nyt vasta löysin tämän palstan.....varmaan arvaattekin mikä mun ongelma on.....aloitan alusta ,eli olen melkein 21 vuotias pirteä,temperamenttinenkin nainen,asustelen savossa avomieheni kanssa,elämä muuten oikein hyvin mutta...................mies kavereita riittää,naiskamuja ei.....hyvän päivän tuttuja kylläkin.tai jos onkin,niin hemmetin kaukana.en valita ollenkaan näistä mies puolisista kavereistani,mutta on joitain asioita joita ei oikein tunne pystyvän heidän kans jakamaan.....naispuolinen ymmärtäisi paremmin.olen suht menevä,koti-ihminenkin....olen ylä-asteelta asti ihmetellyt miksi ei seurani kelpaa nais puolisille,hekin sanovat että oon todella mukava ja näin,mut sit yhtäkkiä huomaankin olevani taas yksin.....omasta mielestäni en ole tehnyt tai sanonut heille mitn pahaa ja olen kysynytkin,siis näiltä entisiltä"kavereilta",muttei heillä mitään selitystä ole.....ehkä se vika minussa sitten on että en pysty heti luottamaan....eräänkin jonka kans olimme joskus kauan sitten erittäin hyviä kavereita meni lähes vuosi toista ennenkuin luottamus oli täysin 100%mut minkäs sille mahtaa kun niin monesti on kustu silmään,ihan näin suomeksi sanottuna......etsiskelisin siis ystävää......lähtisit tanssiin baariin tai vain mukaan yhdelle kaljalle,lenkille tms ihan mitä vaan......
nii-in.....
posit.nuori aikuinen
3451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen parisen vuotta sua nuorempi nainen ja huomannut saman jutun. Aina kun luulee tutustuvansa johonkin, niin huomaa hetken päästä olevansa yksinäinen.
Taitaa täällä Savossa päin olla liikaa sisäänpäinlämpiäviä ihmisiä...
oisko mahdollista että me alettais vaikka kirjoittelemaan?jos vaikka kamuja meistä sitten tulis=)laita vaikka sähköpostia suoraan mulle:[email protected]
vahingossa kaikki sähkis viestit joten kirjoitatko uudelleen........perhana.....hyvin alkanu aamu....