Olen käynyt tällä palstalla monta kertaa, sillä oletin 70-vuotiaiden kirjoittelevan kiivaasti vaikkapa eläkkeistään tai harrastuksistaan, mutta eipä ole näkynyt mitään mielenkiintoista.
Painaako ikä? Seuraava ikäluokka tuntuu kirjoittelevan monistakin asioista; olisivatkohan seitsenkymppiset menneetkin sinne kirjoittelemaan.
Painaako ikä? Seuraava ikäluokka tuntuu kirjoittelevan monistakin asioista; olisivatkohan seitsenkymppiset menneetkin sinne kirjoittelemaan.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Tämä tyyli:miksette kirjoita, pitäis tehdä, pistää minut näkemään punaista. ´Politikkojen vakiolause on ennen vaaleja; pitäisi tehdä sitä ja sitä ja lupauksiakin annetaan mutta ikinä ei mitään tehdä.
Miksi ne jotka sanovat, miksette kirjoita, kirjoita itse kiinnostavista aiheista. Sittenhän niitä on eikä tarvitse marista.
Juoruavan kaiken päivää.
Kuinkas se oikein onkaan.
Naiset puhuvat asiansa ja menevät omiin hommiinsa.
Miesporukka jauhaa kaikenlaista paskaa kaiket päivät.
Johan sen huomaa näiltäkin palstoilta.
Tarttis tehdä jotakin.
Miesten jutut tuntuvat olevan samoja joka ikäkaudessa.
Olisikohan jokin muu harrastus kenelläkään mielessä?
Sitä minäkin olen ihmetellyt kun ei juttu luista kertokaapa minkä kirjan luitte viimeksi minun lemppari H.Mankkelin kirjat ahmin kaikki mitkä vain on käännetty suomeksi, toinen mieluinen harrastus on keramiikan teko siinä saa todella käyttää mielikuvitustaan ja käyttää käden taitoja,kesä tietysti vierähtää mökillä luonnon rauhassa sinne ei oteta tätä masiinaakaan mukaan eikä televisiota siellä katsellaan vain luonon ohjelmia ja nautitaan rauhasta ja ihanista naapureista joita näkee vain kesällä!!
Sain Jari Tervon "Myyrän" joululahjaksi.
Tammikuu on jo puolessa, enkä saa sitä loppuun.
Pakko sanoa, että tyyli ei minua ihastuta. Jotenkin tuntuu, että Tervo on ihastunut omaan kielenkäyttöönsä niin että asia unohtuu.
Jotkut kirjat ovat niin mielenkiintoisia, että luen vaikka aamuun asti, että saan sen loppuun, mutta tämän kanssa uni tulee ennen kuin huomaankaan.
lukaisin tuon viestisi tuosta Jari Tervon
Myyrästä.
Olen potenut unettomuutta, mutta tuossapa oiva
unilääke. Se on alennusmyynnissä Suomalaisessa
Kirjakaupassa, joten ei muuta kuin ostamaan.
Finlandiaehdokkaita on pantu alennusmyyntiin.
Kuinka minulta on jäänyt huomaamatta, vaikka olen mielestäni hyvin tarkkana tälläisten asioiden suhteen.
Kiitos vinkistä!
En ole minäkään vielä lukenut.
Enkä kyllä kirjoja unilääkkeeksi ostanut koskaan. Onhan puhelinluettelot olemassa.
sanottuna voikin olla tosi mielenkiintoista
luettavaa. Sieltähän voi löytyä tuttuja, jotka
ovat olleet kadoksissa. Voi huomata joidenkin
muuttaneen ja silleen.
Siitähän voi kehkeytyä vaikka kuinka antoisa
lukutuokio.
liian kiinnostavaa, niin ei se sitten alkuperäistä tarkoitustaan vastaa...unilääkettä meinaan.
Oikeastaan monilla ei ole nimeään ja numeroaan puhelinluettelossa, minullakaan ei ole.
sanottuna liian painava kirja petilukemiseksi.
Joten enpä taida ottaa tavakseni sitä lueskel-
la.
Luin juuri Juha Maasolan "Suru jonka sain".
