Onko väärin olla edelleen naimisissa, jos ei tunteita ole ollut pitkään aikaan? Tunteet ja ajatukset vain toisessa...
Onko oikein
kuinkakertoisin
32<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Niin tunteita ei ole ollut pitkään aikaan ja olet epähuomiossa unohtanut kertoa puolisollesi kunnes löysit toisen kiinnostuksen joka haarojaan levitti johan muistit ettei tunteita ole ollut vuosiin. Näinhän se menee eikö totta? Jos sun tunteet ovat kuolleet aikaa sitten miksi jatkat aviossa? Et ole rehellinen et itsellesi etkä puolisollesi. Yritähän nähdä tämä. Osoittaako puolisosi tunteita sinua kohtaan? Onko muut asiat kunnossa? Miten esität näytelleesi onnellista ja jatkanut aviossa kunnes tuo toinen tuli kuvioihin. Siinä sulle todellisuutta kuinka tunteeton olet. Myönnä ihastumisesta ja mieti puolisoasi kumman valitset. Teet päätöksen ja ilmoitat mitä haluat. Tuo tunteitten kertominen tahtoo olla muotiasia nykyään ja varsinkin se että unohtaa mainita edes asiasta. Niin miten se puolisolle. Kerro rehellisesti ja rauhallisesti. Eron saa nykyään helposti. Älä loukkaa puolisoasi yhtään muista se. Itse olet aiheuttanut tuon tunteettomuuden. Tuo aviossa olosi aika tunteettomana on todella hävettävää varsinkin jos puoliso ei tiedä tai edes aavista asiaa. Sulla narsistin piirteet selkeästi. Pidät puolisoasi tavallaan vankina joka taas ei tiedä sitä. Anna puolisollesikin mahdollisuus puhtaaseen rakkauteen äläkä ole raukkamainen.
Oi, puhdas rakkaus mainittu. Se joka avioliiton (saavuttamaton) unelma!
Koska huijaat puolisoasi...
samaa mieltä. ero paikallaan.
Kannattaa miettiä rauhassa mitä teet. Mulla ja miehelläni oli pitkään (vuosia) vaihe jossa ei juuri rakkautta ja romantiikkaa ollut, kai ne oli niitä ruuhkavuosia pahimmillaan, eteisessä moikattiin kun "kotivuoro" vaihtui. Oli aikoja jolloin tuli mietittyä eroa, hieman sähläiltyä muidenkin kanssa. Jopa puhuttiin erosta, vakavissamme. Otettiin aikalisä, jos tietyn ajan päästä tuntuu samalta ero on selvä.
Pidettiin tahallamme taukoa ja jätimme toisemme rauhaan. Kun aikalisä oli täynnä, puhuttiin että eihän tämä tässä voi olla, juuri kun sitä aikaa alkaisi viimein olla toisillemmekin. Sitten vaan muisteltiin seurustelun alkuaikoja, miltä tuntui ja mitä tehtiin. Sieltä se lähti uudelleen, se rakastuminen omaan puolisoon. Se tuntuu hyvältä ettei heitetty tätä kaikkea menemään. Huomisestahan ei tiedä, mutta nyt kaikki on hyvin.
Hienoa että jaat positiiviseksi kääntyneen kokemuksesi. Se voi rohkaista muitakin yrittämään vielä.
Minunkin suhteessani oli aika, jolloin olin itse töiden takia jo toinen jalka burnoutin puolella, ja se heijastui väkisinkin parisuhteeseen ja sen hoitamiseen (=hoitamattomuuteen). Ei sentään toisten kanssa alettu sähläillä - itselläni ei edes energia olisi moiseen riittänyt, puolisoni puolestaan onneksi jaksoi myös lahna-aikani sortumatta muihin houkutuksiin.
Meitä auttoi tuolloin se, että tiedostimme syyn -liiat työni- muutoin olisimme saattaneet sortua luulemaan, että rakkaus vain loppui.
Tuo on ihan totta että omaan puolisoon voi rakastua uudelleen. Osa pystyy tekemään sen omin neuvoin, osa saa vinkkejä pariterapian avulla.
