Palstan otsikkona on keskustelu lihavien arjesta ja ongelmista. Enimmäkseen tällä palstalla kuitenkin keskustelevat laihat tai lievästi ylipainoiset. Uskaltaako kukaan tosi lihava (yli tai alle 150 kg)kertoa rehellisesti elämänsä arjesta ja ongelmista? Työelämä, sosiaalinen elämä, seksielämä...Millaista on vaikka se että ei mahdu junan penkkiin?
Millainen elämä?
utelias
81171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olen tyttö, 15vuotta, 175/107
arki on mitä on, koulukiusaaminen on kestetty, vaikka siitä arvet on jääneetkin, on vaikeaa luottaa ihmisiin ja tuntuu siltä että kaikki tuijottaa kokoajan ja puhuu; "hyi mikä inhottava, oksettava, kuvottava sotanorsu"
mutta ehkä luonteeni takia olen myös kerännyt lähelleni paljon ystäviä (kaikki naisia)
olen myös huomannut, ettei minua ole koskaan haukkunut muut kuin pojat. (ainakaan päin naamaa).
seksielämää ei ole, ehkä iästänikin johtuen,
en myöskään usko voivani koskaan esiintyä alasti. seurustellut en myöskään ole ikinä.
olen myös todella ujo.
vihasin itseäni ja ulkonäköäni ennen, masennuinkin.
nykyään en enää inhoa itseäni niin paljoa ja yritän laihduttaa.
junan penkkiin mahdun kuin nakutettu, mutta jos on pienet bussipenkit tulee jo hieman ongelmia, mistä kylläkin selviän istumalla mahdollisimman pienessä koossa jalat tiukasti yhdessä ikkunaa vasten.
noloa se on silti.
mitään erityisiä ongelmia minulla ei siltikään ole, paitsi ihan häpeän takia en syö ravintoloissa tai vastaavissa. syön vain yksin ja omassa rauhassa tai läheisten seurassa.
Painan 145kg ja olen 170cm pitkä. Päivän kulku:
Aamulla herään ja menen paskalle. Sitten syömään. Yleensä syön pussillisen sämpylöitä, 4-5 viineriä, 2 litraa kokista. Päivän mittaan tulee yleensä naposteltua 2-3 kiloa karkkia, pussillinen sipsejä, 2-3 pulloa limsaa ja pari pussia donitseja. Lounaaksi syön yleensä 3 bigmacia ja ison jäätelöannoksen. Välipalaksi käyn essolla munkkikahvilla. Sitten päivälliseksi perhepizza ja 5 patonkia. Illalla sitten kori kaljaa ja sämpylää, meetvurstia, makkaraa ja pullaa.
Uskallankohan mä tähän ollenkaan vastatakaan, ettei taas tule joku sanomaan, että elän itsepetoksessa :O Tosin 150kg on aika kaukana, mutta kai mä nyt silti tähän voin vastata...
Siis, 19-vuotias tyttö, 162cm, painoa en tarkalleen tiedä, kun vaakoja en harrasta, mutta väittäisin, että liikaa on n.15kg. Normaalikokoisiin penkkeihin mahdun aivan hyvin, että siinä suhteessa ei mitään ongelmia. Vaatteet ostan normaalikaupasta, kilot jakautunu jonkun verran mahan kohdalle, vähän takapuoleen rintoihin (jotain kertoo jo kerran saatu "imarteleva" lempinimi Rintavarustus :P)
Työelämässä en ole, koska vielä opiskelija olen.
Sosiaalinen elämä, väittäisin, että sitä on. Kavereita on, ja heitä löytyy molemmista sukupuolista, tärkeimpänä paras ystäväni, jonka kanssa tunnettu n.15vuotta. Koulussa on kavereita, kuten myös yöelämässä, tosin sen verran pienellä paikkakunnalla asun, että täällä ja naapuripaikkakunnalla muutenkin melkein kaikki tuntevat toisensa
Seksielämä, sitä on ollut, enkä tunne häpeäväni itseäni millään tavalla. Seurustellut olen, vaikkakaan en juuri tällä hetkellä, joskaan en aivan täysin vapaakaan ole.[:/]
Entä mitäpä ajattelen siitä, että mitä muut ajattelevat minusta? Itse asiassa en juurikaan välitä, ajattelen/puhun itsekin p*skaa niin monista ihmisistä, että mikseivät muut saisi minusta puhua/ajatella, tosin en usko juurikaan dissattu olevani. Pystyn syömään ravintoloissa tms. ilman ongelmia, koska jos nyt kerran kuussa käyn jossain mäkkärissä, niin se on tärkeintä, että itse tiedän, ettei se ole jatkuvaa, evvk muiden ajatukset. Baareissa käyn ilman, että mun tarvii ajatella, että en kuulu tänne, ne on hoikat, jotka saa ryypätä ja pitää hauskaa, en minä.
