Kävin monta vuotta psykiatrilla, mutta en ollut valmis kertomaan lähes mitään ongelmistani. Jätin kaiken vaivaamaan minua ja lopetin käymästä, mutta nyt haluaisin vain kerran tavata jonkun henkilön, jolle voisin puhua tämän kaiken paskan ulos ja saada neuvoja. Onko tällainen mahdollista, ja jos on, missä?
Haluan puhua
Sukejtun
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Psykoterapia?
Vaihtoehtoja on useita, mutta todennäköisesti yksityisellä puolella omakustanteisesti, jos et ole minkään "hoidon piirissä". Yksityisiä psykologeja ja psykoterapeutteja on, jotka voivat tavata lyhytterapialuonteisesti vain yhden kerran.
Ja jos kaipaat vain asian purkamista, niin luotettava ja syvällinen maallikkokin käy. Pääasia että saat asiat puhuttua ja jättää sitten kaiken menneisyyteen.
Psykologinen vyöhyketerapia. Kokeile.
Psykiatrinen järjestelmä ei ole oikea paikka. Sieltä saat vaan aineita.
Joudut maksamaan omasta pussista keskusteluapua, jos ketään läheistä ystävää ei ole, joka voisi auttaa. Kannattaa suhtautua niin sanottuun psykoterapiaankin skeptisesti, koska teoriat mihin moni alan yrittäjä pohjaa toimensa ovat enemmän tai vähemmän huuhaata. Tärkeintä olisi löytää henkilö, joka kunnioittaa sinua ja lähtee ratkomaan kanssasi elämänongelmiasi, eikä jauha lapsuus sitä, lapsuus tätä plip plap. Sellainen ei etene mihinkään. Muista, että sinä olet se joka muutokset tekee elämässäsi. Kukaan muu EI VOI tehdä niitä puolestasi. Kylmää, mutta totuudenmukaista. Vastapuoli on parhaimmillaan tukenasi ja luomassa toivoa ja uskoa tulevaisuuteen.
Googlaa "Tovikävelyt" - uusi keskustelu/kuuntelu metodi. .
Tämä toimii siis Helsingissä, Lapinlahden ent sairaalan tiloissa ja ympäristössä. Tätä kautta saat myös ajankohtaista neuvoa eteenpäin, jos tarvis. Jakaminen kannattaa, et ole yksin :-)
Ps. Tovituki vielä niin uusi, ettei sillä nimikkeellä löytynytkään -
Aika parantaa ja tovituki - löytyy lisää :-)
Kannattaa varautua siihen että on vaikea löytää henkilöä joka sua kuuntelee. Itsellä paljon kokemusta siitä että kun olen vihdoin ja viimein ollut valmis puhumaan vaikeista asioista on mun tunteet ja kokemukset sivuutettu tai älyllistetty (piilouduttu teorioiden taakse tms). Mieluiten hakisin apua yksityiseltä puolelta. Tärkeintä on se että teille syntyy jonkinlainen yhteys, vuorovaikutussuhde. Että se terapeutti tai lääkäri tai vaikka diakoni ottaa sut tosissaan, kunnioittaa ja kuuntelee sua. Eikä kannata ensisijaisesti tuijottaa tutkintoa tai koulutusta. Joskus kovin koulutetut ovat liian vähän kiinnostuneita tunnepuolen asioista.
Kaiken A ja O on se, että teillä terapeutin kanssa synkkaa. Ei kannata jäädä vuosiksi eikä kuukausiksi eikä päiviksikään roikkumaan terapiasuhteeseen joka ei toimi!
Psykoterapeutin oikeudet saanut henkilö, on hän sitten lääkäri, psykologi, sairaanhoitaja tai pappi on oikea henkilö kun pidempiaikaista terapiaa tarvitaan. Silloin on äärimmäisen tärkeää rohkeasti ja rehellisesti sanoa, jos tuntuu että terapiasuhde ei toimi! Myös terapeutin velvollisuus on se sanoa jos sen havaitsee. Psykoterapia ei ole mitään kauheita määriä lääkkeitä ja asiakkaan turruttamista huumeilla. Itse olen käynyt psykoterapiassa pian 7 vuotta, eikä minulla ole käytössä yhtäkään lääkettä. Jos niitä edes tarjottaisiin, en huolisi. Senhän päätät sinä itse.
Omasta puolestani tarvitsen terapeuttiani ainakin jonkin aikaa vielä. Hän on auttanut minua avaamaan ovia ja ottamaan uusia näkökulmia. Näkemään mahdollisuuksia ja tukenut minua vahvistamaan itse itseäni. Terapeutti tai lääkäri tai lääke ei voi parantaa. Paraneminen on lähdettävä itsestä. On uskallettava sukeltaa siihen kaikista tuskallisimpaan jotta voi nousta vähitellen paljon paljon vahvempana. Terapeutti on tukena ja apuna matkalla. Lääke vie oireen ehkä, mutta ei paranna. Se vanha kipu jää sinne alle elämään, ja nousee uudelleen jos lääke lopetetaan. Ja minä ainakaan en voi ajatella elää elämääni jossain lääketokkurassa.