Mietin vaan että onko pakko rakastua omaan puolisoon, jos on jo monesti todennut että se ei toimi? Ottaisin sen eron mielummin kaikesta huolimatta.
Kyllä sinulla olisi mietinnän ja keskustelun paikka. Ainakin jos olisin puolisosi, jonka kanssa tunteita ei ole, niin toivoisin, että kertoisit sen. Kulissiavioliitto ei kyllä ole ainakaan minua varten ja mielestäni jokainen tarvitsee rinnalleen sellaisen ihmisen, jonka kanssa tunteita on.
On väärin jos tunteita ei ole. Kerro heti ja ero pikainen.olet itse epärehellinen myös itsellesi jos jatkat. Aviossa ollaan rehellisiä ja tasarvoisia. Ymmärrät varmaan että teet puolisostaan tavallaan vangin joka ei tiedä. Anna myös sille mahdollisuuden löytää aito rakkaus. Älä petä tai muutoinkaan loukkaa toista. Kuinka monta tarinaa kuultu kun jäänyt kiinni salapanostaan niin unohtanut kertoa kotona että olisi ongelmia. Yritä siinä sitten selittää puolisolle että on ollut jo vuosia tunteeton. Uskoisitko itse? No et joten ero tilille heti ja totuus kertoen. Vain siten selviydytte hyvästä erosta.
Kyllä se liitto on liitto vaikka tunteet ei niin leimuaisikaan, jokaisessa liitossa tulee aika kun tunteet tasaantuu ja ns. arki alkaa mutta nykyihmisen on vaikea ymmärtää että avioliitto ei ole jatkuvaa kuherruskuukautta vaan se muuttaa muotoaan vuosien saatossa. Lapsellisia tarinoita, etenkin ketjussa. Joidenkin todellisuudentaju kaukana ulapalla.
Oletko siis sitä mieltä, että liitossa tulee jatkaa siitä huolimatta, vaikka kumpikaan osapuoli ei tunne itseään onnelliseksi ja riidellään jatkuvasti? Eikö jokaisella pitäisi saada mahdollisuus tavoitella onnellisuutta? Minusta jokainen parisuhde on omanlaisensa ja mitään yleispätevää neuvoa ei voi antaa kenelläkään. Jokainen joutuu aina itse miettimään mitä haluaa elämältä ja onko tarvetta muuttaa nykyisiä olosuhteita, koska sitä on loppupeleissä itse aina kannettava vastuu valinnoistaan.
Ei onnellisuus tule paria vaihtamalla useinkaan. Uusi suhde uudet riidat, ne muuttaa usein vain muotoaan. Ei onnea voi odottaa toiselta jos ongelma on itsessä. Onnea ei ole pelkkä parisuhde. Ei ole itsestään selvää että parisuhde toimii vaikka olisi rakkautta. Jokaisen elämä muuttuu, vasta- ja myötämäkiä tunteineen tulee ja menee.
Hyvä kommentti :)
jne jne . . . on se surkeaa että tänne pitää tulla kyselemään oman elämän tärkeitä päätöksiä. tässä se uusavuttomien elämä on, pitäisi vaan olla lystiä.
Sen toisen kanssa että taas tulisit tänne valittamaan ja kysymään samaa.
Elämä kun ei ole peli jossa vanhat nappulat heitetään nurkkaan kun toiset nappulat alkavat kiinnostaa. Mutta kukin taaplaa tyylillään.
On oikein olla edelleen naimisissa ja tehdä töitä jo olemassa olevan liittonsa eteen.
Pitkässä suhteessa tulee väistämättä etene tilanteita, että mielenkiinto saattaa herätä jotakuta muuta kohtaan. Ihastuminen ja toisen ajatteleminen ei ole poikkeuksellista. Sen kun ymmärtää, sekä sen, että aikaa myöten nekin tunteet laimenevat, osaa kenties suhtautua tilenteeseen niin, ettei mene pilaamaan liittoaan esim. pettämällä tai "turhaa" eroamalla.