Yölukemiseksi oli tosi surullinen joskin kos-
kettava tarina menetyksestä.
Nyt kyllä kaipaisin hieman kevyempää. Muutenkin
on tuo uutissato ollut niin suruntäyteistä, että
uniin jo tahtoi tulla tulvat ja aallokot.
Sain yhden ihanan uutisen, nuorimpaiseni odottaa
pienokaista. Hän, jonka luulin aivan varmasti
pysyttelevän vain koiravauvoissa.
Näin se elämä jatkuu!
No tulihan kiinnostava aihe. Minulle pukki toi toivomani "Käsi otsalla" eli Matti Ranisen omaelämäkerran. Kun on koko ikänsä seurannut näitä teatterihommia vaikkakin vain katsojana ja aikakausi on jokseenkin oman elinkaareni mittainen niin kirja oli todella mielenkiintoinen.
Siinä myöskin historia kuvastui hyvin taas yhden ihmisen näkökulmasta ja yhteisiähän ne kokemukset olivat koko Suomen kansalle.
iltalukemistooni kuuluu tällä hetkellä Betty.J. Eadien kirjoittama - Valon syleilyssä.
Aika vaikuttava kirja, kertoo matkasta tuonpuoleiseen. Sitä ei voi lukea kuin pieniä pätkiä kerrallaan, antaa niin paljon ajattelemisen aihetta, vaikeaa tulkita, sillä tuntemukseni liikkuu uskon ja epäuskon välillä, voiko joku olla kokenut sellaista, jota kirjoittaja väittää tapahtuneeksi. Joka tapauksessa kiehtovaa luettavaa.
Tarkoitin siis "Käsi otsalla" kirjoittanut Matti Ranin eikä Raninen.
Kiitos vinkistä caprioleN. Kuulostaa kiinnostavalta.
viimeksi "Kuoleman divisioona", en enää muista kirjoittajaa. Se oli kuitenkin jonkun venäläisen toimittajan kirjoittama kirja talvisodasta, sen alkamisesta, Mainilan laukauksista, ja venäläisten taistelusta suomalaisia vastaan. Ihan mielenkiintoinen, mutta tahtoi olla että 4 sivua ja ilta ja myöskin liian painava. Ei kannattanut jäädä miettimään lukemaansa, tuli paha olo myös venäläisten sotilaiden haavoittumisista ja kaatumisista. Sodassa vaan ei taideta miettiä, että vastapuolella on myös ihmisiä. Kuitenkin tapa tai tule tapetuksi. Naiselle oli aivan uudenaikaista tietoa, sillä eihän tällainen ikäihminen ole käynyt inttiä ja ollut liian nuori toimimaan lottana. Tämäkin kirja näyttää olevan alennuksessa.
vain tarpeen vaatiessa selailtavaksi.
Sensijaan otin eilenillalla käteeni Salme Sauren
kokoaman kirjan "Runoja rakkaudesta".
Hän on pyytänyt maamme eri alojen suomalaisia
muistelemaan lukemiaan runoja ja valitsemaan
mieleisensä.
Valinnat ovat hyvin persoonallisia ja joskus
jää miettimään, onkos tuokin nyt rakkausruno,
mutta rakkautta on monenlaista.
Esim. Laila Hietamies olim valinnut Aaro Hellakosken runon "Tuppuran Jussi" ja kun
on lukenut Hietamiehen kirjallisuutta, ei
valinta hämmästytä.
Realistinen kuvaus Jussi Tuppuran ja hänen
muijansa arkirakkaudesta. Pitkä runo, joka
päättyy näin:
Oli leppeä lauantainen ilta.
Puut puhkesi vihreään.
Ja Tuppuran tölliin kaupungilta
toi Jussi kevätsään.
Tuli niin leppoisa olo tuon luettuani.
Tappiko perseessä ?
edellistä ,onneksi on huonot hoksottimet:)
Mutta minäkin menen joka ilta Romaanin kanssa nukkuun !
Kuulin kerran näin sanottavan ja se oli minusta kivasti sanottu:)!
sanottu. Romaanin kanssa saa mukavasti unen
päästä kiinni.
