitten, kun on saanut vakiintunutta lukijakuntaa, vasta sitten voi mainontaa lisätä.<<

Vaikken enää myyntialalla työskentelekään, niin markkinointiekonomin paperit taskussa olevana on pakko kommentoida sen verran, että tuossa on kyllä jotakin kovin ristiriitaista. Huomannet paradoksin itsekin...? ;)

aloittelevakirjailija kirjoitti:

>Silloin lukijan ensikosketus jää vähintään kaksijakoiseksi, ja kirjailija on leimautunut huonoksi kirjailijaksi.<

Lukija tunnistaa huonon kirjan, vaikkei sitä olisi mainostettukaan. En väittänyt, että markkinoinnila olisi korvattavissa kirjan puutteet.

On tietenkin kirjailijan ja kustantamon vastuulla, että kirja vastaa vähintään markkinoinnissa annettua viestiä, ja kirjailijan ja kustantajan asia on myös arvioida eri markkinointikanavia. Lukijathan sen ostopäätöksen viime kädessä tekevät ja äänestävät rahapussillaan.

>Jos sen sijaan tuo kirjaa tunnetuksi nöyrästi, mutta ylpeytensä säilyttäen, lukijan ensikosketus kirjaan on miellyttävä, vaikka virheitä olisi, sillä hänellä ei ole kirjan suhteen blogivalheiden luomia ennakko-odotuksia.<

Asiallinen nöyryys on paikallaan, mutta liiallisen nöyryyden valitettava seuraus on usein se, etteivät useimmat potentiaaliset ostajat edes tiedä kirjan olevan markkinoilla. Ilmiö on yleinen suomalaisessa yrityskentässä, muuallakin kuin kirja-alalla. Fakta on, että hyvänkin tuotteen myynti jää helposti vähäiseksi, ellei sitä ole riittävän helposti saatavilla.

Somessa ja kirjablogien kautta itsensä ja oman työnsä tunnetuksi tekeminen on ehkä monelle kirjailijalle kustannustensa puolesta ainoa realistinen markkinointikanava tuotannolleen. Pienkustantamoilla ei ole varaa maksettuun massaviestintään.

>>Vasta sitten, kun on saanut vakiintunutta lukijakuntaa, vasta sitten voi mainontaa lisätä.<<

Vaikken enää myyntialalla työskentelekään, niin markkinointiekonomin paperit taskussa olevana on pakko kommentoida sen verran, että tuossa on kyllä jotakin kovin ristiriitaista. Huomannet paradoksin itsekin...? ;)

Lue lisää

Mainostaminen ei saa olla epärehellistä!
Maksetut kehuvat kirjablogiarviot = valehtelua!
Äänien kalastelu tutuilta jotta pääsisi "kirjatorniin" = huijaamista!

tornipöllö kirjoitti:

Mainostaminen ei saa olla epärehellistä!
Maksetut kehuvat kirjablogiarviot = valehtelua!
Äänien kalastelu tutuilta jotta pääsisi "kirjatorniin" = huijaamista!

Mutta ah, niin tehokasta!

Kaikkein säälittävintä on aloittajan kateellisuus torniin päässeitä kohtaan. Ei taida olla itsellä sellaista teosta kirjoitettuna, jota kukaan torniin haluaisi äänestää. Ei edes kalastelemalla ääniä ystäviltä. No, täällä on hyvä purkaa pahaa oloa ja murjottaa...

Ai niin, onnea vielä kaikille torniin päässeille. Hieno saavutus! Toivotaan, että kirjatorni Prismassa säilyy ja idea leviää laajemmallekin Suomeen! Tosi hyvää työtä Suomi Lukee-sivustolta ja sen vetäjältä! Yhdessä ponnistaen eteenpäin.

Tältä palstalta saa muuten parhaat kirjamarkkinointivinkit ja ihan ilmaiseksi!