Itselleni kolahti täysillä yllättäen ihastuminen toiseen, mutta nykyään olen kiitollinen siitä, ettei varsinaisesti mitään tapahtunut. Aikaa myöten siitä pääsi yli ja oman kainalossa on hyvä.
Ihminen voi ihastua useammankin kerran pitkän avioliiton aikana ja toiset ovat herkempiäkin hurahtamaan aina uuteen ihastukseen. Tässä tulee kysymykseen se aviouskollisuus. Kun aikaa kuluu niin se uusikin ihmissuhde läsähtää ennen pitkää ja voisi olla tilaa uuteen kierrätykseen.
Mielestäni miehen ja naisen voimakas alkuihastus - rakastuminen on kuin ohjuksen kantoraketti, joka ponnistaa ja ohjaa raketin radalleen.
Ei missään suhteessa se romanttinen huuma kestä vuotta paria pitempään. Todellinen rakkaus on sitoutumista, vastuun kantamista silloinkin kuin ei tuntuisi yhtään miltään. Juuri sillä ei nykyään kodit ja parisuhteet pysy koossa, kun kaivataan tätä tunteenpaloa ja lennetään suhteesta toiseen.
Jäitä hattuun ja jämäkästi ei vihreälle ruoholle aidan toisella puolella. Nyt voi näyttää nykyinen puoliso harmaalta, rumalta ja ikävältä, mutta ennen pitkää alat myös järjellä tajuta miten hölmö olisit ollut.
Asiaa.
Muistuttaisin aloittajaa vielä siitä, että itsellesi saattaa tulla luulo siitä, että omassa suhteessasi on jotain pielessä, koska "muuten en olisi ihastunut". Sitä saattaa ikään kuin etsiä syytä sille, miksi ihastui. Tai joku ulkopuolinen, tai palstan "asiantuntijat", saattavat perustella tunteidesi heräämistä sillä tavalla.
Ei siihen oikeasti sen kummempaa syytä tarvita - ihastuminen on luonnon mekanismi varmistaa lajin säilyminen. Se mekanismi ei mene pois päältä, vaikka olisi vakiintuneessa, hyvässä parisuhteessa. Sen sijaan itse voi vaikuttaa tekemisiinsä. Siihen, antaako tunteiden johtaa toimintaan (eroamiseen tai oman suhteensa kohentamiseen tms) sen sijaan voi vaikuttaa.
Voi morjens, totta helkutissa vaihtamalla voi parantua. Yli fivty sixty mahkut ja elämäkin on laiffii.
Ja lisäksi elämä voi muuttua vaikeammaksi, mutta paremmaksi tai helpommaksi mutta pahemmaksi tai kaikkea siltä väliltä. Voidaan laskea kaikki todennäköisyydetkin, jos haluat.
Minulla itselläni on sellaista kokemusta että olin jokin aika sitten kiinnostunut toisesta miehestä vaikka olen naimisissa ja tein omaa aviomiestäni kohtaan väärin haaveilemalla toisesta väärin teet myös sinä vaimoasi kohtaan. Mitä jos koittaisit saada yhteyden vaimoosi. Minä itse huomasin että elämässä on jo kaikki tarvittava eikä sitä hyvää kannata ruveta hajottamaan tai luopumaan siitä. Yhden kanssa kun on jo elämän aloittanut niin ei ole oikeutta särkeä sitä avioliiton pitäisi olla pysyvä. Hän varmaan nauraa minulle ansaitsen sen kyllä. Vuosia meni tässä oravan pyörässä mutta voin sanoa että olen vapaa niistä turhista ihastumisen tunteista. En koskaan oppinut tuntemaan sitä miestä meidän välillä ei ollut mitään se oli vaan pääni sisällä olevaa ikävää. Aviomieheni tietää kerroin ja hän rakastaa minua minulla on hyvä aviomies.