Muuten ei kaikkien noiden örveltäjien
kirjoituksista kannata välittää.
Heillä ei kai ole mitään sanottavaa tänne
palstoille ja sekös heitä keljuttaa.
Hei kai kaikilla on aina jotain sanottavaa,
vaikka hyvää iltaa jos ei muuta.
Ei kaikki ole niin sanavalmiita kuin toiset,
mutta parhaansa yrittävät kuitenkin,ehkä ;)
Ei tosin kannata kaikkien sanoista välittää
ei tästäkään viestistäni,se kun vain sanon
oman mielipiteeni.
Todellakin romaanin kanssa on kiva nukahtaa,
siinä olen täysin samaa mieltä,vikka tämänkin
sanonnan voi joku muuntaa toiseksi;))
viestin, jonka oli jättänyt ketjuun "iutiiup".
Oliko se sinusta mukava viesti?
Sellaista tekstiä tarkoitin, kun sanoin, ettei
ole oikeaa asiaa.
Minusta on iha mukavaa, jos sanoo vaikka "hyvää
päivää" kun se tulee iloisesti ja myönteisellä
ajatuksella.
En minäkään voi kehua sanavalmiudella, mutta
toivottavasti en loukkaa ketään niillä yksin-
kertaisilla lauseilla, joita joskus tänne
suollan.
Yrittikö iutiiup parhaansa?
liene edes epäilystä, kenen käsialaa nämä "tappi perseessä" ovat.
Seuraavassa viestissään jo pyytelee anteeksi.
Palstat ovat menettäneet osanottajamääriään juuri tuon omasta mielestään "minä itse" - tyypin takia.
minä sen lukasin,enkä kyllä löytänyt asiaa siitä viestistä,mutta jos se helpotti viestin kirjoittajaa tätä "iutiiup" pia niin mikäs siinä.
Se täytyi jotensakin olla hänen henkilökohtainen asiansa.
Tietenki me voimme hypätä sellaisten yli eikä reakoida mitenkään niihin,mutta tässä me vain saimme siitäkin aiheen,eikös olekin kummallista,miten se vain vierii mitätön pieni mitään sanomaton viesti.
Mutta ollaan me iloisella päällä ja toivotaan että kaikki olisi onnellisia,jotka siihen kykenevät.
Et sinä ketään loukkaa,kiva kun kirjoittelet ja sanot mielipiteesi,niin minäkin teen,toivottavasti jatkat täällä oloa.
Näin toivoopi Sini-Vuokko.
On ovallinen runo.
Rakkautta pienesti,mutta niin suurta.
Aitoa ,korutonta ,toisen huomioon ottavaa.
Olispas noita Jusseja enemmän.
Lauri Viidan :"Äidit vain nuo toivossa väkevät....Jumalan näkevät."
Itse en ole kenenkään biologinen äiti, mutta muistan omaa vahvaa, voimakkuudessaan taipuvaista, sovittelevaa ja ymmärtäväistä äitiäni.
voima ja valta kohota unesssa piilvien alta ja
katsella korkeammalta.
Kyllä Lauri Viita arvosti todella äitiään.
Vahvan runon kirjoitti.
Olen äiti, mutta en uskaltaisi sanoa, että on
valta katsella korkeammalta.
Kerroin tästä kirjasta "Runoja Rakkaudesta" ja
siinä yksi hauska valinta. Arto Paasilinna
valitsi Aleksis Kiven runon "Laulu oravasta".
Tunnemme kaikki tuon laulun, joka alkaa
"Makeasti oravainnen makaa sammalvuoteessansa" jne.
Valintaansa hän perustelee näin: "Voisiko
ihminen enempää lähimmäiselleen toivoa kuin
oravanpesän, jonka lopullinen onni ja rauha ovat näin yksinkertaisen kauniita.
Siinä se, onnea ja rauhaa me kaipaamme.
Emmehän juuri muuta tarvitse. Mitä sitten
vähän leipää ja särvintä.
Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.
Jätin kirjan sivuun toistaiseksi. En ole ilmeisesti Myyrävireessä.