...Sitten, jos joskus saat jonkun omakustanteen pullautettua, kannattaa siitä olla ihan hiljaa. Ei kannata puhua mitään, ei ainakaan kehua. Ja jos joku kirjasta kysyy, kannattaa mennä ihan mykäksi tai sitten haukkua se kirja itse, ettei petä lukijaa turhilla odotuksilla. Blogiarvostelut kannattaa kieltää, sillä jos joku blogisti kirjastasi pitää, on se noloa huijaamista. Sitähän voidaan luulla, että olet maksanut arvostelusta ja valehtelet lukijalle. Ja jos joku blogisti omin lupineen kirjan arvostelee, kannattaa vaatia poistamaan se kirjoitus, ellei se ole lyttäys. Lyttäykset on hyviä, ne herättävät lukijan kiinnostuksen. Facebookissa ei kirjasta kannata puhua mitään, ei ainakaan suositella, koska se on yksinkertaisesti noloa. Nöyränä vaan eteenpäin. Kyllä sun kirjasi löydetään, tekstihän puhuu puolestaan.

Näin saat vakiintuneen lukijakunnan eikä tarvitse hävetä.

haahahaa kirjoitti:

Kaikkein säälittävintä on aloittajan kateellisuus torniin päässeitä kohtaan. Ei taida olla itsellä sellaista teosta kirjoitettuna, jota kukaan torniin haluaisi äänestää. Ei edes kalastelemalla ääniä ystäviltä. No, täällä on hyvä purkaa pahaa oloa ja murjottaa...

Ai niin, onnea vielä kaikille torniin päässeille. Hieno saavutus! Toivotaan, että kirjatorni Prismassa säilyy ja idea leviää laajemmallekin Suomeen! Tosi hyvää työtä Suomi Lukee-sivustolta ja sen vetäjältä! Yhdessä ponnistaen eteenpäin.

Tältä palstalta saa muuten parhaat kirjamarkkinointivinkit ja ihan ilmaiseksi!

...Sitten, jos joskus saat jonkun omakustanteen pullautettua, kannattaa siitä olla ihan hiljaa. Ei kannata puhua mitään, ei ainakaan kehua. Ja jos joku kirjasta kysyy, kannattaa mennä ihan mykäksi tai sitten haukkua se kirja itse, ettei petä lukijaa turhilla odotuksilla. Blogiarvostelut kannattaa kieltää, sillä jos joku blogisti kirjastasi pitää, on se noloa huijaamista. Sitähän voidaan luulla, että olet maksanut arvostelusta ja valehtelet lukijalle. Ja jos joku blogisti omin lupineen kirjan arvostelee, kannattaa vaatia poistamaan se kirjoitus, ellei se ole lyttäys. Lyttäykset on hyviä, ne herättävät lukijan kiinnostuksen. Facebookissa ei kirjasta kannata puhua mitään, ei ainakaan suositella, koska se on yksinkertaisesti noloa. Nöyränä vaan eteenpäin. Kyllä sun kirjasi löydetään, tekstihän puhuu puolestaan.

Näin saat vakiintuneen lukijakunnan eikä tarvitse hävetä.

Lue lisää

Tuo kommentti meni jo epätodellisen puolelle.
Sitä rehellisyyttä markkinoinnissa minä vaan yritin tähdentää, mutta nyt pitää kyllä lopettaa.

Epätodellista? Ehei, vaan ihan todellista. Juuri nyt täällä Suomi kaksneljässä! Voitko uskoa! Jehnaa!

Ja jatka vaan ihmeessä. Älä luovuta, älä lopeta! Kyllä sinä saat sanomasi perille. Koska totuus ei pala tulessakaan. Talletan markkinointifilosofiasi lompakkooni (ja sydämeeni) ja kaivan sen aina sieltä esiin, kun tarvitsen markkinointinevoja. Ennen uskoin, että omaa tuotetta kannattaa kehua, mutta nyt olen nähnyt valon ja parantunut. Aamen.

haahahaa kirjoitti:

Kaikkein säälittävintä on aloittajan kateellisuus torniin päässeitä kohtaan. Ei taida olla itsellä sellaista teosta kirjoitettuna, jota kukaan torniin haluaisi äänestää. Ei edes kalastelemalla ääniä ystäviltä. No, täällä on hyvä purkaa pahaa oloa ja murjottaa...