Hienoa, että teillä menee hyvin. Kaikki eivät ole noin onnelisessa asemassa. Väärin voi tehdä niin monella tapaa, anteeksi antaa. Jatkaa vaan monella tapaa sitä väärin tekemistä, mutta rakkaus voipi kuolla tai muuta ikävää. Minunkin mielestä liitossa, jossa kaikki menee rauhallisesti ja hyvin, lasten on hyvä olla, talous kunnossa ym. niin siinä kannattaa kyllä olla vaikkei toisesta niin välittäisikään. Kaikilla tilanne ei vaan niin hyvä ole. Mutta kyllä niitä uusia tulee, jos turhaan johonkin ihastuu tai rakastuu.
Kyllä minä välitän myös miehestäni ja rakastan häntä rakkauden takiahan aikoinani avioliittoon hänen kanssaan menin. : ) Mekin olemme olleet yhdessä aika kauan on ymmärrettävää jos ihastuu johonkin toiseen jotkuthan menevät vielä pitemmälle jopa sänkyyn meidän välillä ei sellaista tapahtunut. Se oli henkistä pettämistä minun puoleltani. Olemme käyneet sen asian mieheni kanssa läpi.
Olimme kavereita ja minä hölmö ihastuin häneen mutta ei meidän välillä koskaan juttelua kummempaa tapahtunut eikä hän ollut minusta koskaan sillä tavalla kiinnostunut. Yhteys meillä lopulta meni kokonaan ymmärrän kyllä.
Parempi on että keskityn omaan perheeseeni. En ole hänelle vihoissani mistään.
Meilläkin menee mieheni kanssa paremmin.
Onnea sinulle. Kyllähän ihastumisia kaikille tulee ja menee ja aina ihmisten kemiat eivät kohtaa. Jos itse tykästyt johonkin niin se toinen ei sinusta välitä. Joskus ne kemiat vaan kohtaa molemminpuolisesti ja vetovoima ja ihastuminen on niin syvää, että haluaakin sen toisen kanssa elämänsä viettää. Joskus ne ihastumiset vaan kertoo enempi siitä, että liitto ei ole toimiva ja kunnossa. Mutta jos liitto ei ole kunnossa eikä korjaannu niin eipä sellainen liitto pelastukaan. Hienoa, että ihastuksesi ei sinusta välittänyt ja saitte asiat sovussa sovittua. Ihmettelen vaan, että mikset tätäkin aikaasi käyttäisi sen kumppanisi kanssa.
Mahtavaa kun olet pystynyt käsittelemään rehdisti miehen kanssa asiat. Ja mies ymmärsi ihastumisesi! Hieno juttu. Samoin minä olen kohdannut mieheni kriisistä. Kertoi ihastumisesta ja siitä mitä oli tehnyt. Pitkään mietimme miten jatkamme. Sai tehdä päätöksiä mikä tuntui parhaalle. Päätyi meihin. Kaikki nyt OK mutta aina kun meille tulee riitaa tai jotain käytöksen muutos mielessäni mietin katuuko tuo mies päätöstään. No nämä on näitä elämän kriisejä mitä varmaan useammalla parilla.
Ei koko ajan voi toisen kanssa olla eikä hän silloin ollut kotona vaan niin ihan muualla.
Kummallakin saa olla muutakin tekemistä.
Jos rakastat miestäsi niin silloin kirjoittelet hänestä rakkaudellisia viestejä tänne etkä muille ihmisille, senkin pösilö. Sen ymmärrän, että ikävä palstalla häntä ikävöit silloin kun olette toisistanne erossa.
Ymmärrä mitä ymmärrät ei ole väliä. : )
Eikö ihmiset tiedä mikä on oikein ja mikä väärin.
Se ei ole ihan noin simppeliä kaikissa asioissa. Se mikä minusta tuntuu väärältä ei toisesta välttämättä ole sitä. Se mikä minusta on reilua ja oikein ei välttämättä jonkun muun mielestä ole sitä.
Voi hyvät ihmiset, ettekö osaa päättää itse mikä on teille oikein. Mun ei tulisi mieleenikään kysyä tommosta palstalla. Oikein ja väärin löytyy omasta päästä, muita en kuuntele ja turhia jorinoita itseltäsi säästä.
Peukutan nymälähen. Joku selvä naisenjärki tässä. Itse olen mies.