Tekstistäni saattaa saada kuvan, että olen itsekäs, koska en välitä muiden mielipiteistä, en kylläkään ole, koska välitän muiden mielipiteistä, se vain, että mitä muut ajattelevat minusta, ei juurikaan kiinnosta, muuten en juurikaan itsekäs ämmä ole :) Ei elämäni tietenkään ongelmatonta ole, ja yhtä seikkaa häpeän itsessäni todella paljon, se ei onneksi tosin ole näkyvä, joten siitä ei juuri kukaan tiedäkään.
Tässä nyt sitten vastaus kysymykseen "millainen elämä", tosin piti kertoa arjesta ja ongelmista, tosin noita ongelmia en juurikaan keksinyt.
Tässä kysyttiin isojen, eli 150 kg/ vähän yli tai alle elämästä.
Mitä tässä oli niin vaikea ymmärtää?
"Minulla liikakiloja noin 15". Voi jeessus, eihän se todella vaikuta vielä niin paljoa elämiseen, että erikseen jaksaisi päiväsi kulun lukea.
"että erikseen jaksaisi päiväsi kulun lukea."
Näköjään sen nyt kuitenkin luit? ;)
Btw, nimimerkillä Billie_pop kiloja myöskin vain 107, ei siis lähelläkään 150kg, miksi et sitten hänelle valittanut samasta asiasta? ;) Tai muutenkin tällä palstalla viljellään näitä asiaankuulumattomuuksia joka keskustelussa, mikset valita heillekin? On se ihanaa olla silmätikkuna aina ;)
Mutta, anteeksi nyt kuitenkin jos pilasin päiväsi tuolla edellisellä viestilläni ;>
ilmeisesti sellaista perinteistä mediamässyttelyä lihavuudella. Siis tyyliin "herään aamulla, pääsen ylös sängystä vasta kuudennella ponnistuksella. Syön 12 kiloa makkaraa aamupalaksi, vessassa käynnillä varpusparvet lentää ja paska roiskuu seinille asti. Sitten lähden alitehoisella Skoodalla lähikauppaan, juutun mäkeen kun olen niin läski, palokunta tulee kampeamaan mut autosta. Meen takas himaan nolona ja tilaan puhelimella 81 pizzaa joita mässään loppuillan ja surffaan netissä. Nukun yön kuorsaten kuin hevonen, ja sitten seuraavana aamuna..." jne jne.
Voi sitten tuntea ittensä hyväksi ihmiseksi kun itsellä on "vain" 20kg sitä ylipainoo ja vaikka onkin työtön ja kouluttamaton finninaama niin silti elämä vois mennä huonomminkin...
Mukava elämähän sitä meikätytöllä nykyisin on. Painoa ei toki aivan yli 150 kg:n ole, ja muutenkin paino on laskusuunnassa tiettyjen elämänmuutosten kautta, mutta paljon sitä kuitenkin on.
Arki on normaalia puurtamista: työssäkäyntiä (työssäni olen arvostettu ja pidetty, esimiesasemassa suuressa yhteisössä), kodin hoitoa, harrastuksia, parisuhdetta. Sosiaalista elämää löytyy ihan sen verran kuin haluaa ja vähän ylikin, sama juttu seksielämänkin kanssa. Tarjokkaita olisi, mutta kun vain yksi kelpaa ;-)
Arjen ongelmat lie niitä samoja kuin kaikilla muillakin kiireen keskellä elävillä. Kuinka saada aika riittämään kaikkeen mitä haluaa tehdä.
Niin että en minä ainakaan huomaa että eläisin sen kummempaa arkea kuin kukaan muukaan tavallinen tossuntallaaja vaikka kiloja onkin reippaan puoleisesti. Niin, ja junan penkkiinkin mahdun ihan mukavasti, tulipa viimeksi tänään testattua :-)
Petyitkö vastaukseen?
Elämässä olevat ongelmat eivät yleensä liity ulkonäköön teini-iän jälkeen. Itsetunto muodostuu ihmisen sisäisistä asioista. Olen 110kg älykäs, koulutettu, työssäni arvostettu ja sosiaalinen nainen.Minulla on hyvä itsetunto ja paljon ystäviä. Kysymyksesi on sikäli typerä, että jokainen pystyy kuvittelemaan mahdolliset vastaukset. Paino tuo ulkoisia rajoituksia, kuten olit jo älynnyt, hyvä!