Tapasin yllätyksekseni vanhan tuttavani Päivin apteekin ovensuussa. Moikkasin yllättyneenä ja iloisena "ai terve!"
Päivi on aina jäänyt vähän etäiseksi minulle. Ulkonäöltä hän ei ole mitenkään erityisen vetoava rilleineen, ulkonevien hampaiden ja atooppisen ihon varustamana myöskään erityisen naisellisesta ihmisestä ei voi puhua, mutta toisaalta näin itsekään keski-ikäisenä kajuuntuvana ja hiukan ylipainoisena ei enää ole varaa poimia keskiaukeaman tyttöjä rannoilta (ikään kuin koskaan olisi ollut...), ja kokemus kyllä korvaa iän tuomat rasitteet.
Kuitenkin huomasin hänen solakoituneen. Vaaleat puolipitkät hiukset olivat siistit ja peppu oli kiihottavan kiinteä. Aikoinaan tapasin Päiviä paljon useammin opiskeluasioissa (todellakin vain niissä), ja voisin vannoa että iän karttuessa hän on ulkonäöllisesti vain parantunut.
Päivi huomasi heti missä katseeni vaelteli, ja katsoin äkisti muuhun suuntaan pelästyneenä. Hän naurahti huvittuneena. Juttelin niitä näitä ja toivoin että hän unohtaisi äskeisen. Turha toivo, epätoivoinen pyristelyni vain huvitti häntä entistä enemmän.
"Ei ollakaan tavattu pitkään aikaan", hän sanoi kepeästi. Nyökkäsin innostuneena... "Mitäs tykkäisit jos lähdettäis kahvimme meille? Jutellaan kunnolla", hän jatkoi. Olin todella yllättynyt, koska pidin Päiviä ujona ja siveyden sipulina, siinä määrin että edes miesten kutsuminen kahville, vaikka kysymys oikeasti olisikin vain kahvista, ei olisi mahdolllista. Niin kuin hän monia vuosia sitten olikin. En tiedä onko jokin muuttunut vai onko aina asiassa ollut enemmän kuin mitä olen nähnyt.
Hän antoi osoitteensa... "Tule sitten salaa", hän sanoi hymyillen. Kysyin, oliko hän vielä yhdessä sen miehensä kanssa, johon hän vastasi että kyllä, muttei hänen kaikkea tarvitse tietää... kuten ei minunkaan vaimoni.
Mieleni oli hyvin levoton tapaamisen jälkeen. Oliko tämä nyt oikeasti järkevää. Mutta toisaalta... kahville hän vain pyysi... vaikka kumpikin tietysti tiesimme ettei kahville oikeasti mennä salaa, kertomatta vaimolle tai miehelle mitään....
Menin Päiville ikään kuin "tarkistamaan tilanteen". Hän asui vanhassa kerrostalossa opiskelijakorttelin sivussa. Heti saavuttuani hän halasi minua, paljon tuttavallisemmin kuin mitä ystävät tekevät. Vaatteet lähtivät päältä vähitellen ja aloimme nuolemaan toisiamme, miettimättä että mitä tässä oikein tehdään.
Kieltämättä varatussa naisessa on kielletyn hedelmän maku, ajattelin ohimennen... Kuten tuli jo mainittua, Päivi ei ole erityisen hyvän näköinen. Baaripöydässä sinkkuna hän ei herättäisi mielenkiintoani, mutta jotenkin tässä tilanteessa kiihotuin aivan eri lailla. Nussimme hänen halvassa parisängyssään ohuella patjalla. Päivi on myös jonkin verran liikuntarajoitteinen, joten mihinkään akrobaattisiin suorituksiin emme kyenneet, perinteiseen lähetyssaarnaajaan vain. 10 minuutin kuluttua laukesin yhtä herkästi kuin teinipoika. Huokailimme ja hyväilimme toisiamme. Hieroin vielä häntä ja rasvailin hänen ihoaan kiintymyksen osoituksena. Päivi kehui, ettei hänen miehensä osaa sitä yhtä hyvin. Jonkin ajan kuluttua pukeuduin, lähdin rappukäytävään halaten vielä Päiviä. Morkkis iski välittömästi, mutta se oli sen arvoista. Paninko mä todella tuota peikkotyttöä... ajattelin hämmentyneenä... mutta oli se ihanaa... Kaikkea ei aina voi mitata ulkonäöllä...
Tämän jälkeen olen monia kertoja auttanut Päiviä hänen lopputyönsä kanssa. Tämä on sen verran pätevä syy että meille aina riittää kahdenkeskistä aikaa ja vaikka arvaattekin varmaan, että tästäkin ajasta osa kuuluu yhteisiin kuumiin hetkiin, on tämä lopputyökin edistynyt todella hyvin viime aikoina.