Sen sijaan otin toisen joululahjakirjan: Reijo Mäen "Huhtikuun tytöt", jossa Vares niminen yksityisetsivä harhailee Turussa.
Vika on varmaan minussa. Miksi tuntuu koko ajan, että luen 1930-luvun poikakirjoja?
Minäpä luulen, että olenkin liian vanha lukemaan noin nuorien kavereiden tekstiä.
Olemme eri aaltopituuksilla.
Olen tullut aivan samaan tulokseen.
Näiden nuorten kirjailijoiden kirjoitustyyli
on jotenkin vieras.
Minä kyllä mielelläni palaan aina vanhempiin
julkaisuihin ja miksei nykyisiinkin vanhempien
kirjailijoiden teoksiin.
Olen aina pitänyt esim. Pirjo Tuomisen kirjoista.
Niissä on Suomen maaseudun historiaa ja on
hänellä myös Helsinki-aiheisia kirjoja.
Liittyyhän niihin aina romantiikkaakin, joka
tietysti on aina silloin tällöin ihan mukavaa.
Hyvää perjantai-iltaa kaikille!
Keskiyön tunteina noin kaunista, herkkää
tekstiä. Myöhään sinäkin valvot.
Eino Leinolla on paljon kauniita runoja.
Muistatko Runon "Kaarisilta"/Aale Tynni.
Se on pitkä runo, joten laitan tähän
vain alun:
Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan
teet.
Viimeinen lause:
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat
kyyneleet.
Tämä on ollut mielessäni, kun olen ajatellut
noita Aasian katastrofiuhreja ja heidän omaisiaan.
Että sellaista synnytti tämä perjantai-ilta!
Viimeinen säe on todellakin kaunis. Se pitää panna muistiin.
Valitettavasti on niin, että tämän ikäisten ihmisten kohdalle osuu usein surunvalittelun kirjoittaminen. Se on aina yhtä vaikeata.
Olen nyt lukenut Vareksen loppuun. Kirjassa ei ole yhtäkään ns. "tavallista" ihmistä. Olisipa edes yksi ihan normaali ihminen löytynyt siloittelemaan juonta, mutta ei: Kaikki ovat Vares mukaan lukien juoppoja alamaailman kulkijoita ja naiset vielä sitten huoria, (miehet ei tietenkään, hehän vain olivat toisena osapuolena aktissa). Kaikki henkilöt olivat koko ajan kuolemanvaarassa, kun tuntemattomaksi muuntautunut psykopaatti tappoi heitä kuin kärpäsiä. Kaikki melkein joutuivatkin hänen ja jonkun muun murhaajan tappamiksi Murhaajiakin oli ainakin kolme, jollei enemmänkin, en ollut loppujen lopuksi edes kiinnostunut siitä.
Kai siinä sitten joku murhaajakin lopuksi tapettiin, vain Vares ja yksi konnista - se psykopaatti - selvisivät hengissä. Ja tottakai sitten korkeassa asemassa oleva nainen, jolle kuolema oli liian armollinen rangaistus. Hänen maineensa revittiin iltalehtien lööpeissä.
Minä olen lukenut nyt kaksi Vares-kirjaa, ensimmäisen ja viimeisen.
Kyllä kai tässä on mentävä kirjastoon ja etsittävä 50 v. vanhoja lukunautintoja.
Nyt ei minun tarvitsekkaan Vareksen kirjoja
lukea. Tuo selvitti suurin piirtein kirjojen
tyylin.
Minä olen lukemassa kirjaa "Loiston päivät,
pelon yöt." Marokkolaisen Malika Oufkirin
tarina. Malika on marokkolaisen kenraalin
tytär, joka vietti vankeudessa äitinsä ja
sisarustensa kanssa 20 v. Uskomaton tarina.
Siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että
tutustuu marokkolaiseen kulttuuriin.
Voithan sinä tietokoneellakin tutkia kirjaston
varastoja. Varmaan tiedätkin, että www.helmet.fi
avaa sinulle pääsyn sinne.
Tietysti pitää tietää kirjailijan tai teoksen
nimi, jolla tietoja hakee.