Ai niin, onnea vielä kaikille torniin päässeille. Hieno saavutus! Toivotaan, että kirjatorni Prismassa säilyy ja idea leviää laajemmallekin Suomeen! Tosi hyvää työtä Suomi Lukee-sivustolta ja sen vetäjältä! Yhdessä ponnistaen eteenpäin.

Tältä palstalta saa muuten parhaat kirjamarkkinointivinkit ja ihan ilmaiseksi!

...Sitten, jos joskus saat jonkun omakustanteen pullautettua, kannattaa siitä olla ihan hiljaa. Ei kannata puhua mitään, ei ainakaan kehua. Ja jos joku kirjasta kysyy, kannattaa mennä ihan mykäksi tai sitten haukkua se kirja itse, ettei petä lukijaa turhilla odotuksilla. Blogiarvostelut kannattaa kieltää, sillä jos joku blogisti kirjastasi pitää, on se noloa huijaamista. Sitähän voidaan luulla, että olet maksanut arvostelusta ja valehtelet lukijalle. Ja jos joku blogisti omin lupineen kirjan arvostelee, kannattaa vaatia poistamaan se kirjoitus, ellei se ole lyttäys. Lyttäykset on hyviä, ne herättävät lukijan kiinnostuksen. Facebookissa ei kirjasta kannata puhua mitään, ei ainakaan suositella, koska se on yksinkertaisesti noloa. Nöyränä vaan eteenpäin. Kyllä sun kirjasi löydetään, tekstihän puhuu puolestaan.

Näin saat vakiintuneen lukijakunnan eikä tarvitse hävetä.

Lue lisää

Teksti puhuu puolestaan. Maksetut ylistykset ei auta jos teksti on kömpelöä ja kliseistä.

äänestys on päättynyt aikoja sitten. kirjatorni on jo prismassa.

00230230 kirjoitti:

äänestys on päättynyt aikoja sitten. kirjatorni on jo prismassa.

Onko komea torni? Olivatko kaikki torniin päässeet mukana avajaisjuhlallisuuksissa?

cylturelly kirjoitti:

Onko komea torni? Olivatko kaikki torniin päässeet mukana avajaisjuhlallisuuksissa?

Kyllä, kaikki olivat paikalla. Harmi ettet päässyt mukaan.

Minusta kirjatorni leimaa luuserikirjailijaksi.

luuseritorni kirjoitti:

Minusta kirjatorni leimaa luuserikirjailijaksi.

Ja höpö höpö. Näin sanoo vain se, joka ei ole perehtynyt siihen miten kirjakauppa-ala Suomessa toimii. Esimerkiksi Suomalaisen kirjakaupan ja Prisman valikoimat (kivijalkakaupassa siis) kattavat vain pienen osan kaikesta julkaistusta kirjallisuudesta. Se pois jäävä osa sisältää monenlaista: pienten ja keskisuurienkin kirjoja, hyviä ja huonoja.

Pari esimerkkiä näistä "luuserikirjailijoista", joiden kirjoja on Kejlon Prismassa tarjolla:

J. S. Meresmaa: Naakkamestari -- kyseinen kirja voitti Robustoksen pienoisromaanikilpailun.
Anne Leinonen, yksi Steampunk-antologian toimittajista: mm. Finlandia Junior -ehdokkaana ollut kirjailija.
Olli-Pekka Tennilä: Ontto harmaa -- Runeberg-palkinnon voittaja
AP Kivinen: Tsernobylin kissat -- lavarunouden SM-mestari
Ynnä muuta. Kulttuurin kannalta on hieno asia, että runokirjat ovat ylipäätään päässeet markettiin näkyville.

Ja mistä lähtien esim. SKS (Suomalaisen kirjallisuuden seura) on ollut luuserikustantaja? Aika laadukasta kamaa luulisi sieltä tulevan. :)