Päivi on aina jäänyt vähän etäiseksi minulle. Ulkonäöltä hän ei ole mitenkään erityisen vetoava rilleineen, ulkonevien hampaiden ja atooppisen ihon varustamana myöskään erityisen naisellisesta ihmisestä ei voi puhua, mutta toisaalta näin itsekään keski-ikäisenä kajuuntuvana ja hiukan ylipainoisena ei enää ole varaa poimia keskiaukeaman tyttöjä rannoilta (ikään kuin koskaan olisi ollut...), ja kokemus kyllä korvaa iän tuomat rasitteet.
Kuitenkin huomasin hänen solakoituneen. Vaaleat puolipitkät hiukset olivat siistit ja peppu oli kiihottavan kiinteä. Aikoinaan tapasin Päiviä paljon useammin opiskeluasioissa (todellakin vain niissä), ja voisin vannoa että iän karttuessa hän on ulkonäöllisesti vain parantunut.
Päivi huomasi heti missä katseeni vaelteli, ja katsoin äkisti muuhun suuntaan pelästyneenä. Hän naurahti huvittuneena. Juttelin niitä näitä ja toivoin että hän unohtaisi äskeisen. Turha toivo, epätoivoinen pyristelyni vain huvitti häntä entistä enemmän.
"Ei ollakaan tavattu pitkään aikaan", hän sanoi kepeästi. Nyökkäsin innostuneena... "Mitäs tykkäisit jos lähdettäis kahvimme meille? Jutellaan kunnolla", hän jatkoi. Olin todella yllättynyt, koska pidin Päiviä ujona ja siveyden sipulina, siinä määrin että edes miesten kutsuminen kahville, vaikka kysymys oikeasti olisikin vain kahvista, ei olisi mahdolllista. Niin kuin hän monia vuosia sitten olikin. En tiedä onko jokin muuttunut vai onko aina asiassa ollut enemmän kuin mitä olen nähnyt.
Hän antoi osoitteensa... "Tule sitten salaa", hän sanoi hymyillen. Kysyin, oliko hän vielä yhdessä sen miehensä kanssa, johon hän vastasi että kyllä, muttei hänen kaikkea tarvitse tietää... kuten ei minunkaan vaimoni.
Mieleni oli hyvin levoton tapaamisen jälkeen. Oliko tämä nyt oikeasti järkevää. Mutta toisaalta... kahville hän vain pyysi... vaikka kumpikin tietysti tiesimme ettei kahville oikeasti mennä salaa, kertomatta vaimolle tai miehelle mitään....
Menin Päiville ikään kuin "tarkistamaan tilanteen". Hän asui vanhassa kerrostalossa opiskelijakorttelin sivussa. Heti saavuttuani hän halasi minua, paljon tuttavallisemmin kuin mitä ystävät tekevät. Vaatteet lähtivät päältä vähitellen ja aloimme nuolemaan toisiamme, miettimättä että mitä tässä oikein tehdään.
Kieltämättä varatussa naisessa on kielletyn hedelmän maku, ajattelin ohimennen... Kuten tuli jo mainittua, Päivi ei ole erityisen hyvän näköinen. Baaripöydässä sinkkuna hän ei herättäisi mielenkiintoani, mutta jotenkin tässä tilanteessa kiihotuin aivan eri lailla. Nussimme hänen halvassa parisängyssään ohuella patjalla. Päivi on myös jonkin verran liikuntarajoitteinen, joten mihinkään akrobaattisiin suorituksiin emme kyenneet, perinteiseen lähetyssaarnaajaan vain. 10 minuutin kuluttua laukesin yhtä herkästi kuin teinipoika. Huokailimme ja hyväilimme toisiamme. Hieroin vielä häntä ja rasvailin hänen ihoaan kiintymyksen osoituksena. Päivi kehui, ettei hänen miehensä osaa sitä yhtä hyvin. Jonkin ajan kuluttua pukeuduin, lähdin rappukäytävään halaten vielä Päiviä. Morkkis iski välittömästi, mutta se oli sen arvoista. Paninko mä todella tuota peikkotyttöä... ajattelin hämmentyneenä... mutta oli se ihanaa... Kaikkea ei aina voi mitata ulkonäöllä...
Tämän jälkeen olen monia kertoja auttanut Päiviä hänen lopputyönsä kanssa. Tämä on sen verran pätevä syy että meille aina riittää kahdenkeskistä aikaa ja vaikka arvaattekin varmaan, että tästäkin ajasta osa kuuluu yhteisiin kuumiin hetkiin, on tämä lopputyökin edistynyt todella hyvin viime aikoina.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.