Toivottavasti löydät seuraavaksi miellyttävämpää
lukemista.
Hyvää yötä!
Luen mielelläni jonkun muun suosittelemia kirjoja, sillä kirjastossa seison vain hölmönä hyllyjen välissä. Mitään ei muka löydy.
Usein lainaan palautettujen kirjojen kopasta, sillä ajattelen, että kun on kelvannut jollekin toiselle, niin ehkäpä minäkin jaksan lukea.
Toivottavasti omassa kirjastossani on tämä kirja.
Kävin kirjastossa ja kysyin Oufkirin kirjaa. Tottahan toki se oli lainassa. Panin tilaukseen. Sijaan otin mm. Gloria Naylorin "kotipaikka Linden Hills". Olen sen vasta aloittanut, mutta ainakin ensim. lukujen perusteella voin sitä suositella. Se kertoo mustien asuinalueesta keskellä valkoisten kaupunkia väheksytyllä maakaistaleella, ja mitä siitä sitten seuraa.
Nyt sain Oufkirinkin tänään. Mukavaa iltalukemista tiedossa.
Terveisiä.
Onpa mukava "kuulla", mitä mieltä olet kirjasta.
Minä aloitin juuri Hilma Kilkkisen "Pitkä matka
Siperiaan." Perustuu kirjoittajan päiväkirjoihin.
Lienet lukenutkin sen.
Kyllä minä ehdin tässä välillä jo lukaista
Cathryn Cooksonin kirjoja pari. On kevyttä
lukemista, mutta välipalana ihan mukavaa
luettavaa.
Hyviä lukuhetkiä sinulle!
Cooksonit ja muut samanhenkiset. Kesäpitäjän kirjastossa on mitä laajin valikoima juuri noita englantilaisia kartanoromaaneja.
Kyllä niitä mielellään lukee. Tänään en ole joutanut lukemaan kuin aamulehden.
Hyvää yötä.
Tyttärenni oli ostanut alennusmyynnistä
kirjan " Tilly Trotter" ja toi minulle
luettavaksi.
Olihan minun sitten jatko-osat etsittävä ja
sain ne tilattua kirjastosta. Joten luin
vielä "Tilly Trotterin uusi elämä" ja
Tilly Trotter nuori leski.
Hävettävän kevyttä lukemistahan ne on, mutta
kummasti mielenkiinto herää niin että tahtoo
yöt mennä lukiessa.
Sanoin kerran eräälle 95-vuotiaalle tämän kir-
jailijan nimen kun hän kyseli, mistä löytäisi
mukavaa lukemista.
Niinpä hän tilasi kirjastosta pikkuhiljaa
kaikki hänen siellä olevat teokset. Samoin
kävi myös Pirjo Tuomisen kirjoille.
Hän oli niin tyytyväinen, kerrankin oli kirjoja,
joiden kanssa viihtyi.
Ikävä kyllä, hän kuoli kesken erään Pirjo
Tuomisen romaanin lukemisen.
Nyt olen lukenut suosittelemasi Oufkirin. Uskomaton tarina. Kiinnostuin ihan Marokon nykypäivästä. Siellähän on uusi kuningas tämän Hassan II:n poika varmaan, joka yritti ainakin aluksi saada maansa mainetta vähän kirkastetuksi länsimaiden silmissä.
Olisi mielenkiintoista, jos joku tänne muuttanut marokkolainen vähän valaisisi ruohonjuuritasolta Marokon arkea, mutta ovat varmaan juuri sitä paenneet.
tarina, mutta joissakin kohdissa tuli sellainen
vaikutelma, että tarinaa oli väritetty hieman.
Pientä epälogisuutta olin havaitsevanani.
En ole tutustunut Marokon historiaan enemmälti.
Luulen kuitenkin nykyisen vilkkaan turismin
vaikuttavan sen tämän päivän elämään. Tuskin se
on kovin fundamentalistinen maa, koska turistien
sallitaan siellä liikkua aivan vapaasti.
Mitä luet tällä hetkellä? Olisi mukava kuulla.
Minulla on "työn alla" edelleen Kilkkisen
"Pitkä matka Siperiaan.