Hei,
haluaisin kuulla etenkin manian oireista teiltä, jotka sairastatte/jonka läheinen sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Miehelläni on epäily sitä jo vuosia, mutta diagnoosia ei ole tehty. Hoitona on tällä hetkellä pelkästään rauhoittava lääke iltaisin, ja juttelut kerran kuussa perhetyöntekijän kanssa. Minusta se on aivan käsittämättömän vähän, mutta resurssipula ilmeisesti syynä koska pärjää sairauden kanssa.
Puolisollani ei kovin selviä maniaoireita ole, mutta epäilen esim, tällä hetkellä maniaa. Masennusjaksot ovat yleensä pitkiä, ja jossain vaiheessa niitä seuraa vaihe, jota maniaksi epäilen.
Elämämme on suht stressitöntä muuten, mutta esim tällä hetkellä mies on ottamassa eroa, ryyppää pitkästä aikaa (tosin ei kovin paljon, mutta kuitenkin juo, normisti ei käytä alkoholia). Kaikki "huonon elämän" syyt ovat minussa, haukkunut mut pystyyn monta päivää ja kerran käynyt käsiksikin. Sairaudesta ei suostu edes puhumaan, vaan kaikki paska on mun aiheuttamaa koska esim. en suostu leikkaamaan pitkiä hiuksiani lyhyiksi kun hän haluaa, tms tms. Esimerkkejä ois monia.
Nää oireet tuntuu lieviltä maniaksi, mutta epäilen sitä kuitenkin. Ongelma vaan on siinä että mun kädet on sidotut, en pysty ottamaan yhteyttä ihmiseen jotka hoitaneet miestä, koska mua on kielletty. Joudun seuraamaan sivusta miten käy. Mies on myöntänyt itse että manuipuloi sitä perhetyöntekijää eli ei todellakaan kerro asioita niinkuin ne on.
Onko mitään ideoita miten asiaa vois saada eteenpäin?
haluaisin kuulla etenkin manian oireista teiltä, jotka sairastatte/jonka läheinen sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Miehelläni on epäily sitä jo vuosia, mutta diagnoosia ei ole tehty. Hoitona on tällä hetkellä pelkästään rauhoittava lääke iltaisin, ja juttelut kerran kuussa perhetyöntekijän kanssa. Minusta se on aivan käsittämättömän vähän, mutta resurssipula ilmeisesti syynä koska pärjää sairauden kanssa.
Puolisollani ei kovin selviä maniaoireita ole, mutta epäilen esim, tällä hetkellä maniaa. Masennusjaksot ovat yleensä pitkiä, ja jossain vaiheessa niitä seuraa vaihe, jota maniaksi epäilen.
Elämämme on suht stressitöntä muuten, mutta esim tällä hetkellä mies on ottamassa eroa, ryyppää pitkästä aikaa (tosin ei kovin paljon, mutta kuitenkin juo, normisti ei käytä alkoholia). Kaikki "huonon elämän" syyt ovat minussa, haukkunut mut pystyyn monta päivää ja kerran käynyt käsiksikin. Sairaudesta ei suostu edes puhumaan, vaan kaikki paska on mun aiheuttamaa koska esim. en suostu leikkaamaan pitkiä hiuksiani lyhyiksi kun hän haluaa, tms tms. Esimerkkejä ois monia.
Nää oireet tuntuu lieviltä maniaksi, mutta epäilen sitä kuitenkin. Ongelma vaan on siinä että mun kädet on sidotut, en pysty ottamaan yhteyttä ihmiseen jotka hoitaneet miestä, koska mua on kielletty. Joudun seuraamaan sivusta miten käy. Mies on myöntänyt itse että manuipuloi sitä perhetyöntekijää eli ei todellakaan kerro asioita niinkuin ne on.
Onko mitään ideoita miten asiaa vois saada eteenpäin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Maniaa haetaan esim. kysymyksillä:
- Oletko shoppaillut isosti?
- Oletko osteskellut jotain poikkeuksellista, isoa?
- Oletko perustanut yrityksiä?
- Oletko ollut poikkeuksellisen ahkera, toimelias?
Ei. Niin, ei maniaa.
Tietääkseni aggressiivisuus ja harhaluulo ovat manian oireita. Voisiko joku viisaampi kertoa lisää? Minun mieheni on käyttäytynyt ihan samalla lailla ja meillä läheisillä on epäily josko olisi kaksisuuntainen mielialahäiriö kyseessä.
Harhaluuloisuus on psykoottinen oire/piirre.
Meillä taas näin:
-on todella ärtynyt kokoajan
-ei empatiaa, ei välitä edes lapsista
-piirtelee/suunnittelee jotain ihme keksintöä jolla ajattelee rikastuvansa
-ei mitään överishoppailua
-baariin pitää päästä, vaikka normaalisti ei käy ollenkaan
-todella ilkeä läheisille
-nukkuu välillä paremmin, välillä huonommin
lähinnä nää on niitä ominaisuuksia joista näkee ettei ihan normaali ole, masennuskaudet ovat sitten asia erikseen.
Empatian puute on liiankin tuttua. Tunne-elämä on tuolla meidän tapauksella ihan olematonta, lukuunottamatta vihanilmauksia. Hänen mielestään maailma on täynnä kelvottomia ihmisiä, ja etenkin lähipiiriin kuuluvat ärsyttävät. Olisiko jollain tietoa millä aikavälillä tunne-elämä palautuu, jos siis on kyse (hypo)maniasta?
Minulla:
- Nukun paljon vähemmän kuin yleensä
- Ärsyynnyn helposti ja ilman syytä
- Olen poikkeuksellisen toimelias
- Olen levoton, en pysty olemaan paikoillani ja rauhoittumaan esim. telkkarin ääreen pitkiksi ajoiksi. Elokuvan katsominen ei esim. onnistu.
Yritän purkaa toimeliaisuuteni johonkin hyödylliseen, koska tiedostan tämän tällä kertaa itse.
Jos en tiedostaisi juoksentelisin varmaan (taas) baareissa.
Oletan että tämä on hypomaniaa, ei maniaa. koska en tuhlaile kohtuuttomasti, en perusta yrityksiä enkä ole eroamassa. (Paitsi kiukuspäissäni saatan suunnitella sitäkin).
Lääkitysestä on apua. Ehkä.
No miten koet toiset ihmiset?Läheiseni mukaan kaikki on muiden ihmisten syytä. Silloin olisi joka tapauksessa loogista, ettei hän olisi kenenkään kanssa tekemisissä. eikä kukaan hänen kanssaan.
Vai miten?
Joillakin tuo empaattisuus menee myös yli. Haluaa vain auttaa muita, ei itseään.
Tosiaan. Tuota en ollut tajunnutkaan aiemmin, mutta pätee myös minuun täysin.
tajuan oman vähäisyyteni ja pienuuteni ja sen, etten voi auttaa maailman kaikkia kärsiviä/hädänalaisia/apua tarvitsevia/sairaita kuin yhtä kerrallaan ja se saa masentumaan...
... ja siksipä nukunkin suurimman osan vuotta, jotten manioissani menettäisi sitäkään pientä mahdollisuutta olla sille edes yhdelle avuksi.
menikö vaikeeks?